Revontulessa FBI Beat ja Markus Törmälä 

Kovasti arvelutti lähteminen tiistai-iltana, kun ainoa sadan kilometrin säteellä oleva tanssipaikka ilmoitti lehdessä tanssien alkavan klo 21.30. Onneksi musiikin tiesin hyväksi, joten ilmoitettuun aikaan olin perillä. Kuulin, että oli ollut yksityistilaisuus, jossa ei ollut paljonkaan väkeä ja levyt olikin pantu soimaan jo tuntia ennen. Eräs tanssittajistani kertoi, että  puoli yhdeksältä näytti, että täällä on tanssikilpailut. Niinpä niin. Monet olivat kai tulleet paikalle ajoissa ja saivat tilaisuuden tanssia väljästi. Paikalla oli tanssiva väki ja joukossa olikin taitavia pareja ja hyvin vieviä yksin tulleita herrojakin. Samaa matkaa sisälle kävelin kahden pitkämatkalaisen herran kanssa, joista toinen oli tuttu. Olivat tulleet paikalle samasta syystä kuin minäkin eli orkesterin. Matkaa heillä oli kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin minulla. Enkä sitä ihmettele. Samanlaisia matkoja on sattunut omalle kohdallenikin. Kaikki on suhteellista.

Syksyn aikaisten tiistaitanssien jälkeen ilta näytti ja tuntui oikealta tanssi-illalta. Hyvä musiikki ja sopivasti hyviä tanssittajia. Paitsi. Taas kerran kuin kohtalo haluaisi minulle opettaa kärsivällisyyttä. Tangon Punatukkaiselle tytölle kävelin eikä edes millään selkeällä askeleella. Yritin saada jotain liikettä aikaan kertomalla, että tällainen tango tahtoo viedä minut mukanaan. Mutta ei. Kyseessä oli vanhempi herra, jolle tanssi oli toissijainen asia lattialla. 

Tiistai-illan normaali naistentanssi-ilta oli muutettu vuorotuntihauksi. Miehille oli ensin puoli tuntia klo 21.30-22.00 ja naisille 22.00-23.00. Seuraava tunti miehille ja loppuaika sekahakua puoli kahteen saakka. Kun orkesteri aloitti klo 21.30, siitä koitui minusta muutamille tanssilajeille vaikeuksia. Polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa useimmat orkesterit eivät soita naistenhaulla, mikä hyvä onkin ja poikien oli tarkoitus ne soittaa miestenhaun vallitessa. FBIkin on niitä orkestereita, jotka settien lopuksi soittavat edellämainittuja, kun on yleinen miesten hakuilta (naisille tunti tai jotain). Mutta nyt meni niin, että polkat jäivät yli puolen yön soitettaviksi. Jenkka oli jossain vaiheessa iltaa ja masurkkaa ei soitettu. Ilta tuntui sekavalta juuri soittoajankohdan aloittamisesta johtuen. Naistenhakuvuoro oli ihan tavallista pikahakua niin kuin se on kaikissa paikoissa. 

Orkesterin ensimmäisestä valssista alkaen ilta alkoi mukavasti. Tuttu ja komean kookas Kaakonkulman herra oli kotimatkallaan poikennut paikkaan ja valssi tuntui hyvältä hänen kanssaan niin kuin tango ja fuskukin illan aikana. Seuraavaksi humpalle haki yksi lähikaupungin taitureista. Heitä oli useampikin paikalla. Buggina sitä tanssimme, kun herra ihmetteli, ettenkö osaakaan Milongaa…. No, joo. Yritettiinhän niitä argentiinalaisen askeleita ja kenties pienellä harjoittelulla olisi voinut vaikka sujuakin minulta yhtä salin pitkää sivua pitemmällekin, mutta askeleet lähtivät kuitenkin kävelyhumppa/bugg-sekoitukseen. Olen kyllä nähnyt ja tanssinutkin humppaa eri tyyleillä, mutta tämä Milonga mahdollisuus oli nyt uusi juttu. Ehkä kotona harjoittelu voi auttaa asiaa. Mutta kunnioituksella argentiinalaista tangoa kohtaan, jättäisin sen omaksi lajikseen.

Samaisen herran kanssa on mukava tanssia, sillä mikään laji ei mene hänen kanssaan jonkun nuotin mukaan. Sen hän osoitti yllätyshaulla rumballe naisten hakuvuorolla. Eikä minulla sitä vastaan mitään ollutkaan. Häneltä sain kyllä erinomaisen vasteen kosioeleisiini. Vaikka ei ihan selvinnyt kumpi siinä kosi:) Se oli yksi parhaiten ja persoonallisimmin viedyistä rumbakappaleista, jonka olen saanut tanssia.

Tanssilajeista esitettiin kai kaikkea muuta paitsi masurkka. Nopeita kitarakappaleita tuli aika paljon ja lattia oli lähes täynnä kädenalitanssijoita. Muutama pari kiersi ympäri foksaten. Tanssimisen ilo näkyi ympärillä. 

Mukavia tanssittajia oli useita ja tangotkin sujuivat hyvin sitä yhtä lukuunottamatta. Jenkalle haki eräs herra ja vei ihan mukavasti. Silti olin toivonut saavani tanssia Lapin jenkkaa tuttuni kanssa, mutta aina ei onnistu. Onnistui sentään fusku ja cha-chaa. Loppuillasta polkkaa odotellessani kuuntelin ja katselin soittajia. Ja polkan jälkeen, jonka sain tanssia kenen kanssa toivoin, mietin, että se oli liian nopea ja että jotain puuttui. Haitari se on, mikä heidän pitäisi saada mukaan. Mutta ehkäpä he ovat katsoneet sen tarpeettomaksi, koska kitaramusiikki on heidän omiaan. Olen vuosia pitänyt heidän musiikistaan, joskin viime aikoina harvoin olen osunut heidän keikoilleen. En ole ennen kokenut, että jotain instrumentteja puuttuisi lavalta.

Taitaa toiveeni orkesterimusiikin suhteen vain nousta, vaikka hyvin monet orkesterit esittävät jo nytkin parastaan. Kun olen vain tanssija, niin jalkani sanovat, miten tulisi olla. Soittamisesta en tiedä mitään.  

Kuitenkin FBI Beat on soittajajoukko, jota rakastetaan ja josta itse myös pidän. Mikään muu orkesteri ei ole niin samalla tasolla kuulijoidensa kanssa kuin he ovat. Heidän iloiset ilmeensä ja hymynsä valloittavat kaikki ja musiikki sopii useimman tanssijan askeliin. Eipä turhaan eräällä keskustelupalstalla kirjoitettu leikkimielisesti vaikka tottahan se on, että "monitoiminen Miikka on - bassottaa, säestää, soittaa melodiaa, laulaa ja kaiken lisäksi hurmaa flirtillään kaikki daamit. Ja tekee tätä kaikkea samanaikaisesti."  Heillä riittää tauoilla aikaa keskustella tuttujen ja fanien kanssa. Tällainen soittajien ja tanssijoiden kontakti antaa hyvän pohjan onnistuneelle tanssi-illalle. 

Niin, se täysi kuu oli vain kalenterissa. Menomatkalla satoi hieman ja palatessa aivan taivaan täydeltä ja kun tuuli oli vielä mukana, niin tiesi puolitoista tuntia ajaneensa. Mutta eihän minulla ollut kiirettä – itsenäisessä ja vapaassa Suomessa.