Pääsiäissunnuntaina Kisarannassa

Pääsiäissunnuntaiaamu meni levätessä ja hyvissä ajoin matkalle suunnistin, sillä en tiedä vaikeampaa tie, risteys ja liikenneympyrä sekamelskaa kuin on Järvenpää-Tuusula-Nurmijärvi alueelta poistuttaessa. Ei riitä kerran vuodessa ajoharjoittelut. Ja ihan taas kuin vahingossa olin oikealla tiellä.

Aurinkoinen sää, kuiva tie ja tuulenpuuskat siivittivät matkaani. Silmäni lepäsivät näissäkin maisemissa. Huomasin tienviitat ruoka-kahvi-polttoainepaikalle. Samaa sarjaa taisi olla kuin oli etelään tullessani. Mukavia nimiä kaikki, tuulta, linnoja ja ruusuja. Olikohan tämän nimi Linnatuuli. Iso oli paikka ja rakennus jatkui tien yli toiselle puolelle. Tarjolla oli jos jonkinlaista myytävää tavallisten huoltoasematarjousten lisäksi. Sorrun matkoilla kaikkiin imeliin syömisiin ja iso oikein sokerinen munkkirinkeli meni ihan helposti suusta alas kahvin kera. Irtokarkit ovat pahin imeläsyntini.

Yllätysten sarjan alku tälle päivälle oli sitten edessäni käytävällä. Siviilipukeissa Varjokuvan soittokunta oli etsimässä ruokaa. Olinkin kuvannut edellisenä iltana Ruusulinnassa pientä rumpalia ja kun kummankin orkesterin autot seisoivat tyylikkäästi lähes kylkikyljessä kuin kaksi marjaa, niin siihenkin kamerani kohdistui. Nyt kylmässä tuulessa ulos mennessämme herrat seisoivat autonsa vieressä kuin sotilaat.

Samaan suuntaan ajelimme jonkun matkaa ja hyvä kun osasin suunnistaa minne olin menossa. Kerrankin pojilla oli lyhyt matka keikkapaikasta toiseen. Oli pakko tunnustaa heille, etten Satulinnaan ole menossa ja vain Satulinnan takia. En ymmärrä paikan järjestystä ja tapoja ja sekamelskaa tanssi-iltana. Matkani jatkui ja huomasin hyräileväni kappaletta Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa ja tunsinkin, että kyyneleet kirvelsivät silmiäni. Oli pakko ryhdistäytyä, etten aiheuta vahinkoja sokeana tien päällä. Monet onnelliset tapahtumat, jotka eivät kaikki tanssiinkaan liity, saivat sieluni tuntemaan kiitollisuutta.

Kun sitten lähestyin Lahti-Tampere tiellä Pälkänette, niin siellä oli monenlaista vilkkuvaloa tiellä ja ohjattiin henkilöautot U-käännöksellä takaisin kiertotielle. Miksihän liikenteenohjausta ei ollut laitettu sinne edelliseen risteykseen. Kiirettä ei kyllä ollut kenelläkään, sillä sellaisen määrän näkeminen palo-, pelastus- ja poliisiautoja sekä vielä ambulansseja paikalla, sai varmaan jokaisen hiljenemään.

Kisarannassa olen ollut ehkä kaksi kertaa. Viimeksi vuosi sitten pääsiäisenä. Erittäin mukava oli silloin matka tanssitutun daamin luokse ja käynnit Kisarannan ja Kerholan tansseissa. Kisarannassa oli silloin Varjokuva ja Kerholassa PNP ja Markus Sextet. Kuinkas muuten….No, nyt sitten parivaljakko oli taas yhdessä, mutta Kisarannassa. Kieltämättä pienen hetken illan aikana kävi ajatukseni Satulinnassa, mutta ei sota yhtä naista kaipaa. Ja varsinkin kun siellä ei ehkä olisi ollut tuttujakaan.

Minulle oli kerrottu edellisenä iltana, että tanssit alkavat kello 19 ja paikalla olin silloin. Ulkopuolella olevassa ilmoituksessa luki, että tanssit alkavat kello 20. Sisälle pääsin muutaman muunkin tulijan kanssa ja levymusiikkia soitettiin tunnin ajan. Eipä siinä mitään. Oli kerrankin hyvää aikaa seurustella molempien orkesterien kanssa ja hullutellakin tanssin parissa erään herran kanssa, siis niihin valkotakkeihin kuuluvan. Soittajan tanssiminen on vain eduksi soittamiselle. Ymmärtää paremmin tanssijan näkökulmia.

Kun väkeä alkoi tulla, niin sitä kyllä tuli ja illan aikana oli välillä pientä ahtautta, jos nyt osa johtui hieman erilaisesta tanssitilan käytöstä. Enpä muista juuri missä olisi ollut enemmän tanssi/pinssituttuja. Huono juttu on se, etten muista millään, missä olen itse kunkin tavannut. Mutta ei se haitannut. Mahtoi palstan Mattikin katsella porukkaa, että siinä laumani liikkuu. Sain taas pitkästä aikaa olla Matin hyvässä ohjauksessa rumbassa ja jivessä.

Alkuillan levymusiikin aikana penkistä seurasi tanssiamme komea, tumma herra. Jotain tuttua hänessä oli, mutta sali oli sen verran hämärä, etten tunnistanut. Ajattelin, että haen häntä naistenhaulla, mutta unohdin ja ei siinä ihmismäärässä olisi varmaan löytänytkään/ehtinytkään. Nopeus oli valttia täälläkin. Mutta herra haki minua ja tunnisti. Tanssittu aiemmin Kerholassa. Mutta hän oli ollut muuttumisleikissä. Viikset ja muut naamakarvat olivat tiessään. En olisi osannut yhdistää häntä vuoden takaiseen herraan. Tanssiminen olikin mukavaa. Sylissä hän osaa pitää ja siinä oli kuin kotonaan. Minä en tainnut häntä tavoittaa naistenhaulla, ikävä kyllä.

On se vain ihmeellistä, mutta muisti on pätkinä illan kulusta. Tuttuja tuli tervehdittyä, heidän kanssaan tanssittua. Naistenrivissä oli mukava jutella. Pitkästä aikaa Kikan kanssa ja Lucky lipsia näen vähän     useammin. Ja ihan tuntemattomienkin kanssa jonkun sanan vaihdoin. Isäntäkin oli kuin riepunukke naisten käsissä. Jotain mekin tanssimme enkä muista mitä. JTH ja emäntä olivat tanssin lumoissa. Siellä vilahti myös Jerryjee. Kuopus ja Sarsa, joiden kanssa ennen orkesterin aloitusta muutaman sanan vaihdoin. Montyn kanssa ei muisteltu Pesäkallion hemputteluiltaa, vaan nautimme nyt jaloillemme sopivasta musiikista.

Alan jo miettiä, hainko ketään ja jos hain niin ketä. Ehkä kotimatkalla pitäisikin jutella nauhalle illan kulku kaikkineen. Hyvin ennättäisi tunnissa parissa…. Kyllä minä muutamaa herraa hain, kiitokseksi ja sitten muutamaa, joiden kanssa halusin tanssia. En kyllä pinssejä yleensä huomaa, kun tanssiminen vie kaikki ajatukseni, mutta illan aikana huomasin hyvin näkyvästi pinssin esillä eräällä herralla. Ja sattuikin sopivasti kohdalle. Valssi taisi olla ja olipas varma vienti. Olenkin ihaillut hänen asiallisia ja tietäviä kirjoituksiaan. Terveisiä vaan Turkuun.

Edellisen illan hyvin foksia vievän herran kanssa taisi olla samanlainen laji nytkin. Ja tangolle, sinne pääsin Manselaisen kohteliaan ja enemmän swingtansseja harrastavan nuoren herran kanssa. Aiemmin muualla tanssittu myös tosi hienot polkat hänen kanssaan jopa Riemuliiterillä. Jotkut vain osaavat kaikkea ja vienninkin tehdä daamin taitojen mukaan.

Pitkä mies ja aurinkoinen hymy kasvoillaan haki tanssimaan ja mietin taas pääni puhki, missä on tanssittu. Enemmän kotikulmillani se oli. Minua kyllä vaivaa ihan oikeasti muistihäiriö. Saihan hän kerrottua nikkinsä tutkivan katseeni edessä. Persoonallisen taitava herra ja sain haettua häntä naistentunnilla. Myöhemmin illalla huomasin hänen tanssivan pienen neitokaisen kanssa ja siinä olisi ollut meille naisille opinpaikka. Kummallakin oli niin luovaa ja tulkinnallista tanssia, paljon erillään toisistaan. Kun tanssin jonkun herran kanssa, niin taisi katselemiseni häiritä meidän tanssiamme. Mutta en saanut silmiäni irti heidän tanssimisestaan. Ensi kerralla, jossain sopivassa tanssissa, jonkun sopivan herran kanssa, otan haltuuni oman tanssini ja saan herrankin mukaan tanssileikkiin.

Kotinurkillanikin tansseissa käyvän etelän herran kanssa nopea jive oli hauskaa. Mutta eräs tanssi ja herra yllättivät minut täysin. En olisi uskonut itsestäni löytyvän kahden kappaleen ajaksi kaikki solut täyttävää vastetta, huumaa ja kaiken ympärillä olevan unohtamista, sulautumista ja sulamista. Mutta olenhan "Supernova", niin kuin eräs tanssituttu kirjoitti jutussaan. Olenko hajoamassa niin kuin tähti ja aivoistako se alkaa.

Tässä vaiheessa kirjoitustani oli pidettävä aivojumppa, sillä mietin todella, kenen kanssa polkan tanssin. Saan varmaan anteeksi herra Gentlemanilta, että niin iloinen kuin olin hänen yllättävästä läsnäolostaan, olin unohtaa hänet kokonaan. Polkat ovat hänen kanssaan erinomaiset ja aloitimmeko illan valssilla ja tuntuu, että tanssimme jotain muutakin… En edes muista milloin olemme viimeksi tanssineet, mutta sen muistan milloin näimme. Tien päällä yllättäen viime kesänä. Kulkuneuvot tunnistivat toisensa… 

Monen herran kanssa tanssin, muutamia hain, mutta kaikki on yhtä mylläkkää. Samoja ihmisiä viikonlopun aikana eri paikoissa. Neljän illan tanssimiset ovat takanani, mikä on ylen harvinaista tätä nykyä. Jälkeenpäin kaiken muisteleminen saa päänsäryn aikaan, kun tietokoneeni yrittää ottaa käyttöön enemmän kuin tavanomaisen 10 % aivojen mahdollisuuksista. Mutta sen muistan, että minulla oli hauskaa. Niin herrojen kanssa tanssiessa kuin jutellessa naisrivissä ja soittajien kanssa.

Erään tutun nuoren neidon kanssa harjoittelimme fuskua Ruusulinnassa. Hän vei oikein hyvin. Nyt taisimme pidättäytyä tanssilattialle menosta. Ruusulinnassa erään pääkaupunkiseudun pinssidaamin kanssa esitimme ihan omaa tanssiamme. Olisi kyllä paikallaan minunkin opetella viejän askelia ja käsienkin käyttöä. Jos ei onnistu pääsemään herrojen hakemana lattialle ja tulee mukava fusku/jive, niin hauskaahan se olisi tanssia toisen naisen kanssa.

En voi muuta sanoa kuin kiitos orkesterit, kiitos tanssiherrat ja juttukaverit. Kiitos Kisaranta ja emäntä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. Puoli  kahden aikaan istuin puhki kuluneena, ainakin jalkapohjat, herra rumpalin kanssa kahviossa. Parannettiin maailmaa ja rumpujensa historiakin tuli selvitettyä. Markus Sextet soitteli viimeisiä kappaleitaan. Oli taas kerran kuultu kahden orkesterin esittämänä oikeaa tanssimusiikkia. Kummallakin orkesterilla on hyvä valikoima eri tanssilajeille sopivia kappaleita ja omaa tyyliään. Matti-Sakari esitti hitaan valssin On syömmesi jäätä, jota nykyisin kuuntelen Reijo Taipaleen levyltä. Siinä on niin oikeatahtinen hidas valssi. Mutta kenen kanssa sen tanssin?

Vielä yksi välietappi ennen kotiin menoa. Olin antanut tyttöjeni ymmärtää, että olen Jyväskylässä kello 2.30-3.00. Laskuvirheitä päässä tapahtui. Luulin, että tanssit kestävät yhteen tai vaille, kun kerran alkoivat kello 19.  Puoli neljä se oli aamulla, kun pääsin nukkumaan.