Kolmas perjantai-illan matka ravintolaan sujui pakkasesta huolimatta. Hyvät ja tutut ja minulle tärkeät orkesterit ovat syynä. Heidän musiikkinsa oikeilla tanssipaikoilla on ollut kaikin puolin sopivaa. Pieni tila soittamista varten ei tuo minkään orkesterin taitoja riittävästi esille.

Flamingo-orkesteri esitti ensimmäisen tunnin ja seuraavalle tuli jo solisti Jari Grek. Orkesterissa lauloivat kaikki kolme soittajaa. Solisti oli juuri niin hyvä kuin muistin. Pitkä mies, jonka päätä melkein hipoivat lavan lamput tai ainakin hetkittäin valot sokaisivat hänet. Jotenkin pidän häntä tangolaulajana, vaikka hän esittää kaiken oikein miellyttävällä äänellä. Näiden kahden tunnin jälkeen poistuin paikalta.

Tällä kertaa oli ravintolassa taas erilainen väki kuin kahdella edellisellä kerralla.  Ensin olivat syntymäpäiväjuhlijat ym. erittäin reippaalla tuulella, johon en osannut yhtyä. Viikko sitten taas paikalla oli tanssiva väki ja oli ihan hyvä tanssi-illaksi. Sinä aikana kun nyt olin, soitettiin hitaat valssit, tavalliset valssit, tangot molemmilla seteillä ja tauoilla. Lisäksi foksia ja fuskua useammalla nopeudella. Bugg-kappaleita oli kaksi paria, toinen tauolla. Jari ennätti laulaa ennen lähtöäni tangot, oikein hyvärytmiset hitaat valssit ja muutaman lattaripohjaisen kappaleen. Tanssilajit olivat riittäviä pienelle ravintolalattialle ja myös väellekin, joka ei juuri kiitellyt orkesteria kappaleiden välissä. Monelle olisi ollut sama vaikka olisi ollut levymusiikkia, sillä he eivät tainneet huomata mistä musiikki tuli. Muita lajeja varmaan orkesteri esittää vielä illan mittaan, sillä tanssit kestävät kello kolmeen saakka.

Nämä kolme käyntiäni ovat olleet orkesterien takia ja tietysti toivoen, että olisi yksi tai useampi mukava tanssittaja. Haaveillahan saa ja uskoa ja toivoa. Tällä kertaa ei ollut minulle sopivaa. Aika ulkopuoliseksi siellä itseni tunsin. En jaksa innostua lattialla kävelystä. Osa väestä oli siinä tilassa kuin mitä paikka toivookin. Tanssitaito oli kai tavallista tasoa ravintolassa. Aivan muutama vähän enemmän tanssia harrastanut oli paikalla. Itse istuin ja kuuntelin pääasiassa. Aivan muutaman kappaleen tanssin. Yksi vanha tuttu oli paikalla ja sylitansseja tanssimme ja vähän ennen lähtöäni kertailtiin bugin askelia.

Jari Grek muistaa minut kesältä Krouvin lavalta, jossa sain korjata käsityksiäni Flamingosta ja hänestä. Ensimmäisen kappaleparin välissä hän nyt tunnisti minut tanssimassa ja – Terve, Julia – lavalta sai aikaan sydämentykytyksen. Tosin eri asiasta kuin mitä hän saa aikaan laulamalla esimerkiksi Sauli Lehtosen tangon Kun yö on valoton. Ravintolaesiintymiset ja lavaesiintymiset ovat kaksi ihan eri asiaa. Toivonkin pääseväni heidän lavaesiintymiseensä ainakin kesällä. Sitä ennen 11.viikolla ehkä Lapissa eksyn Hotelli Ylläs Saagaan.