Iitiän lavalla pikkulauantaina 16.5.2007

Ajattelin ensin kirjoittaa aneemisesta illasta. Kun on välimatkaa tanssihetkiin ja musiikkiin, niin pystyn löytymään seikkoja, jotka tekivät illasta tanssi-illan ja kaiken muun voin unohtaa.

Tosin koko tanssimaan lähtö poti veren vähyyttä, sillä vastoin tapojani olin perillä vasta puoli yhdeksän enkä tanssien alettua. Herra Souvarit aloittivatkin puoli yhdeksän eli mitään en siltä puolelta menettänyt. Levymusiikkia oli ollut kello kahdeksasta alkaen.

En muista, milloin olen viimeksi ollut heidän tansseissaan. Eivät vain ole sattuneet samalle lavalle. Joskus kymmenen vuotta sitten saatoin jopa hakeutua heidän tansseihinsa. Olen kyllä jossain ollut viime vuosina, mutta en  muista millainen ilta oli musiikin osalta. Nyt sekin selvisi. Kaikelle kansalle sopivaa musiikkia omalla perinteisellä tyylillään hanuristi Lampelan hoitaessa puhumisen kappaleiden välillä ja Lasse Hoikan noustessa rumpujen takaa kumartamaan kansalle. Minun kuulossani täytyy olla vikaa, mutta he soittivat mielestäni paremmin joskus ennen ja se lavakarismakin on jonnekin kadonnut.

Kyllähän useita tanssilajeja soitettiin jopa rumba-samba-chachaa-yhdistelmä yhtenä soittona ja polkkien perään masurkat ei ehkä ollut paras valinta. Miksihän tuntui, etteivät välittäneet tanssijoiden tanssillista tarpeista, vaikka moneen kertaan sanoivat esittävänsä toivemusiikkia. Lumiperhonen oli se minkä tunnistin vanhoista hyvistä lauluista. Odotin kappaletta Luodut toisilleen, mutta en kuullut sitä.

Paikalle mennessäni oli vielä tilaa tanssia, mutta tunnin päästä jo souvaritanssijat olivat vallanneet lattian ja suunnista ei ollut mitään tietoa, jos ei askelistakaan paitsi minkä joku potku nilkkaani. Sekaiselta tuntui seurakunta. Kädenalitanssijat yrittivät olla keskellä lattiaa ja aika paljon heitäkin oli paikalla. Sylitanssijat koettivat sopia samaan keskelle ja mitäs siitä tulee. Kyllä oli talolle onnistunut ilta väkimäärän suhteen.

Illan positiivisista puolista on muutama asia kerrottava. Järjestysmiehet ohjaavat autot paikoitukseen. Avasin ikkunan ja sanoin, että vaihdan vaatteet, saanko ajaa syrjempään, niin minulle näytettiin hyvä paikka läheltä lavaa, mutta ei näköalapaikalle. Sisällä kahvion naiset ovat ottaneet aina ennenkin pikkulaukkuni, jossa ovat autonavaimet yms. Kahvipullat ja voileivät ovat tuoreita ja pullien tuoksu levisi tanssilattialle asti, joten pakko oli käydä nauttimassa. Ilmainen vesi on siinä myös.

Naisrivissä oli muutamia tuttuja pinssien kera ja ilman. Uusi tuttavuus oli kaunishiuksinen neito pinssi kaulassa näkyvällä paikalla. Juttutuokioita illan aikana oli useamman kanssa hakurivissä, sillä miestuttujani ei ollut monta paikalla eikä kello 9-10 ollut naistenhaku saanut minua lattialle monta kertaa. Vähissä olivat herrat, joiden tanssitaidon tiesin. En jaksa enää harrastaa kävelyä tanssilattialla. Foksi ei ole kävelyä ja jos sen herra hallitsee, voin sanoa tanssivani ja on ihan mukavaa. Lajien mukaista tanssia toivon ja itse haen, jos joku kohdalle sattuu.

Paikalta puuttui osa Kaakonkulman tanssiherroista. Eräs nuori herra muistaa tanssittaa aina kun näemme. Taisimme saada fuskusta ja bugista ihan omat versiot, mutta hauskaa oli. Onnea oli, että pääsin polkalle, sillä sen lajin tuttujani siellä ei ole, koska käyn harvoin. Muistan Suikkalan lavalta erään kerran, kun olin lyhyessä kellohameessa ja tämä kookas herra vain huiskautti minut ilmoihin polkan aikana ja helmat olivat missä olivat. Satuin nyt sanomaan, että muistan hänet aina niistä polkista. Niinpä sitten sitä saa mitä tilaa. Jos nyt en tilannut, mutta painoni ei kai ole pahasti muuttunut, kun herra jaksoi pyöritellä ilman kautta molemmat polkat. Perään tulleet masurkat sitten jäivät tanssimatta.

Kahden herran kanssa tangot olivat mukavat. Ensin haki minua tässä talvella pakittanut herra, jonka kanssa sopu tehtiin jo muutama viikko sitten. Toisen tangoparin aikana oli täysi tungos,  mutta ei se haitannut. Tämän herran kanssa olen tanssinut ensi kertaa kohta kaksi vuotta sitten ja se oli elämäni tango. Silloin oli kohdallaan kaikki tangoon tarvittavat elementit. Sellaista tangon vientiä ja tuntoa etsin varmaan loppuelämäni muutamat kymmenet vuodet. Kesälle tulee vuosi hänen ja sympaattisen vaimonsa häätansseista, jotka olivat myös ikimuistoiset.

Illan aikana en saanut tilaisuutta tanssia tangoa myös toisen tangotaiturin kanssa, joskin muuta sain ja hänen kanssaan kaikki sylitanssit ovat juhlaa. Kyllä taito osata viedä, pitää kätensä oikeissa paikoissa, osata käyttää vartaloaan, suojata daamiaan ja tanssia musiikkiin nostaa hänet arvoon mittaamattomaan. Noihin taitoihin kun useimmiten liittyy yhteensopivat kemiat.

Tanssin osuus kohdallani oli reilun kolmen tunnin aikana alle puolet. Kahdeksan herran kanssa tanssin viisitoista kappaleparia eli jäi aikaa jutteluun tuttujen kanssa ja souvaritanssien ihmettelyyn. Taisin ihmetellä vielä kotimatkallakin, kun alta aikayksikön olin kotona ja olin unohtanut hirvet ja puput kokonaan. Onneksi ne olivat nukkumassa. Oikeastaan ihmettelin sitä hyvin kirkasta tähteä länsi-pohjoistaivaalla – ihmettelevätköhän sieltä suomalaisia illan viettotapoja…..