Sunnuntai-ilta 24.6.2007

Juhannuksen seudun matkailuni päättyi Metsälinnan sunnuntai-illan tansseihin. Viimeisen viikon ja oikeastaan koko kesän parhaimmissa tansseissa sain olla läsnä. Korsuorkesteri oli hyvä ellen sanoisi aivan loistava. Sitä musiikillista ammattitaitoa voi vain ihailla. Esittävät toisenlaisissa paikoissa hartaampaa musiikkia ja täällä tanssimusiikkia parhaimmillaan.

Ja tämän täydensi tanssitaitoinen väki. Harvoin on niin hyväjalkainen joukko paikalla. Tanssijoita oli tullut matkojenkin päästä. Monta tuttua herraa lähimmistä kaupungeista. Eräskin pariskunta rannikolta oli tullut ensi kerran tälle lavalle. Mukavaa, että ihmiset tutustuvat uusin kesätanssipaikkoihin. Kun sääkin oli vielä hyvä ja sopivan viileä illasta, niin parempaa ei voisi toivoa.

Eikä sovi unohtaa väliaikamusiikkia. Se on sitä ykkösluokkaa. Meille soitettiin levyltä vanhoja tangoja, vaikka luulin niitä uuden suunnan tuotoksiksi. Erään humpan fraaseista ja jaksoista syntyi musiikintuntijan kanssa keskustelua siinä tanssin lomassa. Ne olivat mielenkiintoiset siinä humpassa. Levynsoittaja sanoikin etsivänsä vähän erilaista musiikkia. Mukavaa vaihteeksi, vaikka minä tähän asti usein olen arvannut, mitä nappulaa painaa - soittaja kun hän on ja tuntee tanssijoiden tarpeet.

Paikalle oli tullut niin paljon tuttuja tanssijoita, että edeltävien iltojen ruuhkatanssit voin siirtää unohduksen lokeroon. Kaksi edellisen illan tuttua pariskuntaakin oli tullut varmaan korjaamaan tanssitunnelmaansa. Tämä ilta antoi kaiken tanssin ilon ja tunnelman. Orkesteri esitti kaikkia tanssilajeja ja kaikkia niitä tanssin paitsi en sambaa. Levähdyshetkiä oli pidettävä, sillä kuuma kyllä tuli hiusjuuria myöten. Vesipiste on täällä ulkona, joten siinä oli sopiva hengähtää.

Vaikka tangot ja niiden tanssiminen on minulle ykkösjuttu ja vaikka niitäkin sain tanssia eri ihmisten kanssa jopa herran, jonka kanssa se parhaiten sujuu ja josta koen syvää iloa, niin polkat olivat nyt se paras asia. Vaikka ne olivat nopeat, niin vienti ratkaisi nyt sen, että se kohosi illan parhaaksi. Viejä osaa tämän lajin ja kun siinä oli vielä muutamia askelvariaatioita pyörimisineen, joista selviydyin mukana, niin tunsin suurta tyytyväisyyttä ja iloa.

Masurkat ja jenkat, niitä oli kahdet, ovat oma lukunsa illassa ja olivat nytkin illan piristys. Iltaani sopi reippaita humppia ja buggia. Hyvärytmisiä jive-, fusku- ja chachaakappaleita. Rumbaa ja hidasta foksia ainakin kahteen kertaan. Reipasta foksia. Valsseja ehkä kolmet ja hitaita valsseja kahdet. Niitä olisi voinut olla useammat. Ehkä seuraavalla kerralla saadaan levymusiikkina lisää. En muista soittiko orkesteri molemmat hitaat valssit vai tuliko toiset levyltä. Toiset niistä tanssin.

Mukava oli tavata "tulitikkutyttö" miehineen ja nyt herra istui kahvilan puolella ja odotti hakuani. Ei ollut nimittäin vaihtoehtoja. Aattoiltana hän katosi. Jos ei olisi lähtenyt tanssimaan, olisi tulitikkutehdas vaihtanut omistajaa ja sitä hän ei tohtinut menettää. Odottelin sopivaa fiilistelykappaletta, mutta kun ei ihan heti tullut, niin pian hain hänet jollekin reippaammalle kappaleelle. Ja mikä askel ja rytmi hänellä olikaan. Mukamas ei ole tanssinut aiemmin…

Illan lopulla seurasin erään nuoren neidon tanssia. Joku kertoi, että hän oli tanssikiertuematkalla. Hän tanssi lindyä tai ehkä se oli boogia. Nopeaa se oli ja ihan kivan näköistä. Tosin minusta se vaikutti enemmän urheilusuoritukselta kuin tanssilta. Mutta kunto siinä varmaan nousee samalla tavoin kuin polkassa.

Toivoin illan lopulla hidasta valssia levyjen soittajalta, mutta ehkä väkeä oli jo niin vähän, että sain sen sijaan tanssittavaksi ihan kauniit slovarit. Niihin olikin hyvä päättää tämä täydellinen tanssi-ilta tutussa ja turvallisessa sylissä.

Kiitos illasta oli ensisijaisesti hyvin vievien herrojen ja myös musiikki oli erinomaista. Tanssittujen kappaleiden tai herrojen määrää en pysty muistamaan, mutta  kuntoni kesti ja sieluni sai tyydytyksen. Metsälinnan henkilökunta jaksaa hymyillen palvella meitä niin lippuluukulla kuin autojen parkkipaikalla, kuin myös narikassa, kahviossa, makkaranmyyntipaikalla ja kai myös siellä juomapuolen tiskillä.

                                            "Minä seuraan jälkeä, jonka vesi

                                            on tuhannessa vuodessa                                                   

                                            uurtanut kallioon.

                                            Haluan nähdä,

                                            minne se tänään minut johtaa,  

                                            mihin kaupunkiin."