Enempää ei voisi toivoa

Lauantaiaamu koitti pilvisenä. Lumihiutaleitakin leijaili hiljalleen. Aamuyöstä oli satanut maan ohueen lumikerrokseen. Talvirenkaat autossa loi turvallisen olon. Sää selkeni päivän aikana, mutta tuuli oli edelleen kylmä.  Luonto osaa tasata lämpimiä ja kylmiä vaiheita.

Autojonot olivat molempiin suuntiin. Minnehän kaikki ovat menossa vai tulossa? Ohitan hieman isomman auton, isohko pakettiauto vai miksi sitä sanotaan. Kyljessä lukee www. Suomi tanssii.fi. Tämähän sattui mukavasti. Kaksi herraa kyydissä. Omalle kaistalle päästyäni en malta olla käyttämättä vilkkuja molempiin suuntiin. Onneksi en ihan käsin vilkutellut. Herrat olivat kuin kaksi torvensoittajaa…. No, ei se minun matkailoani vähentänyt. Voihan sitä sellaisella autolla ajaa, vaikkei tanssi kiinnostaisikaan tai vilkuttelijat tiellä…

Minulla oli tarkoitus joutua Ruusulinnaan hieman aikaisemmin, että saisin tavata "tulevan rumpalin" ja onnistuinkin olemaan ajoissa. Eivätkä rummutkaan ole mitkä tahansa, vaan vuodelta 1964 olevat löydöt, joista omistaja on tosi ylpeä ja huoltaa niitä kuin rakkaintaan. Kapulat pysyivät nuorella "herralla" käsissä. Tahti ja rytmi olivat kuin varsinaisella rumpalilla. Kyllä rummut kutsuvasti soivat, niin isoille kuin pienille rumpaleille saati sitten tavalliselle rumpujen ja rumpalien ihailijalle.

Aikaahan siitä on,  kun viimeksi olin Ruusulinnassa. Samat esiintyjät olivat silloinkin, Pekkaniskan Pojat ja Varjokuva. Nyt toisen kerran ovat yhtä aikaa samassa paikassa. Ja vielä 19.5 Jenkkapirtin avajaisissa on tilaisuus olla heidän tansseissaan. Nämä kerrat ovat minulle todella ainutlaatuisia ja niin oli illan tanssimusiikkikin. Molemmat orkesterit soittivat omalla tyylillään tanssikappaleita, joissa rytmi ja tanssillisuus ovat parhaat mahdolliset. Äänentoistot olivat kohdallaan kummallakin orkesterilla niin kuin ennenkin. Kun tanssipaikoilla on nykyään usein kaksi orkesteria, niin tämän parempaa paria ei löydy. Kaksi musiikillisesti täysin toisiaan tukevaa orkesteria. Ja kummankin ensi kevään ja kesän tanssipaikoista on monta Savonkin seudulla. Molempien uusia levyjä on mukava kuunnella ja kappaleet alkavat tulla tutuiksi. Tanssi-illoissa esittävät edelleen muitakin kappaleita, joissa on paljon oikein hyvin tanssittavia. Levyillä on kummallakin monta hyvin tunnelmallista kappaletta, joita ei välttämättä edes halua tanssia.

Varjokuva esitti kiitoskappaleenaan lopussa jonkun nopean rokin tai jotain. Katselin soittajien esitystä  ja ilmeitä. Siinä näkyi rakkaus musiikkiin. Jokainen oli mukana täydestä sydämestään. Ehkä mielessään palasivat synnyille syvilleen, rautalankamusiikin aikaan. Hieno oli esitys. Lienenkö kuullut aiemmin.

Pekkaniskan Pojat päättivät iltansa hitaaseen valssiin ja ilmeisesti toinen oli tavallinen kuten aiemminkin. Sitä en kuullut, sillä illan viimeisen tangon jälkeen en ole varma kävelinkö vai leijuinko autolle.

Kyllähän tanssiväkeä oli tullut paljon ja kaukaakin. Paljon tuttuja ja monin verroin enemmän  tuntemattomia. Tällä kertaa olin harkinnut olla pilaamatta hakurivin kauneutta eli seisoskelin pienemmän salin ja toisen oven seudulla. Hakurivin yli näki molemmat orkesterit ja osan herroistakin. Oli pitkä ja monikerroksinen naisten rivi, jos oli paljon herrojakin. Aina jäi iso joukko naisia odottamaan vuoroaan ja onneaan.

Ihmeteltävää oli, että minutkin löydettiin siitä takaa. Ilta alkoi erään hyvin mieluisan herran kanssa valssilla. Useampiakin sattui kohdalle hänen kanssaan, jos muisti ei petä, ne olivat hitaita valsseja. Tangoja tanssimme kai kahdet. Polkan alkaessa yritin kai edetä naistenrivissä. Silloin kuvittelen olevani tasavertainen haettava ikään katsomatta…. Mikä kauhunpaikka siitä tulikaan. Että olen erehtynyt sanoman tälle tutulle hakijalle joskus, että olisi mukava tanssia swingpolkkaa ja hän haki ja kai pilasi oman tanssi-ilonsa. Yhden kerran elämässäni olen selvinnyt mielestäni ihan sujuvasti siitä, mutta ne muut harvat kerrat ovat menneet enemmän tai vähemmän sählätessä. Askeleen osaan, mutta auta varjele, jos pitää liikahtaa paikaltaan. Silloin kun jotain tanssia ei osaa kuin vettä vaan, niin siihen keskittyminen vie kaikki voimat.

Herra vain kiitteli, että sujuvastihan se meni. Kukapa sitä daamille sanoisi, että ei nyt jalka ja käsi noussut ihan toivotulla tavalla. Mukavaa se silti oli ja kai sitä on peilin edessä aloitettava harjoitella. Tein kyllä etikettivirheen ja hain häntä jollekin minulle mieluisalle kappaleelle miestenhaun aikana, kun jäi pitämään yhtä nurkkausta pystyssä. Naistenhaulla häntä ei näkynyt kuin vilaus. Kaikkensa hän taisi antaa meidän daamien iloksi.

Pitkästä aikaa fuskut ja tangot Lopen Perunan isännän kanssa olivat mukavat. Siinä kun on niin passelin kokoinen mies. Löysin tämän pääsiäismatkailun aikana Lopen seudun matkailusta esitteitä. Siellähän sitä pitäisi järjestää tanssitapaaminen. Tanssipinssin syntymäkodissa. Voitaisiin kylvää joukolla siemenperunat  maahan.

Rumbakappaleita tai helposti rumbana tanssittavia kappaleita tuli useita ja luulin jo, että se laji jää väliin tänä iltana. Kaakonkulman iloisen ja raamikkaan herran kanssa loppuillasta sekin puute korjaantui. Sitä ennen hain häntä valotaululla olevan ilmoituksen perusteella samballe, mutta Varjokuva halusikin aloittaa osuutensa ja muuksi tanssiksi se sitten meni. Ja minä kun edes pidä sambasta, kun en osaa sitä oikein tanssia. Riskinottoahan se on hakea lajille, jota ei osaa.

Tämän pääsiäisen ajan ensimmäinen yllätys alkuillasta oli valkeassa paidassa oleva ruskettunut herra, vanha tuttu "etelän paras tanssija". Taisi olla jiveä. En paljon muista, kun enemmän katselin silmiä, joita en ollut nähnyt aikoihin. En sitten naistentunnilla häntä nähnyt enkä paljon muitakaan.

Masurkalle haki taitava tangoherra. Tangoja emme tanssineet. Jenkalle hain tuntematonta herraa, kun minulle kerrottiin, että hän on hyvä tanssija. Voi olettaa, että osaa siis jenkan. Kyllä hän osasikin. Hän oli yksi niistä neljästä herrasta, joita onnistuin kiinni saamaan naistenhaulla. Salpausselän seudun musiikin ammattilainen ja tanssiaskelten taituri haki sylitanssiin. Liekö sellaista tanssittu aiemmin, kun fusku/jive on tanssimme ollut, silloin kun olemme tanssineet.

Harvemmin tapaamani herra haki foksille, jota tanssimme sekä foksina että fuskuna. Eräs pitkähkö hyvän viennin omaava herra haki tangolle ja häntä näen myös tosi harvoin. En nähnyt häntä nyt naistenhaulla. Louna-Suomen nuori herra vei foksia kauniisti ja tiedän, että hän tanssii mitä vaan taidolla.  Vain yksi tuntematon herra haki minua.

Tangoja soitettiinkin kyllä kiitettävän paljon. Onnekseni sain niitä tanssiakin. Kaikkiaan viiden eri herran kanssa suotiin minulle tämä ilo. Yhden herran kanssa kahdet parit vai kolmet...

Naistenhaulla yritin olla virkeä, nopea ja löytää haettavat ja aina pyrin hakemaan niitä herroja, jotka ovat minua hakeneet. Mutta nyt kaikki oli turhaa. Hakutilanteet olivat hetkessä ohi. Hitaat saivat katsella. Minä luovutinkin ja haut jäivät neljään. Ne olivat jenkka, se melkein samba ja erästä tuttua kookasta herraa hain valssille. Hänet erotti miesten joukosta ja olikin sopivasti haettavana ja näkösällä.

Kun hakuyritykseni tuntuivat turhilta, lähdin hakemaan juomista vaikka tango soi ja toinen illan iloinen yllätys kohtasi minut. Siinä naulakon edessä vastaani käveli unelmamies. Tiesin, että osaan tanssia hänen kanssaan. Hänen viennissään nainen kuin nainen tuntee osaavansa tanssia.  Ja kysymykseeni, onko hän vapaa, kertoi ihanasti hymyillen olevansa juuri nyt vapaa.

Tangoja ne ovat olleet muutaman viime vuoden aikana, mitä satunnaisesti olemme tanssineet ja yleensä vielä jossain kaukana, milloin missäkin, siis yllätyksiä aina kaikki. Tällainen tanssi nostaa omaa tunnetilaa niin, että unohtaa kaiken huonon, jos sitä on ollutkaan ja koko tanssi-ilta tuntuu yhden tanssin takia taivaalliselta. Kyse ei ole koskaan tällaisessa tanssissa suorituksesta. Se on tunnetila. Tango on sitä.

Mutta niin minä luulin, että illan tanssilliset lahjat on saatu. Naistenhaun lopussa alkoi kuulua tango ja en huomannut, että hakuvuoro vaihtui. Harkitsin jo kovasti saavani jonkun herran käsiini, mutta onneksi alkuillan tanssiherra haki. Kysyin vielä, että oliko jo miestenhaku. Vastaus oli, ettei hän hae naistenhaulla. Minä olin hakenut häntä ja ei kuulemma haittaa.

Olin ajatellut olla loppuun saakka ja Varjokuva oli lopettanut osuutensa. Melko väljässä tilassa sain tanssia sen ainoan rumbaparin ja kun tango alkoi soida, osasin poistua hakualueen seudulta, sillä millään kävelyillä en halunnut kadottaa tunnelmaani, minkä tanssiherrat olivat saaneet aikaan. Tarkoitus oli hakea juomista ja lähteä nukkumaan, kun matkalla näin selän, jonka tunnistaisin missä vaan. Hän oli lattian reunalla katselemassa tanssijoita ja kun katseemme kohtasi, kumpi haki ketä, en tiedä, mutta tämä yllätys oli kaikkein paras.  Ei iltaansa paremmin voisi päättää kuin tangoon turvakengissä tanssivan hyvin mieleisen herran kanssa.