Krouvin lavan kesän avaus 18.5.2007

Mitä ihanin kesän alku sään ja PNP:n tähden. Matkan varrella, syrjäisen oikotien kautta tanssipaikalle, auringon paisteessa koivujen alkukesän heleä vihreys kosketti sieluani. Tällä tiellä ajaessani lepään ja kartutan henkisiä voimavarojani.

Illan aloittivat Pekkaniskan Pojat ja myös päättivät, mitä en jäänyt enää katsomaan. Ihan aluksi paikalla oli pariskuntia ja aivan muutama yksin tullut, mutta illan edetessä joukkoa oli tungokseen asti, mitä pahensivat tanssijoiden käsitykset etenemistavoista tanssilattialla. Viime kesän tanssijoista puuttui osa, joten illasta oli nautittava niillä mahdollisuuksilla, mitä oli tarjolla.

Musiikkitarjonta oli tuttua PNP:tä ja niin tanssittavaa ja selkeä rytmistä kuin tanssimusiikki vain voi olla. Kaikkia lajeja esitettiin taidolla ja tunteella, se hehkui lavalta. Valotaulu, jolla seuraava tanssilaji ilmoitetaan, on mainio keksintö. Minusta ainakin on mukava tietää, mikä laji on tulossa. Esimerkiksi jos näen, että samba on seuraava, voin sujuvasti katsella sitä. Vartalon käyttöni siinä lajissa ei kestä edes omaa silmääni. Tai jos tulee tango tai polkka, seison innokkaana eturivissä tai naistenvuorolla haen reippaana, jos lajin tuttujani on paikalla.

Tänä iltana oli paikalla herra, jonka kanssa tango ja polkka ovat yhdet parhaita mitä tiedän ja pitkästä aikaa sain tanssia hänen kanssaan. Oli paikalla toinenkin tuttuni, jonka kanssa tuli oltua lattialla useampi kappale. Tangon hän myös osaa ja suunnilleen kaikkea ja oikeaoppisesti. Niin tanssimme tangoa, hidasta valssia, fuskua, jiveä, jenkkaa ja masurkkaa, mikä olikin mestarinäyte, jossa hädin tuskin pysyin mukana. Jos Kouvolan masurkan rytmimuutokset vielä huomaan, niin tässä en huomannut ennen kuin tajusin jenkka-polkkaosuuksien vaihdot menevän aivan erilailla kuin perinteisessä masurkassa. Ja kun kuuntelin tarkkaan, tajusin, että oikein minua viedään. Unohdin jo masurkan nimen. Pitänee kysyä vielä uudelleen illalla soittajilta, vaikka jo tenttasin heidät näistä rytmimuutoksista. Tuollaista masurkan vientiä on ilo kokea, jos se tuli lavaltakin hyvin.

Alkuillasta sopi vielä hyvin tanssimaan pyörätuoliherran kanssa. Myöhemmin illalla oli minulle vaikeampaa, vaikka viejä vastaa viennistä ja ettei törmäillä, niin ihmiset eivät ainakaan nyt kovin ottaneet huomioon tilanteita.

Paljon meni illasta aikaa seurusteluun, koska toisen orkesterin musiikki ei sovi minun tanssimisiin ja äänen voimakkuudet olivat kovat. Talon väki oli pyytänyt hiljentämään, mutta en sitä huomannut ja orkesterilla oli sentään äänimies laitteineen paikalla. Soittajat ovat varmasti taitavia, mutta heillä lienee eri näkökulma tanssilavamusiikista. Nuorten muihin tilaisuuksiin he ovat sopivia. Euroviisukarsinnoissa mukana olleina ei käy kieltäminen heidän taitojaan, mutta minusta he eivät nykyvaiheessaan ole sellainen tanssiorkesteri, josta pidän. Joitakin kappaleita on tosi kauniita niin kuin Musta sulhanen ja joku muukin minkä esittivät, mutta mieluummin ne kuuntelen. Kolme kappaletta sai tajuntani heräämään ja ne olivat samoja kuin mitä Varjokuva esittää. Ehkä näistä nuorista miehistä tulee vielä joskus samanlaisia tanssilavojen suosikkeja kuin Varjokuva on. Sieltä jostain Varjokuvankin juuret ovat ja miten he ovat osanneet rautalankataitonsa kehittää ja kypsyttää siihen, mitä nyt ovat. Ehkä elän sinne saakka, että voin todeta Jetsettersien kohdalla, että nyt olette sitä mitä tanssiorkesterilta toivon. Toivottavasti ei mene niin kauan, että tarvitsen rollaattorilla työnnellä itseni lavan eteen. Poikien sivuja lukemalla heillä taitaa olla myös haave tulla suosituksi tanssiorkesteriksi kaiken ikäisille.

Mietin omaa suppeaa näkökulmaani ja mielipiteitäni tämän orkesterin suhteen. Ilkeä en halua olla ja kaikkea hyvää heille toivon. Kaikille ei käy kaikki, mutta kaikkien kukkien on annettava kukkia.

Kuun sirppi roikkui ihan taivaanrannalla ja enteili jopa hallaa alavilla mailla. Hiljainen oli metsätie kotiin. Kaikki metsän olijat olivat nukkumassa.