Järvenpään tanssikeskuksessa 19.1.2007

Ensimmäinen käyntini oli tässä paikassa kahdeksan viikkoa sitten ja sattumien summaa vai kohtalon kulkua. Silloinkin oli soittamassa Martti Metsäkedon orkesteri ja toisena Varjokuva. Nyt sain kuunnella heitä perättäisinä iltoina. Kai minä kuitenkin valitsen illat ja paikat ja yhteensattumat sopivat minulle.

Olinkin tutustunut karttaohjeisiin perusteellisesti sitten edellisen käyntini, jolloin oli vaikeuksia löytää tanssipaikka. Nyt kun olin jo muutenkin seudulla edellisen illan jäljiltä, niin päivänvalossa kaikki näytti selkeämmältä ja jopa reitti kotiinpäin oli yksinkertaisen selvä. Nyt siis eksymisvaaraa ei ollut, mutta talon sisäpuolella kyllä hetkittäin tunsin olevani hakoteillä.

Metsäkedon musiikki on tuttua ja heille ominaista. Kun lavalla ovat taitavissa käsissä huilu, saksofoni, trumpetti, flyygelitorvi, congarummut, koskettimet, basso ja rummut, niin voi vain uskoa, että hyvää tulee. Pidän heidän musiikistaan ja tavastaan soittaa. Ja ei yhtään vähimpänä ole herrojen ulkoinen tyylikkyys. Aina kun näen siististi jopa pukuihin tai muuten yhdenmukaisiin asuihin pukeutuneen orkesterin, tunnen, että he arvostavat yleisöään.

Tanssilajeja esitettiin kaikkea mahdollista joskin lattarimusiikkia ja swingejä oli paljon.  Monet pitävät niistä ja orkesteri on niiden esityksissä taitava. Monipuolinen ja arvostettu soittokunta oli siis paikalla. Tosin illan aikana eräs varttunut herra sanoi, että sama orkesteri on paikalla jo monettako kertaa tällä kuulla. Hän ei tainnut pitää ollenkaan lattarimusiikista. Miksihän sitten saapuu kuitenkin paikalle.

Tanssi- ja pinssituttuja oli paikalla aika monta. Mies/naissuhde lukumääräisesti oli lähellä toisiaan. Itselleni oli onni, että paikalla oli myös muutamia naistuttuja, joten istumahetkinä oli juttuseuraa. Mukavaa vientiä ja persoonallista askellusta sain harjoitella useamman herran kanssa. Meillä maalla askelet tahtovat olla lajeissa kuin lajeissa askel viereen ja toinen samanlainen. Polkka jäi tällekin illalle tanssimatta, mutta onneksi jenkka ja masurkkahetki minulle suotiin. Kiitos siitä miehelle, jota en muistanut, vaikka silmät ja hymy olivat niin lämpimän tutut. Onneksi hän kohteliaana miehenä oli "pakotettu" esittelemään itsensä. Ne olivat tangot, joista minun olisi pitänyt muistaa hänet. Kiitos MardiJan.

Tanssi-illasta jäi mukava muisto, vaikka tuskin silti kovin usein paikalle saavun. Ensiksi kiitos Marlenin hehkuville käsille, joiden parantavaa voimaa ei voi epäillä. Mukavaa oli juttuseura tuttujen ja vieraidenkin naisten kanssa tanssien lomassa. Illan ilon hetkiä toivat etelän muutamat tutut pinssiherrat. Heille kiitos vaihtelevan hauskoista tansseista. Herra Helsinkiläisen kanssa chachaa ei mennyt alkuunkaan niin kuin viime kesänä maaseudun lavalla. Jalkani olivat nyt tehty puusta. Miten sitä haluaisi toistaa jotain aikaisempaa onnistunutta kokemusta. Hauskaa se oli haparoinnistani huolimatta. Talon isännälle, Sepolle, kiitos mainiosta väliaikamusiikista ja erityisesti valitsemistaan kahdesta aivan eri tyylisestä tangosta A media luz. Miten oli osannutkin valita niin hienot tangot. Ensimmäinen oli nopea, argentiinalaisvoittoinen. Myöhemmin illalla toinen hitaampi. Jospa samasta kappaleesta olisin kuullut vielä Sauli Lehtosen esityksen, jolla voitti tangokuningas-kilpailun 1994, niin olisipa tangon huumaa tullut yllin kyllin. Harvemmin vierailevana tanssijana minulle juttuhetki penkissä Sepon kanssa tanssilavakulttuurista ym tanssiin liittyvästä oli antoisa.