Järvenpään tanssikeskuksen sunnuntaitanssit 28.1.2007

Kahden nukutun yön ja kahden päivän hiihtolenkkien sekä miettimisten jälkeen päätin kuitenkin kirjoittaa Järvenpään tanssimatkastani. Lauantain Pesäkallion kotoisan tanssi-illan jälkeen sunnuntai-illan iso Järvenpään halli ja sen sisäpiiri tuntui hetkittäin turhauttavalta. Jos myös oman sisäisen minäni heikkoudet yllättivät minut.

Eilen oli puoliaurinkoinen päivä, mutta tänään ja sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Eilen hiihdin jalkani kipeiksi saaren ympäri toivoen, että olisi ollut ajettu latu. Mutta ei ollut. Sen sijaan jälkiä oli mitä erilaisimmista (hevos)voimista. Hiihtoväylällä oli ajeltu pitkin ja poikin kaikenlaista uraa, jolla hiihtäminen oli vaikeaa. Mutta ympäri kiersin, kilometreistä ei kannata puhua, mutta aikaa meni viisitoista minuuttia vajaa kaksi tuntia. Reilu kaksi tuntia tänään, viidentoista asteen pakkasessa, melko tasaisessa maastossa sujui leikiten. Aurinko lämmitti kasvoja ja latua saaden sen liukkaaksi. Pohjoisen ilmavirtauksen muuttuessa leudoksi kierros kierrokselta.

Kotiin tullessa oli raukean levollinen olo. Matkaa oli kertynyt kaksi kertaa se mitä eilen. Ulkona olo ja ruumiillinen rasitus ovat sitä mitä ihmisen keho tarvitsee. Silloin kestää paremmin tätä elämää ja osaa jopa suhteuttaa asioita sopiviin mittoihin. Siispä kolmas tanssimatkani Järvenpäähän näin jälkeenpäin ei tunnukaan ihan samalta kuin miltä se tuntui silloin perillä ja koko kotimatkan mietinnän tuloksena.

Saavuin perille ajoissa ja sain autonkin lähelle ulko-ovea. Tanssiväkeä ei vielä ollut paljon, mutta lisää tuli koko ajan. Mitään ahtautta ei ollut koko iltana. Tuttua tanssiväkeä oli jonkin verran ja mukava on aina tavata naisten rivissä ja vaihtaa muutama sana. Herroissakin oli sekä pinssiläisiä että muutama aikaisempi tanssituttu.

Tommys soitti kaksi settiä ennen Plogmanin esiintymistä ja voin vain edelleen todeta, että heidän folk-dance tyylinsä sopii erityisen hyvin valssiin, jenkkaan ja polkkaan.  Olen viime vuonna kuunnellut heitä ainakin kolme kertaa ja pidän heidän soittotavastaan. Ja mitkä hymyt lavalta saankaan. Toissa syksyisen Kalliojärven pinssitapaamisen jälkeen, jolloin he olivat siellä soittamassa ja tapaamishetkessä muutoin mukana olleina, he ovat aika hyvämuistisia. Tosin basistin kanssa on tullut viime kesänä juteltua heidän kansantanssivivahteestaan useissa kappaleissa. Istuinkin loppuillasta kuuntelemassa heitä, koska en kestänyt aluksi naistenhakutyyliä ja myöhemmin taisin kyllästyä itseeni.

Väliaikamusiikki on erityistä ja erilaista kuin useimmissa tietämissäni paikoissa. Paikan isännän ansiota se on. Ja hyvä on, kun hitaat valssit ja argentiinalaistyyppiset tangot soitetaan tauolla. Hyvä on myös opettaa tanssiväkeä ainakin kuuntelemaan niitä, jos tanssiminen ehkä onkin vaikeaa, viejillekin.

Mutta alkuilta meni mukavasti, koska tapasin miellyttävän herran, jonka kanssa tanssiminen oli mukavaa, jos unohdan omat versioni tanssimisessa ja heikkouteni. Seurantani oli ajoittain kehnonlaista. Toivon, etten pilannut joka kappaletta hänen kanssaan. Jopa tangossa jalkani olivat solmussa ja bugg oli mitä oli omalta puoleltani. Vaikka se ehkä olikin ihan mukavinta hänen kanssaan. Fuskuunkin sotkin jiven askeleita. Jenkkakaan ei tuonut helpotusta. Hitaan valssin askeletkin olivat tipotiessään. En kyllä ymmärrä itseäni, miksi piti niin kovasti jännittää. Kun olen tähän ikääni oppinut ottamaan tanssin aika rennosti, niin kaipa oli aika pudota ainakin maan tasalle, jos ei aivan kuoppaan suoraan. Kai halusin olla edukseni ja epäonnistuin siinä täydellisesti. Silti hänen kanssaan en voi lannistua. Opin kyllä vielä joskus tanssimaan hänen kanssaan, sillä hän vei niin ihanasti. Harmittaa vain, kun omat jalat tekivät, mitä tahtoivat.

Polkat sujuivat Kaakonkulman matkaajan kanssa mukavasti niin kuin ennenkin ja foksit sylitanssina ovat juuri niitä itseään hänen kanssaan. Mukava, kun joku ei ole kaikkia mahdollisia lajeja kopteroimassa. Tuttu soittajamies on myös herra, joka tanssii mielellään myös lähellä, vaikka osaakin kaikenlaista ja on hyvä tangontanssija. Mukava on aina katsella hänen ja parinsa tanssia. Kun tanssivat usein myös erillään, niin ilohan hänen kanssaan on tanssia meidän sinkkujenkin. Kun en naistenhaulla löytänyt häntä, niin pois lähtiessäni eteisestä käsin kävimme tanssimassa yhden kappaleen. Kuulossani taitaa olla vikaa, kun hain tuttua herraa valssille ja alkoikin soida chachaa. Ei siinä mitään, hyvin selvittiin siitäkin. Jotain muutakin tanssimme, mutta alkavat illan yksityiskohdat häipyä. Paikalla oli ennestään tuttu varttuneempi herra, joka haki tangolle ja jonka löysin naistenhaulla. Seuraavat kaksi hakua olivat sitten opetus minulle. Olin jo ulkonäöltä tutun herran edessä ja otin jopa käsivarresta häntä kiinni samalla kysyen lupaa tanssiin, niin siitä vierestä kipaisi neitokainen ja vei vain hänet. Onneksi lähellä oli tuttu ja turvallinen Eväs ja luulenpa, että sain enemmän iloa tanssista hänen kanssaan kuin olisin saanut ensin hakemani herran viennissä. Toinenkin haku meni vähän samaan tyyliin, mutta nyt pidin käteni kurissa. Vanhoihin poikiin kannattaa aina luottaa. Ainakin yksi oli hoikistunut niin, että olipa mukava antautua pari kertaa hyvään vientiin.

Viimeisellä täydellä tunnilla tanssin vähän ja halusinkin kai olla rauhassa kuunnellen orkesteria. Jotenkin tunsin, etten kuulu joukkoon. Silti kiitän herroja joiden kanssa sain tanssia. Kaikki olitte ensinnäkin tuttuja ja toiseksi aina on ollut mukava tavata teitä.

Olemme me vain erilaisia, me tanssijatkin, vaikka luulisi tanssin yhdistävän maakunnista riippumatta. Jokainen kai luo oman alueensa, omat tanssittajansa ja valitsee tanssipaikkansa. Mutta ennen kaikkea jokainen luo ja sallii itselleen ilon. Se löytyy usein niin pienestä. Ja sitä voi jakaa menettämättä itse yhtään.

                                            Muistot ovat valoja ja värejä,

                                            jotka valaisevat                                           

                                            elämämme varjokohtia.


                                            Joseph Wittig