Metsälinnan kesän avaus 27.5.2007

Uskomaton kun olen, niin oli varmistettava, miten ne Jetsettersin pojat oikein soittavat. Reilu viikko sitten Krouvin lavalta ei jäänyt kovin innostunut mieli. Luotin nyt siihen, että Avalonorkesteri soittaa osan iltaa niin kuin se sitten menikin. Illan tanssillisuus on silloin taattua.

Metsälinnan kesäsunnuntaitanssit ovat sitten alkaneet ja kun siellä useimmiten on mukavaa ollut, niin olihan aloitustansseissa oltava läsnä. Paikallinen viisimiehinen Avalon soitti tasan tunnin ja sen jälkeen kumpikin orkesteri 45 minuuttia vuorotellen. Avalonissa on taitava nuori hanuristi, joka ei aina ole mukana, koska on mukana toisessakin orkesterissa ja rumpali, joka vastaa tässä tanssipaikassa yhden orkesterin illoissa taukomusiikista. Hänen ymmärryksensä monipuolisesta tanssimusiikista on täydellinen. Yksi orkesteri riittäisi mielestäni iltaan ja ne hyvin valitut kappaleet tauolla. Yleensä näin onkin sunnuntai-illoissa. Orkesterissa oli minulle kaksi vierasta herraa kitaroissa. Toisella oli kyllä komea hiustöyhtö. Kosketinsoittaja lauloi ja hyvin lauloikin. Joissakin englanninkielisissä kappaleissa oli pakko kuuntelun ja tanssin lisäksi vilkaista lavalle esiintyjää. Niin olivat upeat kappaleet. Siis Avalonin soittovuorolla oli musiikki normaalia tanssimusiikkia. Useimpia tanssilajeja esitettiin ja muutama fiilistelykappale.

Jetsettersin ensimmäinen osuus sujui yllättäen kohtuullisilla äänen voimakkuuksilla. Jani lauloi kauniisti ja komea nuori mies kun on, niin oli siinä fanineidoille silmänruokaa. Pukujutut orkesteri osaa hoitaa. Pojilla oli mustat paidat, Janilla valkoinen. Niitä tyylikkäitä, teräväkärkisiä ja mustavalkeita kenkiä oli useammalla jalassaan. Ennätin jo mielessäni alkaa hyväksymään heidän soittotapansa, mutta erehdyin. Seuraavilla seteillään he palauttivat minut maan pinnalle. Vaikka heillä on miksaaja, voimakkuudet olivat kovat ja kun on kyseessä rautalankamusiikki, niin kyllä tanssillisuus oli kaukana. Mielestäni heidän esiintymisensä tulisi tapahtua muualla kuin tavallisella tanssilavalla. Tai sitten ilta olisi konserttiluontoinen ja tarkoitettu musiikin kuunteluun ja faneille.

Kirjoitin Krouvin tanssi-illasta, että ehkä nämäkin soittajapojat tähtäävät oikeasti hyväksi tanssiorkesteriksi. Mutta luulin vaan. Heidän tyylinsä on jotain muuta kuin erään rautalankamusiikista aloittaneen ja viimeisten vuosien aikana erittäin hyväksi ja monipuolista musiikkia soittavaksi kehittyneen tanssiorkesterin. Jetsettersin ohjelmisto tanssi-illasta antaa kyllä kuvan, mitä on odotettavissa. Kesän aikana, kerran, pari, he ovat minulle mieleisen orkesterin kanssa yhtä aikaa samassa paikassa. Joudun todella harkitsemaan menoani tai sitten sietämään heidän osuuksiaan. Tai jos oppisin hyväksymään musiikin monet kasvot. Mutta jotain kaunista voin heidän osuuksistaan sanoa. He esittivät kolme Varjokuvankin esittämää kappaletta ja lähes yhtä hillityn tyylikkäästi. Varjokuvalla on soitossaan oma soundinsa, johon kukaan ei pysty, mutta kappaleet olivat silti hyvät jonkun muunkin esittämänä. Sua kioskilla odotan ja Return To Sender ja mikä se kolmas olikaan….

Mutta vielä Metsälinnasta. Lattia oli hieman ja välillä jopa aika liukas, mikä tuntuu olevan usean tanssipaikan ongelma talven jälkeen. Eivätkä kyseessä ole liukastusaineet. Yleensä lattian luisto on sopiva ja on varmaan jo seuraavalla kerralla. Nyt oli ilmestynyt monien toivoma uusi valotaulu hakuvuoroista. Aiemmin täällä paloi sekahaku-valo ja sitten naistenhaku tunnin verran. Sekahaku oli suunnilleen miestenhakua. Nyt sitten oli kauniilla kirjaimilla valo, miestenhaku ja naistenhaku. No, ei siinä kaikki. Pois lähtiessäni talon isäntä pohti, miten valoja tulisi käyttää. Siihen saapui kauempaa tullut tanssinainen ja ehdotti vuorotuntihakua. Olen itsekin sillä kannalla tai sitten perinteinen hakutapa. Saa nähdä mitä seuraavalla kerralla on. Pitäneekin kertoa isännälle, että Suikkalan lava on lähtenyt vuorohakutielle. Kokeillahan voi ja sittenhän sen näkee. Tosin näkihän sen jo tuollakin. Liekö eräs pyöreähkö daami muistanut sekahaun, kun haki reippaasti miestenhaulla kai salin komeinta, pitkää herraa. Herra kyllä käytti hakuoikeuttaan välittömästi seuraavien kappaleiden alkaessa – varalta varmaan.

Kuumahan oli ilta ja vaikkei olisi kuin seisonut, niin vaatteet liimautuivat ihoon. Onneksi ulkona on ilmainen juomapiste. Mukava teline, jonka koukkuihin saa mukinsa ripustaa. Siinä vieressä on kahvi- ja makkarakoju pöytineen ja penkkeineen ja piha-alueella on erillinen huumavien juomien puoli. Jotkut huumaantuvat tanssista.

Tanssijoissa oli monentasoisia, mutta mitään silmiä hiveleviä suorituksia en havainnut. Ehkäpä toinen orkesteri ei kutsunut paikalle kaikkia aiemmin tansseissa käyviä. Silmäni vain lepää katsoessani kaunista tanssimista. Sellaista ei näkynyt. Riehakasta menoa sen sijaan oli ja taisin itsekin osallistua siihen. Muutamien tuttujen ansiosta liikuntaa tuli odotetusti, sillä Jetsettersien osuuksilla kävin kahvilla ja juomassa ja seurustelin. Sentään muutaman kappaleen tanssinkin, että sain lähempää nähdä Janin antaumuksellista esiintymistä.

Mukavia kappaleita sain tanssia ja chachaat erään herran kanssa olivat hyvät. Emme ole sitä lajia ennen tanssineet eli hyvä on jatkossa tietää hänen taitonsa siltäkin osin. Valssit ja hitaat valssit, useammat tangot ja bugit, fuskut ja jivet sekä foksit ja jenkat olivat illan lajisaalis, mutta ikäväkseni tuttu polkkaherra poistui ennen niiden esittämistä. Sujuvasti katselin ne kappaleparit. Jotenkin illasta puuttui tanssitunnelma. Omasta päästäkö se olisi pitänyt luoda. Minulle hyvä tanssimusiikki ja sopivat herrat tuovat ja luovat sen. Nyt puuttui jotain ja tilalla oli jotain, mikä ei sovi minulle. Mutta eiköhän tulevat sunnuntait ole paluuta entiseen yhden orkesterin iltaan ja kun ne ovat vielä hyviä, niin tanssin iloa on linna täynnä. Sitä paitsi, työt eivät rasita aikoihin.

Tervetuloa kesä ja aurinko, helteet ja ukkonen ja siitä tuleekin mieleeni Jouni Kerosen Taivas salamoi - tango. Esittäisiköhän Keronen ja Seinäjoen suuri tango-orkesteri sen tangomarkkinoilla, jos kauniisti pyytäisin ja saisin tanssia sen valitsemani herran kanssa.... Levyltä kuultunakin se saa kylmät väreet aikaan - ei kauhusta vaan jostain sielun syvyyden kyllyydestä.