Kivistön työväentalolla sunnuntaina

On kyllä nautinto ajella kauniissa säässä ja havaita joka puolella luonnon herääminen. Koivujen hento viherrys vain jatkuu. Ehkä viileähköt tuulet estävät lehtien puhkeamisen täyteen kokoonsa. Monessa kohti on istutettuja nuoria koivikoita tien varrella. Niiden valkeat rungot pienine tummine täplineen muodostavat silmiä hivelevän näyn. Olen huomannut, että samanlaisia kuin metrimitalla mitattuja välejä, saman korkuisia puita, on ollut istutettuina monissa paikoissa. Lienevät puiden myynnistä syntyneiden aukkojen velvoiteistutuksia.

Tänä kauniina sunnuntai-iltana Kivistön tavallinen väki oli huomattavan vähälukuisena paikalla. Joskus paikassa ei tanssiminen ole tullut mieleen, kun paikka oli saksalaisten sotilassairaala. Suojelukohteena oleva rakennus nyt on. Tanssitilaa oli ruhtinaallisen paljon. Paljonkohan se runsauden määritteenä onkaan….

Tuuletushärvelit pyörivät katossa ja ikkunat olivat auki eli ristiveto viilensi oloa, mutta kuuma oli silti. Illan esiintyjänä oli Rainer "Raikku" Bollström Graniitti-orkesterinsa kanssa. Varmaan lähes kymmenen vuotta siitä, kun viimeksi olemme tavanneet ja silloin entisessä elämässäni olin useinkin hänen tansseissaan. Ennen hänen esiintymistään muistelimme muutamia sairastapauksia hänen keikoiltaan. Perättäisinä lauantaina sai kesken tanssien miespuoliset henkilöt sydänkohtaukset. Toinen jäi eloon, toinen menehtyi. Raikun vaimokin oli elvyttämässä alan ammattilaisena toisella kerralla.

Graniitti-orkesterin soittajat ovat kaikki myös tyylikkäitä herrasmiehiä: Basisisti on Mikko Jänis Kuopiosta,  joka myös laulaa. Samoin Kuopion miehiä on laulava kitaristi Mikko Nenonen. Jyväskyläläinen Jukka Virkkala on rummuissa ja kuopiolainen laulava monitaituri Harri Varis soittaa haitaria, kitaraa ja kosketinsoittimia. Rainerin kuudes pitkäsoitto on tulossa juhlistamaan artistin viistoistavuotistaipaletta tulevana vuonna. Itseasiassa keikkailu on vienyt Raikkua niin että juhlistus tapahtuu pari-kolme vuotta jälkikäteen, mutta parempi näinpäin :).

Nyt sitten Raikku talutti minut erään tumman herran luokse esitellen, että minua saa sitten tanssittaa plus kaikkea mieltä hivelee tanssimisestani. Meitä tämän herran kanssa hymyilytti ja saimme sanottua, että me kyllä tiedämme toisemme. On tanssittu ennenkin. Paikalla oli Raikun poika ja vävykin, joka kertoi aloittavansa tanssiharjoitukset. Ei kaikki tummanheimon miehetkään osaa tanssia itsestään selvyytenä, vaikka monet osaavatkin.

Tänäänkin, niin kuin yleensä muulloinkin tässä paikassa, oli tuttuja herroja niin lattareihin kuin sylitansseihin, joten tanssihaluni oli tyydytetty. Lisäksi kaksi vierasta senioriherraa haki ja kumpikin tanssi hyvin. Ilta sujuikin hyvää tanssimusiikkia kuunnellen ja tanssien. Orkesterissa on pitkän matkan taitaja Harri Varis, joka soitti nyt hanuria ja koskettimia ja taitoa oli kitarallakin soittamiseen. Hän hoiti myös välispiikkaukset. Lisäksi hän tekee musiikkia. Ainoa mitä toivoin orkesterilta oli se, että he olisivat voineet olla iloisempia. Kun en tuntenut tätä nykyistä Raikun orkesteria, niin mitäpä minä esiintymistavasta mielipidettäni esittämään. Raikku kyllä antautui yleisölle hyvällä ja syvällä äänellään, ilmeikkäällä ja iloisella esiintymisellään. Tangot varsinkin olivat kyllä mieleisiä minulle, kun sattui vielä olemaan sen lajin taitajiakin paikalla. Varsinkin illan päätöskappaleet, tietysti tangot, mitkä kiitoksena kuulimme, minulla oli ilo tanssia hyvin taitavan herran kanssa. Yksi niistä harvoista herroista, joiden tukemat taivutukset ovat täydelliset ja sujuvat kuin itsestään. Koskaan en ole tuntenut epävarmaa oloa hänen kanssaan.

Tarvitsin tämän illan tanssit voidakseni aloittaa työviikon. Jokin minussa ei ole vieläkään toipunut Jenkkapirtin lauantai-illasta, mutta onneksi aika kultaa kaiken menneen.