Pesäkallion lauantai-ilta

Raukaisevan väsyttävän ja rentouttavankin viikonlopun jälkeen on mukava aloittaa työviikko. Tanssimisella on tällä kertaa pienempi osuus asiaan. Siinä ei voi antaa kaikkeaan niin kuin ladulla. Omista voimista kun on kysymys. Eilen ja tänään ladulla ja välissä tanssimassa on ehkä liikaa nykyiselle kunnolleni. Muutamien viikkojen lepovaiheen jälkeen palautumiseen menee kai kaksin verroin aikaa. Joten siihen on tyydyttävä. Eilen pakkanen laski vasta iltapäivällä ja palasin ladulta neljän jälkeen. Palautumisvaihe jäi vähäiseksi ja lepo tapahtuikin ajomatkalla Pesäkalliolle. Mutta hiihtäminen kannatti pakkasesta huolimatta, sillä luonto ei voi olla kauniimpi kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Eron huomasi tänään, kun oli alle 10 miinusastetta ja pilvinen sää.

Eilen kyllä ennen lähtöä hetken kävi ajatus, että kannattaako sillä ololla mikä oli, lähteä ollenkaan. Varsinkaan kun eräs tanssituttu ei ollut edes varma onko paikalla. Mutta iloinen yllätys oli sitten, kun huomasinkin hänet ja muutamat mieleiset tanssilajini olivat turvatut. Talo oli hetken aikaa alussa kylmä ja kiitin itseäni, että olin pukeutunut kunnolla. Pitkien housujen alla olivat sukkahousut, mitä en yleensä ole tarvinnut. Voi olla, että hiihdon jälkeen tulee puettua muutenkin enemmän.

Ilta alkoi levymusiikilla, josta musiikista tänä iltana vastasi Tero ammattitaidolla. Ensi kertaa kuulin tanssipaikalla Kari Tapion levytyksen minulle rakkaasta rumbasta. Oli melkein yhtä hyvä kuin PNP:n Matti-Sakarin esittämä. Tanssimaan pääsin musiikin ja tanssilajien sekä rytmien asiantuntijan kanssa. Sain myös lupauksen erään tanssilajin opetuksesta, mihin jalkani eivät ole muualla oppineet.

Sitten illan orkesteri aloitti tutulla folk-dance tyylillään osuutensa. Ja kyllä minun korvani ja mielihyväkeskukseni pitävät siitä. On se vain hyvä, että on erilaisia, hyviä tanssiorkestereita ihan vaan meitä tanssijoita varten. Fanittelin illan mittaan heitä istumalla hetken lavan edessä olevalla penkillä. Kroppa vaati pieniä taukoja. Ei siinä kovin kauan mennyt, kun minun oli luovuttava sukkahousuistani, sillä pian olisin ollut kuin suihkusta suoraan tanssimaan tullut.

Tangoja, jenkat, polkat ja jotain muutakin sain tanssia herran kanssa, jota kaipaan, jos ei ole läsnä. Tällä kertaa paikalla oli hyvä tanssiväki. Kiitos orkesterin, joka veti heidän musiikkinsa ystäviä paikalle ja pakkassään, joka ehkä esti osan vakituisen vanhemman tanssiväen tuloa. Tilaa oli melko hyvin tanssimiseen. Tangoja sain tanssia kahden muunkin miellyttävän herran kanssa.

Paikalla oli ainakin kahdeksantoista tuntemaani Tanssinetin nikkihenkilöä ja kun oli muita tuttujani, niin mukavaksi ilta muodostui. Naistentunnilla en ennättänyt juuri mihinkään. Naisia oli tällä kertaa ainakin kolme kertaa miesten määrä. Mutta chachaan soidessa tauolla onnistuin hakemaan itseäni taitavampaa herraa ja pyöritystä sain, mitä tiesin kyllä odottaakin. Eivätkä haitanneet hetkittäin omat askeleeni itseäni, jos ei kuulemma herraakaan. Kun tanssi ei keskeydy, niin kaikki on hyvin. Vauhtia ja jännitystä oli muutaman minuutin ajan. Mutta vastapainona oli väliaikamusiikkina soitetut sambat, joista varsinkin ensimmäinen oli hitaista hitain. Hyvin se silti sujui muutamilla kuvioilla taitavan herran kanssa. Yleensä välttelen sambaa, sillä se on minulle vaikein tanssilaji, jossa kroppani ei toimi alkuunkaan niin kuin pitäisi. Mutta sitähän voi mennä korvaavilla helpoilla askelilla, mikä on yleistä tanssipaikoilla. Ihailen syvästi sambaa oikein tanssivia ja jotka vielä taitavat vartalonsa käytön.

Alkuillasta tanssin herran kanssa, jonka taivutuksiin luotan täydellisesti. Hän tietää, mitä tekee. Naistenhaulla en häntäkään nähnyt, mutta myöhemmin vesipisteelle mennessäni naistenhuoneen oven edessä häneen "törmäsin" ja siitä minua vietiin tanssiin, jossa kaikki on mahdollista. Tangot ja hitaat valssit oikeissa tahdeissa erittäin hyvin vietyinä ovat erään herran valtteja ja suuri ilo minulle. Varsinkin valssilla oli tilaa loppuillasta. Sylitanssien ekspertin kanssa muutama kappale oli yhtä kosintaa, joka sai orkesterin pojat hymyilemään, mutta epäilen, että salin takareunan istumapaikalla olleet eivät ehkä ymmärtäneet leikkiämme. Hidasta valssia ja humpan versioita tanssin herran kanssa, joka "joutuu" mukaani Särkän kesätansseihin  kesäkuussa. Samalla on tarkoitus katsastaa, ovatko Fasterien "maalaukset" kunnossa. Olipa tosi ihana yllätys tavata heidät. Toista vuotta on, kun olin heidän hääjuhlassaan. Se oli kaunein tanssi/häätapahtuma, missä olen ollut mukana.

Kyllä orkesteri esitti parastaan ja Charles osaa ottaa yleisönsä. Sitä koko joukon hymyä lavalta ei voi vastustaa. Heidän tansseihin mennessään tietää, mitä saa. Väliaikamusiikkikin on ollut tässä paikassa aina hyvä. Tänä iltana sekä polkat että hitaat valssit olivat minulle hieman liian nopeat, mutta muutoin Tero oli valinnut todella hyviä kappaleita tanssittavaksi. Hitaammassa polkassa ennättää nauttia eikä tarvitse läähätellä ja hidas valssi ei saisi olla pikajuoksua. Ikävä kyllä on monia hitaita valsseja, jotka pilataan nopeudella.

Tanssi-ilta oli yksi parhaita Pesäkalliolla ja kahvion pullakahvit komeassa miesseurassa nautittuna mukavat. Vesipisteelläkin tuli käytyä usein, sillä nestehukka hiihdon jälkeen vaivaa pitkään ja tanssien lomassa tarvitsee vielä lisää tankkausta. Kotimatkalla väsymys alkoi vaivata, mutta uni voitti vasta sängyssä. Elämä on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa….