Anttolanhovin keskiviikkoilta

Viikonlopun hiihtojen jälkeen maanantaina olin oikeasti vähän sieltä sun täältä kipeä. Lihakset eivät olleet tottuneet pitkiin matkoihin ja kuntokaan ei ollut lähelläkään normaalia. Imelän kipeitä kohtia oli, mutta tiistaiaamuna tuntui jo normaalilta. Onneksi palautuminen tapahtui nopeasti. Tanssimista mietin viikollakin ja sekin on hyvä merkki, vaikka mahdollisuudet ovat aika vähäiset. Sattumalta huomasin eilen töiden jälkeen lehti-ilmoituksen, että ainakin mukavaa musiikkia on tarjolla kohtuullisen matkan päässä. Tanssiminen voi olla kyseenalaista, mutta sitä ei aina voi vaatiakaan.                

Ilmoituksessa oli, että tanssit alkavat klo 20 ja päättyvät klo 1, joten nukkumisellekin jää vielä aikaa. Puoli yhdeksään meni ennen kuin olin perillä. Oikein mukavaa musiikkia kuului sisälle mennessäni. Paikoitusalueen automäärästä olisi luullut olevan täyttä, mutta hyvin oli tilaa. Huomasin myöhemmin, että kello yhdeksän jälkeen tuli vasta ruuhka ja sitä kestikin puoleen yöhön.                                          

Tässä savuttomassa paikassa oli esiintymässä Orkesteri Koivu & Aki Hietala ja vetonaulana tietysti Marita Taavitsainen. Täytyy myöntää, että solisti on muuttunut vuosien mittaan ja on kypsynyt herttaisesta tytöstä yleisönsä kokonaisvaltaisesti ottavaksi ammattilaiseksi. Lavaesiintyminen on parantunut vuosien aikana. Tosin tässä paikassa esiintymislava oli pieni. Orkesterissa oli neljä jäsentä ja kun siihen solisti ja hanuristitaiteilija Tinkala tulivat mukaan, niin voi sanoa, että ahtaasti olivat. Lisäksi lava on lattiasta hieman korkeammalla ilman mitään kaidetta, niin välillä näytti, että tanssiporukka on melkein esiintyjien sylissä. Ensimmäisen setin orkesteri esitti yksin ja kyllä he osaavat. Soittajissa oli uutena kosketinsoittaja-hanuristi, luonnonkikkarapää nuori herra ja odotin ja toivoin kovasti mielessäni, että olisivat soittaneet kahdella hanurilla, kun Tinkala tulee lavalle. Mutta eihän se niin mennyt. Tinkala hoiti osuutensa ja nuori herra oli koskettimissa. Kitaraa soitti ainakin toistaiseksi tilapäinen herra, joka myös lauloi. Ammattimaisen varmaa oli soittaminen ja aikaisempi soittotausta ym. musiikkiin liittyvä on hänen valttinsa. Hän on ollut vähän aikaa mukana. Bassossa oli charmantti herra, jolla oli hymy herkässä. Joukon kokoava voima, Aki Hietala, rummuissa oli omaa luokkaansa ja hänen laulupuolestaan tulee mieleeni eräs toinen laulava rumpali. Ääni kuului hyvin salin toiselle reunalle. Yhtä hymyä oli hänkin koko illan. Tätä orkesteria oli mukava katsella ja kuunnella.

Kiitosmaininta Tinkalalle on annettava, että  Suudelmia ja shampanjaa-tango esitettiin. Sävellys ja sovitushan ovat Tinkalan ja kappale sopii erityisen hyvin solistille. Kappaleen esitti aikanaan vuoden 1998 tangomarkkinoilla finalisti Mervi Ruohtula. Kappale oli jaetulla ykkössijalla samana vuonna tangon sävellys- ja sanoituskilpailussa. Samana vuonna jolloin Jouni Keronen voitti kuninkuuden suuresti ihailemallani kappaleella Taivas salamoi. Kylmät väreet saa aikaan Seinäjoen suuren orkesterin esitys. Mm. Tinkala oli orkesterin vahvistuksena. Tangojen sävellystyyli on muuttunut vuosien mittaan ja vanhoja tangoja eivät voita mitkään uudet sävellykset, jotka usein ovat latteita tangoiksi ja niistä puuttuu tangon intohimo.

Istuin erään pariskunnan kanssa samassa pöydässä ja siihen tuli myös eräs naistuttu. Aluksi näytti, että tanssiminen taitaa olla toiveunta. Kuntoutujaryhmä oli paikalla, 12 miestä, jotka aluksi vain seurustelivat.  Eikä muukaan väki näyttänyt lupaavalta. Mutta sitten kun herrat päättivät aloittaa hakemisen, niin kyllä illan mittaan foksin kaikki tyylit tuli koettua. Ilman silmänilona olevaa soittajien joukkoa ja heidän hyviä kappalevalintojaan, olisi ilta ollut melko lattea. Yhdessä vaiheessa taisin pöydässä luetella melkein kaikki tanssilajit, mitä täällä ei tanssita, siis herrat eivät tiedä niistä mitään.

Mutta ihan mukavasti tanssiminen silti sujui ja seurustelu. Tuntemattomia olivat lähes kaikki hakijat. Kuntoutujaporukan herroista muutama haki ja yksi useamman kerran. Korvasi sen, etteivät kaikki tanssineet. Kuntoutumisen seurantajaksolla oli hänellä todettu kunnon kohentuneen ja herra oli lopettanut tupakoinnin ja alkanut noudattaa terveellistä ruokavaliota ja lisännyt säännöllistä liikuntaa. Paino oli pudonnut. Hän siis vähensi sitä yli 50 %:n suomalaisten miesten ylipainoista joukkoa. Kuntotestin tulokset olivat parantuneet kaksinkertaisiksi. Siinä oli tavoitettu kuntoutuksen päämäärät.

Loppuillasta sitten tapahtui ihmeitä. Ihan pääsin bugille. Pariinkin otteeseen. Hitaat valssit olivat hyvät ja eräs herra ilmoitti jo alkuillasta, että ne tanssimme, jos soitetaan. Jopas teki pahaa olla monenlaisissa tahdeissa. Oli välitahtia eikä sekään olisi haitannut, mutta se nopeus. Olimme pian tahdissa, jossa en tiennyt mihin jalkani olisin sijoittanut. Kun herra oli vielä tuttu, mutta ei kovin harras tanssija, vaikka tanssiikin foksia ihan hyvin, hän odotti kommenttia, miten meni….

Hymyni ja kiitokseni varmaan kertoi, mitä hän toivoi saavansa tietää. Että tämmöinen oli ilta ja siitä jäi ihan mukavat muistot. Ensisijainen kiitos kuitenkin esiintyjille.