Kaikkien aikojen paras tangokuningatar on palannut

Viikonlopun sää oli suosiollinen ja tuulen kääntyessä sunnuntaina lounaaseen saatoin hetken uskoa kesän tuloon. Hyvin sujuivat matkat lauantaina ja sunnuntaina talvirenkailla. Räntäsade-ennusteesta huolimatta on aika vaihtaa kesärenkaat auton alle.

Lauantai-illalle oli arpomista Viihdekeskuksen ja Tulenliekin kanssa. Taikakuu on myös hyvä, mutta kun ensi lauantaina kuitenkin PNP valotauluineen ja Viihdekeskus on paikkana ilman arpomista, niin nyt sitten Omega ja Tulenliekki voittivat. Toisena hetkenä on Taikakuun vuoro.

Hyvissä ajoin olin perillä ja siihen autoni viereen pysähtyi tanssitutut itäisiltä mailta. Sisällä ennätimme nauttia talon tarjouksista ja parantaa maailmaa. Aivan mahdottoman hyvä piiras ja kahvikupponen takasivat vireyttä pitkälle iltaan.

Levymusiikki soi kello 20 alkaen ja orkesteri tuli soittamaan kello 21. Omegan tapasin viimeksi 11. viikolla Lapissa ja Tommi Soidinmäki esitti solistin sijaisuuden ihan kelvollisesti. Mutta kyllä Eija Kantola ja Omega kuuluvat yhteen. Sen sain todeta kahtena perättäisenä tanssi-iltana. Tulenliekin erityisolosuhteissa (takka keskellä lattia, alkuillan viileys ja melko hämärää koko ilta) en niin kovasti kuunnellut orkesteria ja takkakin oli välillä edessä, mutta eivät soittamisessa jää hopialle. Siinä kultasarjassa ovat parin muun lempiorkesterini kanssa. Eija on aina yhtä tyttömäinen ja ääni on vain parantunut tauon jälkeen.

Alkuillan väljyys häipyi pian ja tanssiväkeä oli kaiken taitajaa. Oli hyviä tanssijoita, joita oli mukava katsoa penkistäkin käsin ja vielä mukavampi päästä taituriherrojen käsiin. Oli myös foksaajia ja humppaajia kaikkeen lähtöön. Ei ollenkaan hassumpaa. Tuttuja olivat hakijat lähes kaikki. Olikohan kaksi herraa ventovierasta.

Tanssilajeja esitetään kyllä kaikkia lajeja ja taitojakin oli hakijoilla. Yllätyksittä en tälläkään kerralla selvinnyt. Minun muistini kestää kai yhden illan, mutta viikko tai kaksi taaksepäin on liikaa. Hiljattain Revontulen naistentansseissa parkkeerasi tumma, pitkä herra autonsa autoni viereen. Huomasin hänet kyllä sisällä, mutta jostain syystä en tohtinut hakea. Ei sillä, ei hänkään hakenut miestentunnilla. Olin vilvoittelemassa loppuillasta, kun herra vaihtoi kenkiään ja oli pois lähdössä. Siinä sitten tuli juttua ja taisin sanoa, että seuraavalla kerralla sitten haen häntä. Nyt sitten kävi niin, että hän haki ja aluksi en muistanut, missä oli tavattu. Illan aikana tuli tanssittua useampi kappale ja vihdoin hän tulikin esille palstalle kirjoittavana nikkinä. Ja ei siinä kaikki. Minä en koskaan ajattele, että minua monikaan tuntee pelkkien kirjoitusten perusteella ja jopa vuosien takaa, mutta niin vain aina käy. Onkohan minulla joku leima otsassa…. Eihän se haittaa, mutta tällainen hakija tietää minusta paljon ja minä en edes tunnista häntä. Hetken silloin ajattelen "alan" vaihdosta vaikka tanssimisesta ja kirjoittamisesta miekkailuun. Mutta päiväkirjat ovat päiväkirjoja, enemmän tai vähemmän rehellisiä, minulla vain on joskus liian sisältä pulppuavia.

Kaikkia mukavia tanssilajeja oli tilaisuus tanssia. Paikassahan on sekahaku ja sitten myöhemmin tunti naisille. Tanssitaitoisen näköinen herra seisoi oven suussa tangon alkaessa soida eikä liikahtanutkaan ketään hakemaan. Hain häntä ja hyvin vei. Selvisi, että pinssinomistaja on. Kummasti se vain joskus näkyy,  vaikka pinssi olisi kotona. Oikealla naistenhaulla jäi suurin osa kappaleista tanssimatta. Olin liian hidas enkä edes nähnyt hyvin hämärässä.

Onneksi paikalla oli myös edellisen illan tanssituttu, joka oli sanonut menevänsä Taikakuuta kuulemaan, mutta suunta oli muuttunut. Useampia lajeja bugit mukaan lukien oli mukava tanssia hänen kanssaan niin kuin kaikkien muidenkin hakijoiden/haettavien. Jos tuttu herra on hakenut minua, pyrin hakemaan häntä   mahdollisuuksien rajoissa naistenhaulla. Revontulessa eräs herra katosi ennen loppua. Nyt sain tilaisuuden hakea häntä, mutta mille kappaleelle. Samba ei ole lajini enkä yleensä hae sille ketään ja melkein katoan, kun se alkaa soida. Minua harmittaa vain oma taitamattomuuteni. Nyt sitten ylitin itseni ja hain tätä herraa. Oikeastaan ainoa mahdollisuus koko iltana. Ja miten hauskaa olikaan. Jopa jalkani ihan jotain osasivat. Kropastani en tiedä. Ehkä ei pitäisi karsastaa tätäkään tanssilajia. Pakkoko sitä on kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennä, mutta tiukkapipo kun olen itselleni.

Kuningattaria oli sitten kaksi kappaletta paikalla, kun edesmenneen tangokuninkaan Saulin kanssa yhtä aikaa kruunattu tangokuningatar vilahti miksaajan luona. Miehensäkin oli ollut paikalla, mutta en huomannut. Saulinkin kuolemasta tulee syksyllä 12 vuotta. Minulla on tallessa nauhoitus Seinäjoelta ja tango Yö on valoton koskettaa joka kerta hänen sitä laulaessaan. Onneksi monet levyjen soittajat arvostavat tätä kappaletta ja tunnen sen ensi tahdeista.

Tulenliekki on ihan hyvä paikkana, mutta harvemmin sinne kuitenkin menen. En ole kotiutunut sinne. Hyvä orkesteri on syy, miksi sinne joskus ajelen.