Pitkäperjantaina ravintolassa

Pääsiäisen aikaan minä pakana hiljennyn vain automatkoilla. Ehkä saan anteeksi taivaanportilla, kun selitän, että luonto ja metsät ovat minun kirkkoni. Ennätin taas kerran nähdä, vaikka vain auton ikkunasta, miten luonto herää uuteen kevääseen. Kurkiauran lento, joutsenten pesimispuuhat, silmujen pullistellessa koivujen hennoilla oksilla ja teki mieli pysähtyä tien varteen. On eräs kohta eteläänpäin matkatessani, jossa haluaisin ottaa kuvat neljän vuodenajan vaihtelusta. Ehkä joskus, kun ei ole kiire tanssimaan….

Kiirastorstaina työpaikalla suljettiin ovet kello 13 ja loppupäivä ja perjantaina illansuuhun saakka meni lepäillessä ja hieman kotiaskareissa ja tuntui hyvältä, kun ei ollut pakko tehdä yhtään mitään. Mutta sitten illan koittaessa alkoi tanssiminen nousta ajatuksiini. Olin kyllä tietoinen, että Charlies-orkesteri olisi melko lähellä, ravintolatansseissa. Olin nähnyt heidät viimeksi viime syksynä osallistuessani "Pelastakaa Lusa-tanssitapahtumaan". Kello 21 olinkin täsmällisesti perillä. Komea kulkuneuvo seisoi pihalla ja tuttu nelikko odotteli kello 22 alkavaa työsarkaansa. Solistin, Janne Leinon, kanssa muutama sana vaihdettiin kuulumisia.

Sisällä ei ollut montakaan asiakasta. Levymusiikkia soitettiin tunnin ajan ja täytyy sanoa, että tuli foksia poikineen. Levyjen soittaja ei taida olla tanssi-ihmisiä. Väkeä oli tullut jo kohtuullisesti orkesterin aloitukseen mennessä. Mukava oli katsella tätä neljän suoraa, komeita herroja kaikki tyynni ja taitavaa soittimien käsittelyä oli koko illan. Olinhan heidän tansseissaan ollut jo kauan sitten, kun joukkue oli hieman eri kokoonpanossa. Mielikuvani on, että aikanaan solistimuutoksen vuoden 2004 jälkeen oli jonkinasteinen "haku päällä" eli yhteenoppimisvaihe nelikolla.

Metsälinnan sunnuntaitansseissa 31.7.2005 kuuntelin ensi kerran uutta solistia. Plogmanin saappaat olivat suuret, mutta jo viime syksynä Lusan hallilla kaikki sujui hyvin. Vuosi oli tehnyt tehtävänsä ja erityisenä musiikkimiehenä uusi solisti omissa saappaissaan näytti, että kyllä hän osaa. Hän sanoittaa ja säveltää kappaleita ja tehnyt hieman eri sovituksen eräästä kappaleesta Tomi Markkolalle ja molemmat esittävät saman laulun hieman erilaisena omaan tyyliinsä sopivana. Ja minä kuuntelen ja hyvin mielelläni tanssin ko. kappaleen.

Eikä hän ole ollenkaan yhden ammatin varassa, vaan on myös farmasian tohtori. On siis tohtoreita laulajissa, jos on tanssijoissakin. Kun miehellä on hyvä ääni, on näköä ja kokoa, niin kyllä sellaista raamikasta herraa  kuuntelee ja katselee vaikka tanssimatta. Jos en nyt ihan väärin muista, niin tuttu Varjokuvankin esittämä kappale Return To Sender oli illan ohjelmistossa.

Viime vuonna oli orkesterilla levyjulkaisuja uuden solistin kanssa ja pitkäsoitto Taivas on viilee, jossa on yksi erityisesti minua miellyttävä kappale. Nyt on ihan uusi hitti myynnissä: Maailman Upein Nainen. Oli ilo kuunnella heitä Lusalla ja niin oli nytkin. Musiikki oli kauniista ja soittajien persoonallisuus kuului soitossa. Kun soittimina on myös haitari ja saksofoni, osaa odottaa erityistä osaamista ja taitoa. Tanssilajeja oli masurkkaa lukuunottamatta kaikki tavanomaiset ja rumpalille ja basistille kiitokset repäisevän mukavista rokkikappaleista.

Tanssipuolta en osaltani voi kehua. Silloin tällöin talutettiin parketille. Jopa muutamia kappaleita peräkkäin tanssin erään herran kanssa, kun askeleet kävivät yhteen. Perjantai-illan tanssiväki oli osin tuttuja keskenään, joten tanssiminenkin sujui heiltä yhdessä. Tangojalkani olisivat kaivanneet toisia tangojalkoja, mutta niitä ei nyt ollut paikalla. Ihmeemmin ei asia surettanut, että kuuntelin kauniit tangot ja sainhan katsella hyvältä paikalta orkesterin ja solistin esityksiä. Yön syliin poistuin kello yksi ja orkesteri esiintyi ilmeisesti vielä vaille kahteen.

Kyllä mukavan tanssi-illan voi luoda myös hyvä tanssimusiikki, vaikkei tanssisikaan. Nyt oli sellainen ilta. Jossain joskus toivon pääseväni uudelleen, mutta heidän tanssi-iltojaan on harvemmin lähiseudulla.