Tästä ei musiikki parane

 

Lomaviikko edessäni ja tanssihaluja edelleen jäljellä. Vuoksenniskan työväentalo (Tölli) ei ole minun paikkojani ensinnäkin matkan takia ja toiseksi kuin harvoin käyn, ei tanssiinkutsu ole itsestään selvää. Olin ennen lähtöäni iltapäivällä avannut TV:n. Ykköskanavalla alkoi ohjelma Koukussa tanssiin. Tuntui tutulta monin tavoin ja ohjelma oli tullut aiemminkin jostain muusta maasta. Nyt se oli Itävallasta, Alppien rinteiltä kuvattu. Kesti 15 minuuttia. Siinä eri-ikäiset ihmiset kertoivat tanssista ja miten se koetaan ja näytettiin pätkiä heidän tansseistaan. Taisi olla joku tanssin vaikutusten asiantuntijankin mielipide esillä. Tanssin terveys- ja mielihyväkokemukset ovat kaikkialla maailmassa samat. Jatkakaamme vain Suomessakin harrastustamme sen kaikkien positiivisten puolien tähden.

 

Omega ja Eija Kantola olivat syy tähän matkaani. Illan päätyttyä sain todeta, ettei parempaa syytä tarvitakaan.

 

Lähtiessä satoi jo reippaasti vettä. Ja matkalla huomasin kuun taas yrittävän tulla esiin. Pilvet liikkuivat etelän suunnasta vinhaa vauhtia ja kuu sieltä raosta lähes täytenä kurkisteli mustaa maata. Mahtoi olla ymmällään moisesta näystä. Kyllä useimmiten tähän aikaan on ainakin vähän lunta meidän leveyspiirillä. Ja varmaan yllätti kuun myös vesisade samanaikaisesti. Ainakin minulle se oli ensimmäinen kerta. Loppumatkasta sade lakkasi.

 

Tanssit alkavat klo 17, joten matkalle olin lähtenyt vielä päivänvalossa. Pienien rantalahukoiden jääpeite ei ole sulanut, vaikka plussan puolella on ollut jo viikkoja. Tienvarren kasvillisuus painui ensilumien alla ja nyt kaikki ympäristö oli yhtä tummaa massaa. Puut sen sijaan olivat vihreitä ja olin jo aiemmin työmatkalla huomannut tienvarteen ilmestyneet kyltit "Vihreän kullan kulttuuritie". Olin miettinyt, mistä on kyse ja netistä löytyivätkin tiedot. Ajelin siis hetken matkaa tällä historiallisella maisematiellä.

 

Tämän tanssipaikan lattia on yksi arvoituksellisimmista. Minusta se on aina ollut liukas, liian liukas, joskin "jarrujauholla" sitä yritetään tasoittaa. Se taas monien mielestä aiheuttaa tilanteen, jossa lattia on paikoin liukas ja paikoin luistamaton. En voi kuin ihmetellä, miten vakituinen tanssiväki kestää sen. Tai kaipa se on niin, että lähiseudun ainoana tanssipaikkana siihen on tyytyminen. Toiseksi paikassa on aina kuuma. Tuuletus toimii korkealta avatuista ikkunoista ja joskus orkesterin vieressä olevasta ovesta.

 

Omat mummokenkäni olivat ensivalssilla kuin liukuradalla ja minä siinä mukana, kun kokoiseni herra vei ihmeteltävän pitkillä askelilla, mistä muissa oloissa kiittäisin, niin nyt liukkauden ja hänen vientitapansa takia olin kiitollinen, kun kappaleet loppuivat. Hänellä ei ollut etenemistaitoa vaikka tilaa oli ja törmäilimme kanssatanssijoihin. Ilta alkoi mukavasti ja tanssia sain yllätyksekseni hyvin. Kiittäminen onkin muutamaa herraa ja varsinkin erästä Kaakonkulman pitkää herraa, jonka kanssa sainkin tanssia useat tangot, hitaat valssit, buggia, cha-chaata, sambaa …. Aina iloinen tohtorismies saa jalkani edelleenkin solmulle, mutta pikkuhiljaa opin ja varmasti koittaa aika, että kappaleen lopussa voin todeta täydellisestä seuraamisestani;))  Illan miinuksiin kuuluu, ettei kukaan hakenut jenkalle, polkalle tai masurkalle. Niihin lajeihin näytti olevan edeltäsovitut parit. Mutta näin jälkeenpäin asia ei kovasti harmita, sillä välttämättä juuri minulle sopivia viejiä ei ehkä ollutkaan paikalla.

 

Tämä ilta oli musiikillisesti sellainen, että tulen sen aina muistamaan. Ensinnäkin esitetyt tangot joka setillä ja tauoilla kuten aiemmissakin heidän tansseissaan eli nyt yhteensä yhdeksän tangoparia. Näihin sisältyi kaksi paria argentiinalaisia tangoja. Minkään muun orkesterin en ole kuullut esittävän samana iltana näin monta argentiinalaista tangoa. Olin kyllä sanaton ja vielä enemmän, kun kummallekin parille haki lähes tanssitaidoton herra. Jälkeenpäin ajatellen, jos ei kovin paljon tansseissa käy tai ei  tiedä muuten tanssimusiikista, ehkäpä tällaiset tangot mielletään erimuotoiseksi kävelyksi, ei edes foksin tai minkään järkeen käyvän lajin tanssiksi. Siinä kävellessä ajattelin vain musiikkia ja suljin kaiken muun pois tajunnastani vaikka ensi askelilla kävi lähes vastustamaton halua paeta heti koko tanssipaikalta.

 

Ensimmäisellä setillä kuullut tangot olivat harvemmin kuulemani Carlos Gardelin Adios Muchachos ja A.Malandon Olé  guapa ja myöhemmin illalla myös Gardelin Kuoleman paikka, Por Una Cabeza ja  Astor Piazzolan Adiós Nonino.  Kiitos Reksalle kirjallisesta luettelosta kappaleista. Mykistyin niin, että loppuillasta en enää muistanut, mitä alussa soitettiin;(

 

Anna-Liisa Väkeväinen, joka tuli kesällä Finkkuihin muuttaneen Tomi Oravalan tilalle, on yhdessä orkesterin kanssa luonut uutta ja omaa suuntaa. Sen huomasi muutoinkin musiikissa. Vielä kesällä olin huolissani, että mitenkä muutos vaikuttaa Omegaan. Mutta nyt ei tarvitse olla. Tomin aikana orkesterilla oli muutama A cappella-esitys kuten Ruostumaton teräsrotta, Sä kaunehin oot ja Pahaa sutta ken pelkäisi. Ne ovat jääneet, mutta nyt orkesteri esitti uudenlaisen version viimeksi mainitusta, laulua ja soittoa. Tuntui hyvältä kuulla se ja tanssiakin. Jotain nostalgista siinä oli, sillä vielä palaa mieleen aika ennen Anna-Liisaa.

 

Naistentunti on muuttunut jokaisessa tanssipaikassa hallitsemattomaksi ryntäykseksi syystä, että nekin naiset haluavat tanssia, jotka saavat alkuillasta tanssia vähän tai ei ollenkaan. Hakemisen täytyy olla hyvin nopeaa, jos haluaa hakea tiettyä henkilöä eikä siitä vaan, kuka kohdalle sattuu. Valintoja tekee jokainen tanssija ja se on suotavaa ja ymmärrettävää tanssin ilon takia. Omat hakemiseni typistyvät hitauteen. Onnistuin silti hakemaan niitä, jotka olivat hakeneet minua. Erästä hyvin tanssivaa herraa, joka nytkin oli salin taitavin, yritin hakea, mutta vaikka olin aivan hänen edessään ja ennätin jo kysyäkin, hänen takaansa laski daami kätensä hänen olkapäälleen. Herra oli juuri sen hetken sanaton, joten minä ratkaisin asian - olkaa hyvät vaan! Herra kyllä korjasi asian myöhemmin ja onneni oli tango hänen kanssaan. Sellaiselle hän haki minua ensi kerran viime keväänä saman seudun kesälavalla ja myös silloin tangolle. Omegan tanssit nekin olivat. Olin koko viime talven ihaillen seurannut hänen tanssimistaan eräällä tanssipaikalla enkä tohtinut siellä hakea.

 

Olen aina toivonut paljon tangoja ja tietysti käteenkäypää herraa niille. Tämän illan tangoista tanssin seitsemän paria. Muistini mukaan kaksi jäi tanssimatta….Tanssituista viisi paria olivat hyviä.

 

Mitä sanoisin Suomen parhaasta naisartistista? Hänen äänensä ja valovoimansa on rajaton. Tyylikkyytensä hehkuvaa ja nyt joulun odotuksen kunniaksi yllään punaista ja valkoista. Valkoiset saappaat, valkoinen, kaunis vyö, lyhyt punainen nahkahame ja punainen jakku sekä alla musta pusero. Säihkyvät tummat silmät tummien hiuksien kera. Edessään esiintymiset laivassa ja kirkossa sekä muutama lavakeikka. Sitten alkaa orkesterilla ja solistilla ansaittu kolmen viikon joululoma. Ehkäpä myös meidän tanssijoiden pitäisi hiljentää tahtia edes joulun aikaan tai ainakin minun. Kuka sen tietää…