Jyväskylän viihdekeskus 21.4.2007

Piti ennen kirjoittamistani vilkaista biorytmejäni. Fyysiset voimat ovat huipussaan (paino pudonnut 3 kg viikonlopun aikana, kyllä se siitä palaa taas ennalleen), mutta tunne ja järki viistävät kartan alareunassa. Ei voi pitää paikkaansa. Tunnen olevani elämäni kunnossa. Jin Sato ei ole taaskaan suorittanut laskurissa tarkistuksia…

Lauantai alkoi oikeissa ajoin matkalla Jyväskylään ja keskimmäisen tyttäreni kanssa ostoksille. Tai oikeastaan hän oli katsonut valmiiksi kaupat. Minun kauppamatkani eivät juuri koskaan ole suunnittelemattomia. Siitä on ikuisuus aikaa, kun jaksoin kierrellä kaupoissa ihan vaan katselemassa. Niin, kyse oli nyt kangaskaupoista ja niitä oli tasan kaksi tässä kaupungissa. Toisen kaupan myyjä kertoi ajasta, jolloin oli yksitoista kauppaa. Nyt ei osteta juurikaan vaatetuskankaita vaan nuoret hankkivat sisutukseen eri kangaslaatuja.

Kyllä molemmissa kaupoissa oli kauniita kankaita, mutta juuri sitä mitä etsin ja mitä olin etukäteen liikkeestä kysynyt, ei aivan sellaisena löytynyt kuin olisin tarvinnut. Tein käsityöhistoriani jossain vaiheessa värikirjonnalla seinävaatteita, tyynynpäällisiä, kansallispukuuni laajasti kirjaillun pitkähkön viitan ja solmioita. Solmioista oli mielenvaivaa monelle sukulaiselle ja ystäville. Pakkohan niitä oli joskus pitää kaulassa, lahjoja, ettei antaja "loukkaannu". Minulle niiden kirjailu ja ompeleminen oli hyvä mielenvirike ja tarkkuusasia. Kangasta löytyi, mutta ei ole yhtä hyvää kirjailua varten kuin aiemmat kankaat, mutta jotain niistäkin syntyy ajan kanssa. Vielä on olemassa herroja, jotka pitävät solmioita ja pitävät myös lahjoista, joten ilo on puolellani.

Isossa kukka/kasvi/puutarhatarvikekaupassa Plantagenissa oli mielenkiintoista käydä ja mukaan lähti multaa ja kukkia. Sellaisissa kaupoissa viihdyn, mutta valmisvaatekaupat saavat jalkani väsymään lyhyellä ajalla. Harvoin löydän jotain sopivaa omaan makuuni.

Sauna ja ruokailu kartuttivat voimavarojani ja iloisin mielin olin valmis kohtaamaan rakkaat soittajapojat ja toisena ihan ventovieraan orkesterin. Viihdekeskuksessa ei ollut tungosta, mutta sopivasti tanssiväkeä ja taitavaa sellaista. Tuttuja oli taas paljon ja etelän pinssiväki oli lisänä. Ilta vaikutti alkavan mukavasti ja yllätys oli ennen näkemätön Hurmio-orkesteri solistinaan Juha Metsäperä. Vaikka soittajat olivat nuoria, tanssimusiikkia he esittivät ja hyvää sellaista. Basisti ja kitaristi olivat hiljaisen oloisia, mutta kosketinsoittajasta löytyi iloista ilmettä ja hanuri oli myös hänen työväline. Rumpalin esitykset olivat riemastuttavan hauskoja. Että osasi nuori mies olla luova. Erityinen kiitos herroille tosi hyvistä polkista, sopiva nopeus ja muutoinkin hienosti soitettu.

Solistilla on hyvä ja voimakas ääni, jota oli miellyttävä kuunnella ja esiintyminen oli myös yleisöön suuntautunutta. Tällä joukolla on helppo edetä tanssimusiikin taivaalla eteenpäin. Tanssilajit olivat hyvin edustettuina.

Hurmion ekasetin jälkeen Pekkaniskan Pojat nousivat lavalle taas kerran niin tyylikkäinä lierihatuissaan. Ja valotaulu esitteli seuraavan tanssilajin. Minusta on mukava nähdä, mikä laji on tulossa. Tietää omat halunsa millekin lajille tai milloin voi pitää vaikka juomatauon. Tuttuja kappaleita pojat esittivät ja niihin voi olla tyytyväinen. Välillä seuraan heidän kaikkien soittamista, mutta tällä kertaa tässäkin joukossa rumpali  eli niin musiikissa, ettei nähnyt ja kuullut mitään. Oli vähän niin kuin metso soitimella. Yhdet kapulat pudotti kai tarkoituksella lattialla ja vaihtoi toisiin ja hänen ilmeensä olivat niin auvoiset, etten voinut hymyilemättä häntä katsella.

Kahden orkesterin paikalla olo kuitenkin muuttaa jollain tapaa illan ohjelmistoa. Orkesterit joutuvat ottamaan huomioon toistensa kappaleet ja ettei peräjälkeen tai muutoin tule samanlaisia kappaleita. Kyllä yksi orkesteri riittäisi kerrallaan paitsi tietysti yksi pari on minulle sopiva. Kun PNP ja Varjokuva ovat samassa illassa, musiikki tuntuu täydelliseltä, esittivätpä mitä tahansa. Vajaan neljän viikon päästä sellainenkin tilaisuus on. 

Kyllähän ilta oli nyt paljolti aika hurmiota. Kaikenlaisia lajeja pääsin tanssimaan sopivasti, huolimatta siitä, että annoin hakurivin etupaikat kokonaan nuorten daamien käyttöön. Jollain lempitanssilajillani yritin ahtautua siihen eteen, mutta olo oli kuin lihatiskillä. Kuka siitä nyt vanhentunutta tavaraa haluaa, kun on nuoria pilvin pimein. Tutuille herroille kiitokset, kun hakivat missä satuin olemaan ja kiitos siitä, kun naisten vuorolla suostuivat tanssimaan yhtä herraa lukuunottamatta.

Naistenhakuvuorot jäivät mietiskelyni ja hitauteni takia heikolle käytölle. PNP:n ensimmäisellä tunnilla, jolla oli naisten vuorotuntihaku, hain erästä tuttua herraa, jonka tiesin tanssivan rumbaa. Olin aivan hänen edessään jo seisomassa, kun hänen takaansa tuli daami. Herra vilkaisi daamia ja sanoi, että taisi ollakin hän ensin hakenut. Hetken seisoin hölmistyneenä ja totesin, että niinhän se varmaan olikin. Prego. Kyseessä oli Muistojeni Julia ja kävelin takaisin penkkiriviin ja ajattelin mennä  Matti-Sakarin jalkain juureen kuuntelemaan sen. Laulu tulee hänen sydämestään. Matkalla sinne huomasin tutun punapaitaherran istuvan ja siitä menimme tanssimaan.

Pakeista jäi kyllä outo olo ja en tainnut sillä vuorolla hakea ketään. Olisinko muutenkaan kerennyt. Tuskin pakkiherra mitään menettää, mutta en aio hakea häntä enkä myöskään tanssia hänen kanssaan. Viisaana ja ymmärtäväisenä ihmisenä en moista asiaa miettisi, mutta en ole niin viisas ja tilanne oli niin selkeän anteeksiantamaton.

Illan aikana kuitenkin sain tanssia upeita tangoja usean eri herran kanssa, humppaa, chacaata, buggia, foksia eri tyyleillä, hidasta valssia ja tanssin iloa oli sylin täydeltä. PNP:n tauoilla oli mukava parantaa maailmaa juttutuokioina ja ei ollenkaan hullumpaa ole soittajan verrytellä jalkojaan joku kappale tanssilattiankaan puolella.

Viihdekeskuksessa on karaoketila, jossa jotkut laulutaitoiset käyvät laulamassa. Vasta lavalla huomasin erään tanssitutunkin siellä esiintyvän ja ääni oli hyvä. Hyvä hän on tanssimaankin, joten muutama kappale sujuteltiin karaokepuolen tyhjällä lattialla. Taisi olla vauhdikas bugg ja ison puolen lattialla chachaassa hänellä oli joku kuvio, jossa töppäsin toistuvasti. Sitä pitääkin harjoitella kotona vastaisen varalle.

Henkilökunta on tässä paikassa kohteliasta, kahvilassa on hyviä pullia ja ilmainen vesi tarjolla kahdessa paikassa. Niin, ja tällä kertaa oli ilmainen sisäänpääsy, kun käyntikertoja oli heidän laskurinsa mukaan kertynyt riittävästi. Seuraavankin illan lippu oli ilmainen, kun voitin sen edellisellä käynnilläni arpajaisissa. Joskus näinkin. Kun yöllä hiivin tyttäreni ja vävyni kotiin, he eivät edes heränneet. Tyytyväisenä kömmin peiton alle keräämään voimia sunnuntai-illan kotimatkan tansseihin.