Metsälinnan sunnuntai-ilta 17.6.2007

Sunnuntaina ei satanut, jos nyt ei ihan kovasti paistanutkaan. Hyvä ulkoilusää oli. Tyyni oli Saimaan pinta ja hehkui sineään. Luonnonkukat kasvavat silmissä. Miten niitty- ja rönsyleinikkien kukatkin ovat niin isoja! Jostain oli karannut tien varren metsikköön ihan viljellyn mansikan taimia, nyt siis komeassa kukassa. Tässä niemessä on hyvä kasvupohja. Lehtomaisen kosteaa, kaikki kasvit voivat hyvin. Liikkuminen täällä on terapiaa sielulle. On luonnon elinvoimaa, joka tarttuu itseeni.

Olipas aluksi vähän väkeä Metsälinnassa. Orkesteri aloitti tasan kello 19. Kaksi settiä orkesteri soitti ilman solistia. Oikeastaan orkesterin takia minä olin paikalla ja vielä tarkemmin, orkesterin kosketinsoittaja/hanuristin takia. Hän on erittäin taitava soittaja. Argentiinalainen tango soitettuna vuorotellen koskettimilla ja hanurilla on uskomattoman upea. Hetken jo luulin, että olin väärin katsonut, mikä orkesteri on paikalla. Sitten huomasin "Sputnikin" lavalla ja ajatus, että onko kosketinsoittaja lähtenyt pois. No, onneksi ei. Äänilaitteiden hoitaja kertoi, että Tomi Kostian on matkoilla ja sijaisena Sibelius-Akatemian opettaja.

Hieman hakemista uudella oli kappaleiden välillä, mutta tämä herra oli myös ammattilainen ja upea oli lauluäänikin. Mistral-orkesteri on myös suosikkejani. Illassa heillä on kolme osuutta ja Annella kaksi, niin siinä musiikin lajivalikoimissakin tulee monipuolisuutta. Väliaikamusiikki paikkaa loppuja ja nyt se tapahtui entiseen vanhaan ja hyvään tyyliin. Viime kerta oli poikkeus ja Rami sai sen anteeksi.

Anne oli minusta laihtunut, mikä sopi hänelle. Rankkaa on varmaan keikkailu. Ääni on yhtä kaunis kuin ennenkin. Pikkusiskokin lauloi laulunsa ja tanssi kovasti illan aikana. Anne on esittänyt aiemmin yhdessä basistin kanssa erään kappaleen. Nyt eräs ihailija lauloi sen Annen kanssa ja hyvin lauloikin. Pojassa olisi Idols-ainesta…

Ihailijajoukko oli melko runsas ja Annen aloittaessa osuuttaan paikka täyttyikin väestä. Siihen asti sopi hyvin tanssimaan. Hakuvuorosysteemi jatkui entisellään eli molempien valot paloivat tunnin, sitten miehille kaksi tuntia, naisten tunti ja loppuilta molemmille. Merkille pantavaa oli, että tanssiväestä puuttui osa ja tilalla oli harvemmin käyviä. Suikkalan lava ja Finlanders oli ilmeisesti pitänyt seutunsa väen siellä. Monet käyvät sieltäkin päin Metsälinnassa tanssimassa.

Tuttuja minulla oli jonkun verran, joten polkat, jenkat ja masurkat oli mukava tanssia. Hitaita valsseja tuli muistaakseni kolme paria. Tangoja useita, chachaata tanssin kahden herran kanssa ehkä oli myös kolmannet, joita en tanssinut. Fuskua ja jiveä tuli monia kappaleita, samoin valsseja kahdet tai kolmet. Humppaa, buggia ja rumbamaiset kappaleet esitettiin. Samba on nyt unohduksissa illan kulussa. Masurkoista Kouvolan masurkka on alkanut tuottaa minulle harmia. Mitä enemmän sitä kuulen, sitä vaikeampi se on. Siinä kun ei mene polkka/jenkkaosuudet yks'yhteen ja sen huomaa vasta, kun on jo vaihtanut askeleet. Ja viejän pitäisi se myös osata erottaa. Paikalla käy tanssimassa yksi herra, joka vivahteet erottaa. Kyllä väki tanssi sitä kuka milläkin askelikolla. Taidankin ehdottaa tanssikurssien pitäjille, että olisi masurkkakurssit ennen tanssien alkua ja kuuntelisimme hartaasti tätä erilaisempaa masurkkamusiikkia. Kyllähän se menee normaalilla askelilla, mutta kyllä musiikkia kuuntelemalla voi aavistaa olevansa välillä omilla askelillaan. No, ei siitä murhetta tutun herran kanssa otettu, vaikka välillä pysähdyimme. Ihailen hänen innostustaan polkan ja masurkan tanssimiseen. Vain tanssimalla oppii, se tulisi muistaa joka lajissa.

Erään tutun pitkähkön herran kanssa on mukava tanssia kädenalijuttuja, kun on pituuseroa. Sylitanssikin sujuu hyvin kanssaan eikä pituuserosta liene haittaa.Tuttuja tangomiehiä oli myös paikalla ja eräskin istui paljon penkissä. Ei ollut sopivaa daamia hänelle oikein mihinkään lajiin. Taisi olla väsynyt.

Minäkin poistuin rivistä kerran, kun en halunnut kävellä tangoa. Rivin takana sitten kohtasimme. Oli kai huomannut poistumiseni. Erään toisen herran kanssa alkuillasta tanssimme vaihteleva-askeliset jenkat ja jotain sylitanssia myöhemmin. Tiesin hänet hyväksi tangontanssijaksi ja viimeisen taukomusiikin aikana sitten pääsin hänen kanssaan tanssimaan tangot. Sellaisen jälkeen pitäisi melkein lähteä kotiin. Vielä orkesterin viimeisen setin jälkeen oli levymusiikkia eikä minua kovasti harmittanut, kun autolle kävellessäni Satumaan sävelet häipyivät yöhön. Olinkin käynyt siinä maassa monta kertaa illan aikana.

Satumaa siinsi vielä edessäni kotiin ajaessani. Taivaanranta oli upean näköinen koko matkan. Tien korkeimmilla kohdilla, joista näki kauas, metsä ensin oli tummana vihreänä, sitten häipyi usvan harmauteen ennen kuin yhtyi taivaanrajaan, jossa kaunis vaalea keltainen reunus muuttuen punaiseksi raidaksi häipyen korkeuksiin sinervän ja vaalean violetin sävyissä. Nyt oli kello puoli yksi yöllä jo auringonnousua olevat enteet, vaikka auringonnousuun oli vielä aikaa kaksi tuntia. Valoisa aika on pisimmillään ja siitä pitäisi nauttia lähes kellon ympäri. Se on sitä valoterapiaa.