Pienestäkin voi tulla suurta   

Kun nämä tanssi-illat vähenevät, vaikka tanssihalut eivät ole samassa tahdissa, niin jotain oli tehtävä. Mäntymotellin esiintyjät ja hyvä lattia olivat ihan hyvä syy matkaan. Tällä kertaa liukasteita ei ollut laitettu ja eikä laitettu vaikka eräs tanssija pyysi. Lattia oli loistokunnossa ilmankin. 

Arvata saattoi, että perillä on joko pikkujouluväkeä paikat täynnä tai sitten hyvin väljää. Viimeinen vaihtoehto olikin totuus. Kaksi viikkoa sitten oli juuri päinvastainen tilanne, jolloin tanssiminen ei ollut kovin mielekästä. 

Nyt paikalla oli muutamia pareja ja muutamia yksin tulleita naisia ja miehiä. Illan aikana väki hieman lisääntyi, mutta  tanssimiseen oli koko ajan tilaa. Sosiaali- ja perustanssi olivat vallalla ja alkoholikin kannusti joitakin herroja. Alkuillan muutamien, ei rytmissä käveltyjen kappaleiden jälkeen teki mieleni lähteä kotiin. Jopa tavallinen valssikin meni samalla tyylillä, tangoista puhumattakaan. Niitä tulikin melkein joka setillä ja joka tauolla. 

Kärsivällisyyteni kuitenkin palkittiin, sillä joukossa oli yksi mies,  joka oli kuin tehty minua varten. Askeleet kävivät yhteen, pituus oli sopiva ja kroppatuntuma täydellinen. Kun vienti oli sitä mitä toivoin, ei siinä enää muuta tarvittu. Ilahduttavinta olivat tangot hänen kanssaan. Loppuosa iltaa sujuikin viimeiseen valssiin asti mieleisesti. 

Foxpop oli aloittanut soittamisen ilman solistiaan. En tosin joutunut ihan alkuun, mutta ennätin parhaaksi vai suruksi tangon soidessa. Olisin mieluummin kuunnellut sen. Katselin lavalta punaista haitaria, minkä olen tottunut näkemään soittajalla, Jari Kokkisella. Nyt oli mukana harmaampi "yksilö". Soittaminen oli kyllä yhtä hyvää kuin ennenkin. Kyllä ilman haitaria oleva orkesteri saa olla aika hyvä, että tanssimusiikki kuulostaa hyvälle. Solisti Kaisa-Mari Ruokolaisella on kaunis ääni ja hän on myös nuori, kaunis ja solakka. Missinmittainen neitokainen. Hymy on herkässä ja hän osaa esittää yleisölle. Harmi vain, että paikalla ollut yleisö ei edes aina jaksanut taputtaa kappaleen lopussa. Kyllä latteus oli illan leima. Mutta on tämä orkesteri saanut esittää paremmallekin yleisölle oikeissa lavaolosuhteissa ja saanut silloin kiitoksensa. Kaikissa töissä on ne huonotkin puolensa ja ne on vain käännettävä parhaaksi. Foxpop ja solisti osasivat sen. 

Orkesterin tanssilajivalikoima oli melko laaja. Tavallisia valsseja soitettiin, jopa operettivalssi. Niin myös hitaat valssit kahteen kertaan. Osa tuli levymusiikkina kuten samba, mutta ainakin toiset sambat solisti esitti. Foksia ja fuskua, jiveä ja jotain bugiksi sopivaakin esitettiin. Taidot näissä lajeissa eivät loistaneet parketilla. Oikeastaan oli välillä hyväntahtoisesti hymyillen katsottava muutamien herrojen vientityyliä. Oli ylinopeaa vientiä,  vähän kaikissa lajeissa samalla tyylillä, polvien notkautus joka käännöksessä ja tanssipari näytti nauttivan kaikesta. Se on siinä, mitäs me katsojat siihen. Oli paikalla yksi entinen kilpatanssipari, joka tanssi kaiken taiteen ja tanssin sääntöjen mukaan. Paljon hekin istuivat ja katsoivat vähäisiä tanssijoita. 

Tänä iltana minulla on vielä tanssimahdollisuus enkä paremmin voikaan lopettaa tanssikauttani tällä erää kuin Pekkaniskan Poikien tahdeissa Kouvolan Kuntotalolla ja  - Foxpop on myös paikalla. Uskon, että paikalla on myös tanssikansaa Kaakonkulmalta ja muualtakin.