Oikeesti Kuntotalolla PNP 31.3.2007

Mikä sää! Se jatkuu ja jatkuu. Luonto tuntuu olevan vain pientä sadetta vailla puhjetakseen eloon.Näillä automatkoilla olen nähnyt monta kappaletta kauneinta Suomea. En lakkaa ihastelemasta puita lehdessään enkä alastomanakaan niin kuin ne nyt ovat. Koivujen oksastojen latvukset taivasta vasten ovat kuvauksellisen kauniita.

Ajatukseni ovat kiiruhtaneet edelle ja kolkuttelen Kuntotalon ovea. Olin kuullut, että nyt se on sitten tapahtunut. Tai tapahtuu viimeistään sunnuntaina. Varovaisesti kysyn lipun myynnissä, olenko tervetullut ja myydäänkö minulle lippu. Vastaus olikin iso ilmoitus luukun vieressä. Kissankokoisin kirjaimin, että heikkonäköisinkin sen voi lukea. Huhtikuun alusta lähtien tämäkin tanssipaikka kuuluu valikoituun tanssipaikkarenkaaseen, jossa noudatetaan samoja sääntöjä. Naisseniorit voivat käydä tanssimassa jatkossa ikäänsä vastaavissa paikoissa ja niitä löytyy kyllä muutama Suomesta. Luettelo on merkitty Suomen Tanssipalvelimen sivustolle. Suosittelemme aluksi Elimäen-Vilppulan ns taloa tai Kivistön työväentaloa. Minulle ojennettiin nyt vielä lippu ja kiitettiin menneistä vuosista. Kysyin hiljaa, mikä se seniorin alaikäraja on. Tutun lipun myyjän silmissä oli, kai sääliä, kun hän vastasi. Ikä arvioidaan tapauskohtaisesti ellei seniori itse ymmärrä olla pyrkimättä sisälle.

Hupsista, olinpas äkkiä perillä. Kun ajatukset liitävät tanssimatkalla tietysti tanssiin liittyvissä asioissa, niin kyllä matka sujuu. Lipunmyynnissä tuttu tanssienjärjestäjä toivotteli tervetulleeksi eikä silmissä näkynyt sääliä. Sydämellinen hän on aina ollut ja on mukavasti saanut sopivia ja hyviä orkestereita tulemaan paikkaan. Niin kuin tänäkin iltana. Levymusiikkia esitettiin alussa vähän aikaa ja sitten tuli poikien  esittämänä tanssimusiikkia ja –lajeja laidasta laitaan ja mikä parasta, aina ennätti vilkaista valotaululta, mikä seuraavaksi on tulossa.

Taas kerran sain todeta, että äänentoisto on kohdallaan. Mitenhän se toisilta onnistuu ja toisilla on vaikeuksia sen kanssa. Uudelta CD:ltä esitettiin useita kappaleita ja on niitä vaan mukava tanssia. Rumpalin palikoissa olikin tuuraaja, joka näytti tutulle ja olikin monen orkesterin mukana ollut laulava herra. Tällä kertaa ei kuitenkaan laulanut. Sopii kyllä poikien joukkoon, kun ihan aito Niska kerran on. Kaiken kaikkiaan silmä lepää, kun poikia katsoo ja sielun täyttää hyvä musiikki. Orkesteri esittää kaiken aidosti tanssiväelle ja saa varmaan omalla hymyllään kaikki ohitanssivat vastaamaan hymyyn.

Kuntotalolla on monia tuttuja niin naisissa kuin miehissä ja kun muutama vieraskin herra haki, niin liikunnallinen osuus tuli täytettyä. Naistentunti oli minulle normaalia. Muutama haku tapahtui harkiten. En ehtinyt yleisesti ottaen hakuihin mukaan. Kahdet hitaat valssit sujuivat illan aikana kahden eri herran kanssa. Toinen oli kauan toivottu tuttavuus, herra kookoo naistenhaulla (tunnistamisessa minua autettiin) ja toiselle pääseminen oli kyllä yllätys. Vierestäni hieman huonoryhtinen herra haki daamia ja en kuullut vastasiko nainen ettei osaa vai ei lähde. Hän kysyi sitten minua ja ei minulla ollut luontoa vastata samaan tyyliin. No, oli se meno hieman vaikeaa, mutta kyllä hän lähellä oikeaa rytmiä oli ja tanssi sujui aivan jouhevasti. Juteltiin niitä näitä. Huomasin illan mittaan, että hän tanssi paljon ja häntä haettiinkin. Taito oli kyllä kehittymässä tanssimiseen.

Alkuillasta ihan oikea senioriherra haki usealle kappaleelle ja myöhemminkin jotain tanssimme ja pidin kunnia-asianani ehtiä hakemaan häntä naistenhaulla ja teinkin sen. Oikein hyvässä asennossa ja tahdissa tanssittuja kappaleita. Kahdet jenkatkin sain tanssia eri herrojen kanssa, mutta masurkka oli katseltava. Polkalle vei kansantanssia harrastava herra. Takaperin menoni ei kyllä sujunut. Olen tottunut peruspolkassa selkeisiin suunnanvaihtoihin, jotka tulevat kyllä musiikista, mutta kaipa pitäisi osata muutakin. Mutta hyvä näinkin vaikka kompuroiden.

Kaakonkulman ihana ja kohtelias herra dee haki minun rumballeni ja enempää en olisi voinut toivoa. Onnistuin hakemaan häntä tangolle ja siinä olikin illan parasta osuutta. Mukavia sylitansseja sujui eri herrojen kanssa ja illan alussa kasvotuttu herra haki bugille. Valitettavasti hän ei naistenhaulla sattunut kohdalleni. Ja mitä me tanssimmekaan pitkämatkalaisen herra ween kanssa. Hänellä on niin lämmin syli, että unohdan mitä jalat tekevät. Niin, erään pariskunnan herran kanssa useimmiten tanssiminen sujuu, taituri kun hän on, mutta nyt meidän slow fox meni kyllä ketuille. Mutta ei se haittaa, tanssin hänen kanssaan ihan mitä vaan, sillä hän on hauska tanssittaja.

Unto Monosen tango Erottamattomat on hanuristi Markuksen laulamana nostalginen muisto nuoruudestani. Muistan kun pyysin (silloinkin) toivekappaleita ja soittajat vastasivat, että eikö Monosen Satumaa käy. Eli hyvin harvoin olen kuullut sitä esitettävän ja nyt en muista olisiko jonkun toisen orkesterin ohjelmistossa. PNP on osannut ottaa sen mukaan, ei tällä kertaa minun ajatus. Koko aprilliyön kauneimman kappaleen kuulin kotiin tultuani puhelimessa  - Sua vain yli kaiken mä rakastan.  Toivon sitä joskus ihan estradilta esitettynä.


Elämme teoissa, emme vuosissa,

                      elämme ajatuksissa, emme hengenvedoissa,

                      elämme tunteissa, emme kellotaulun numeroissa.

                    

                      Meidän tulisi mitata aikaa sydämentykytyksillä.

                      Eniten elää hän, joka ajattelee eniten,

                      tuntee jaloimmin, toimii parhaimmin.

                      -David Bailey