Kuntotalolla päätöstanssit sunnuntaina 29.4.2007

Sunnuntaipäivän olimme Elisan kanssa pyhittäneet – tanssille. Aluksi kello 15 alkavaan bugg/tango-opetukseen. Kuntotalon pienehkö yläsali oli täynnä väkeä. Arvioin 70-80 paria, suurin osa oli siis pareja ja muutama pari niin kuin me, naispari. Luulimme, että siellä toimisi vaihto, mutta hyvä näinkin. Hetken kuvittelin olevani viejä ja yritin seurata Timpan ja Anskun opetuksessa niitä miehen askelia. Taisi mennä päin kuuseen. Elisa kyllä pyörähteli sujuvasti käden alta, ihan omin avuin, kun vienti kerran oli hakusessa. Pitihän sitä opetusta edes daamin yrittää seurata.

Hauskaa oli tunnin verran, mutta seuraavan tangotunnin jätimme väliin. Siinä vientitaitoni olisi yllättänyt Elisan;(  Kahvi ja marjapiirakka olivat sitten poikaa ja hieman vaatteiden vaihtoa ja ryppyjen peittämistä naistenhuoneessa ja sitten kuuntelemaan Pekkaniskan Poikien soitinten virittelyä.

Halauksia saimme kerralla niin monta, että niiden voimalla elää monta päivää. Mattikin oli yhtä märkä soittimien roudaamisesta kuin minä hetki sitten bugin saloja opetellessani. Mutta pianhan se hänenkin naamansa oli kuivana ja siinä tyhjässä salissa poikien harjoitellessa aivan upeaa ennen esittämätöntä tangoa, tanssin ensi kerran hänen kanssaan. Olin tähän asti luullut, että vain laulu on hänellä hallussaan. Mikä erehdys ja kestänyt kohta neljä vuotta…

On siinä hänen tanssimisessaan pientä aatettakin, sillä eiköhän KIV-Kisarannassa nähdäkin hänen taitojaan myös parketilla ihan kameran edessä. Mielenkiinnolla odotan ja pakko on paikalla olla, vaikka töistä joudun karkaamaan matkalle. Kesälomani siitä alkaakin, joten koko kansan tanssitapahtumalla se on aivan sopiva aloittaa.

Tanssien alkaessa meitä naisia oli jonkun verran, ei ruuhkaksi asti ja herroja aivan joku. Pariskuntia oli muutamia. Kyllä hetken kävi ajatus, että olenko pahanilman lintu ja siellä missä liikun, herrat ovat tiessään. Siihen suuntaan oli viikko mennyt. Mutta pian tilanne muuttui ja tanssiväkeä ilmaantui paikalle. Oikeat kunnon tanssit olivat kehkeytymässä. En voi moittia iltaa miltään osin. PNP soitti tyylilleen sitoutuneena kaikkea mahdollista. Ja voi niitä iloisia ilmeitä lavalla. On siinä orkesteri, joka esittää sydämellään tanssijoille.

Elisa oli mieltänyt joskus aiemmin ilmiön Elisa-haku eli jotkut herrat hakevat "nikkiä",  siis ensi kohtaaminen tanssilattialla ja tämän jälkeen joskus jatkossakin. Elisaa tosin nyt haettiin kovasti varmaan muista syistä, sillä tuttujahan hänellä ei montakaan ollut paikalla. Pieni ja siro ja tyttömäinen, kun tämä "varttunut" leidi on ja osaa myös tanssia, niin ihme on, jos ei haeta. Aloin miettiä, että joskus kohdalleni sattuu myös samanlaisia nikkihakuja eli ei oikeastaan hassumpaa omistaa pinssi ja nimimerkki. Niin kuin nytkin tapahtui nimikkorumbani kohdalla. Tosin hän tiesi nikkini ja ehkä kappaleen alku sai hänet huomaamaan minut rivissä. Sylitanssia tanssimme ja kovasti on tanssiin tullut varmuutta sitten viime kesän. Kyllä se pitää muistaa, että tanssimisen taitoon tarvitsemme jokainen niitä tanssikilometrejä.

Niin se oli, ettei paikalla ollut kuin hyvin tanssivia herroja. Jokainen hakijani ja joita itsekin muutamaa ennätin hakea, olivat mieleisiäni. Muutamista tansseista voin vain sanoa, että ne olivat naurettavan hauskoja ja se varmaan näkyi naamastakin. Että minutkin saa melkein nauramaan tanssilattialla, niin siinä on herra tehnyt jo jotain aivan erityistä. Bugg-versiot kahteen kertaan tanssittuna, tietysti kurssin käyneenä osasin jo vaikka mitä.... Kuvioissa ja askelluksessa sekä viennissä oli niin paljon tulkintaa, etteivät omat taitamattomat askeleeni enää siinä erottuneet. Kaikki meni sovelluksen piikkiin.

Erään tutun pariskunnan herran kanssa ei ole ollut tanssikappaletta, jossa naamani ei olisi ollut kuin aurinko. En tiedä koskaan miten hän vie, mutta mukana kuljen. Taitava hän on ja tulkintaa löytyy ja välillä vauhtiakin. Taisi joku hitaampi pari jäädä meidän jalkoihinkin. Siitä selvisi anteeksipyynnöllä ja hymyllä.

Illan kymmenestä tangoparista tanssin ainakin yhdet hänen kanssaan. Siinä osaan ehkä pitää ilon sisälläni. Todella ainutlaatuinen oli ilta tangojen osalta. Kaikki ne tanssin ja useamman erään yhden mieluisimmista olevan herran kanssa. Kaikki tangonviejät olivat hyviä ja tunsin tanssivani nimenomaan tangoa.  Pohjoisesta oleva raamikas herra, jonka olin tavannut viimeisellä Lapin matkallani, oli paikalla parinsa kanssa. Yllätys oli, kun hän alkuillasta haki hitaalle valssille. Ja heti perään Elisaa. Kohtelias hän on. Hidas valssi oli meiltä sujunut hienosti Lapissa, niin kuin tangokin. Naistentunnilla sitten mietin hetken voinko hakea häntä, kun hän istui daaminsa kanssa katsomon yläpenkillä. Koska tiesin, että daami on nikin omaava, arvelin, ettei hakemiseni ole kauhea synti. Sain luvan tanssia tangoa ja tangolta se todella tuntui. Kiitokset heille molemmille.

Sitten pitää tunnustaa, että korjasin typerää käytöstäni erään herran suhteen. Viikontakainen pakitustilanne Viihdekeskuksessa kun oli kaikertanut sisintäni. Menneellä viikolla muualla tansseissa herran sovintoeleet tyrmäsin. Nyt hän tuli paikalle vasta naistentunnin aikana. Huomasin tanssiessani hänet istumassa siellä ylälehterillä. Tyytyväisenä tanssi-illan kulkuuni sydämeni kai sai piston ja sinne kipusin sitten hänen viereensä istumaan ja kysyin, että onko niitä Sisuja vielä. Hän tarjosi edellisellä kerralla ja sanoin silloin, että sitä laatua riittää minussa ilman pastillejakin ja en lähtenyt hänen kanssaan tanssimaan. Tarjosin puolestani rauhanpiippua ja siitä läksimme chachaalle ja synnit on sovitettu puolin jos toisin. Hyvä niin, en ole erityisen hyvä kantamaan kaunaa mistään.

Illan polkka/jenkkatanssit sain tanssia rannikolta olevan herran kanssa ja aika paljon muutakin, fuskua ja jiveä loppuillan jenkkoja, valsseja ja tangoja myöten. Yhteisiä askelia olimme harjoitelleet joku viikko sitten Kouvolan kupeessa varttuneiden sunnuntaitanssipaikassa. Mukava on saada uusia tanssituttuja.

Tanssi-illan soittajat päättivät kiitostansseilla – tangoilla. Hienommin eivät olisi voineet tehdä. Tämä ilta korvasi monin verroin kuluneen viikon "kuoleman paikat".

Ehkä ei ihan vappulaulu ole alla oleva ja olikin kuolinilmoituksessa värssynä. Kuitenkin  kertoo tästä elämän arjesta, missä itse kukin yritämme omilla voimillamme eteenpäin ja välillä apua saadenkin.


Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja suunnan virran määrää vain uusi huominen

Se aamun tyvenestä käy päivän myrskyihin

Ja illan tullen seisahtaa taas lepoon suvantoon

 

Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja uuteen aamuun herään sen kyllä tietäen

Jos kuinka yritänkään sen kulkuun vaikuttaa

Niin kuinka monta kertaa se kulkee kulkee vaan

 

Mä kuljen elon virtaa vain hetken lyhyen

Yöt unessani lepään kuin voimaa keräten

Mä että uida jaksan taas kaikki kuohut sen

Mut sitä en voi tietää ne tuoko huominen

 

Ei kukaan saata tietää sen uoman kulkua

Ei kuinka monta mutkaa se ottaa mukaansa

Ei kuinka monta myrskyä sen rikkoo tyvenen

Ei kuinka monta aurinkoa laskee veteen sen