Sunnuntain sadetansseissa 10.6.2007

Olenpas valitusvirsiä saanut aikaan päiväkirjaani. Ja vartavasten hakeudun tanssipaikoille enemmän orkesterin kuin mahdollisten tanssijoiden takia. Musiikki on vanhemmiten tullut minulle entistä tärkeämmäksi, mikä toisinaan suo vain kuuntelumahdollisuuden, jos en kelpaa tanssitettavaksi. Valintoja on koko elämä täynnä. Niistä voi vain oppia tai toistaa itseään.

Sunnuntai-ilta sateineen toi taas oikean tanssi-illan tunnun. Metsälinnassa oli Mattilan sukua ja orkesterina V.I.P. Paikalla ei ollut aluksi tavallista määrää tanssijoita, sillä tuttu ja rakas soittokunta oli hieman etelämpänä ja ehkäpä siellä oli osa Metsälinnassa muutoin käyvistä tanssijoista. Illan orkesterista ei ole varmaa muistikuvaa, ehkä olen ollut joskus kuulemassa, koska Anneli Mattilaa ainakin kerran olen kuullut. Silloin nauraa kikatteli ja unohti sanojaan. Siinä asiassa hän ei nyt toistanut itseään, vaan lauloi herttaisella äänellään erilaisia kappaleita. Pikkusisar lauloi muutaman kappaleen. Hänpä oli kasvaa hujahtanut ja oli lähes Annelin mittainen, vaikka vasta 13 vuotta on ikää. Olen nähnyt hänet aiemmin Annen keikoilla. Annelilla on kivat fanisivut.

Orkesteri esitti ensin kaksi settiä ilman solistia ja en ollut uskoa korviani. Ensimmäinen setti oli monipuolista tanssimusiikkia. Alkoi valssilla tavalliseen tapaan. Sitten seurasivat humpat, tangot, chachaat, masurkat ja hitaat valssit. Väliaikamusiikki alkoi hämmästyttäen ainakin minut täydellisesti. Sellaista ei ole sattunut sitten ainakaan minun käyntieni historiassa. Polkat ne olivat ja alkoivat niin äkkiä orkesterin lopetettua, etten ennättänyt edes katsoa, onko paikalla sen lajin tanssijoita. Eräs tuttu herra hakikin ja toisen polkan arvelimme kyllä olleen tuplana, niin pitkä se oli.

Ensimmäinen setti ja taukomusiikki tanssien sai kyllä sellaisen kuumuuden aikaan, että taukojen pitäminen hieman useammin oli välttämätöntä. Niin oli naama kuin puserokin märkänä. Ilolla odotin orkesterin toista osuutta ja jatkoa hyville tanssikappaleille. Ajattelin jopa Anne Mattilan Mistralin saaneen voittajansa, mutta luulin vaan. Eihän heillä ole edes hanuria. Orkesterin toinen setti ja Annelin kaksi settiä sekä vielä yksi setti lopussa olivat sitä, mitä en kaipaa tanssipaikalle, en ainakaan koko ajan. Kauniita kappaleita, hissutellen ja fiilistellen, joukossa jotain nopeampaa, mutta iskelmää se oli. Sitä mitä radio antaa kansalle kaiken päivää ja kasvattaa esiintyjien tilipussia. Onneksi väliaikamusiikki osin korvasi esiintyjien puutteet tanssimusiikin suhteen. Pitää kyllä antaa kiitosmaininta orkesterin kosketinsoittajalle. Ensinnäkin hänellä oli aivan upea ääni. Ensimmäiset valssit laulettuina ja muutakin illan aikana tuntuivat korvassa hyvältä. Sopiva oli äänen voimakkuus, mitä oli myös orkesterilla lähes koko illan. Hillittyä ja pehmeää musisointia oli se ensimmäinen osuus, joka välitti tiedon, että he osaavat, mutta omista syistään ovat valinneet iskelmän tyylin, vaikka solisti ei ole yhtä aikaa lavalla. Kunpa tekisivät niin kuin Mistral. Hyvää tanssimusiikkia omat osuudet ja solistin kanssa hänen ehdoillaan. Kultainen keskitie on usein hyvä valinta. Ehkäpä viikon päästä voin tarkistaa, onko Mistral säilyttänyt tanssimusiikkiosuutensa. Nythän V.I.P. ilmoittaakin selkeästi, mitä tanssilajeja esittävät ja mitä eivät. Annelin sivuilla taas ovat omat tiedot. Oikeat lattarit olivat vähissä. Rumbaa en kuullut ja yksi ainoa chachaa esitettiin alkuillasta.

Tanssiväkeä saapui pitkin iltaa paikalle ja ajoittain oli pientä törmäilyäkin, mutta taitavia olivat jotkut herrat viennissään, joten tämä oli oikea tanssi-ilta. Orkesterin tanssilajipuutteet korjaantuivat vain osin levymusiikilla. Aiempina kesinä ei tätä puutetta ole ollut. Väliaikamusiikista vastaava herra on kyllä ajantasalla musiikin suhteen. Mitä lie nyt tapahtunut?

Tangotkin taisivat tulla melkein kaikki levyltä. Neljän hyvin tanssivan herran kanssa niitä tanssin, mikä sulatti jäätynyttä tangosieluani. Jopa kahdet parit kahden heistä kanssa. Jenkan jätin väliin itseni tähden. Polkka meni kyllä niin lattiaa hipoen, ettei siinä tärähtänyt mikään paikka. Myös masurkan vienti oli leppoisan kevyttä, joten helppo oli seurata. Alkuillan hitaan valssin jälkeen en muista, että olisi tullut toista paria. Humppaa esitettiin useampi kappale ja sitä sai mennä miten vietiin. Enimmäkseen kuitenkin muuten kuin perinteisenä. Eka setin humpan tanssimme tavallisesti, kun jäimme herran kanssa tangon jälkeen odottamaan seuraavaa. Luulimme kai molemmat, että tangon jälkeen tulisi jokin lattari, jive tai  chachaa. Foksia tanssin hänen kanssaan myöhemmin ja ihan lopulla iltaa taisi levyltä tulla oikein hyvärytminen jive, joka sujui hänen kanssaan nautittavan letkeästi. Ennätti hyvin askeltaa lajiopin mukaisesti. Hän osaakin viennin tanssilajeihin kilpatanssin harrastajana, mikä ei hänestä näy prameiluna tanssipaikalla, mutta tuntuu hyvänä viennissä. Kaakonkulman, melkein rajan pinnasta oleva, myös kilpailuja harrastava herra vei buggia aivan erityisillä askelilla. Hänen kroppansa on mahdottoman notkea. Muutoinkin hänen tanssiaan on kiva katsella.

Oikeat lattarit olivat vähissä, mutta fuskattavaa tuli monissa nopeuksissa. Niitä sainkin tanssia usean herran kanssa ja eri tyyleillä. Yksi tangoherroista on myös ainoa, jonka kanssa selviydyn linjabugista omasta mielestäni hyvin. Ehkä en välttämättä hänen mielestään, mutta hauskaa se on. Tangon viennissä häneltä löytyy mielikuvitusta, mistä tangosieluni on otettu. Kaikissa hitaissakin hän rikkoo askelia eri variaatioilla, joten vietäväkään ei tunne olevansa askel, toinen viereen, askel-junassa.

Tänä iltana ei ollut mahdollista pitää lyhyellä matematiikalla lukua tanssituista kappaleista. Vähäisiä olivat tanssimattomat. Juoma- ja kahvitaukoja oli pidettävä ja ne oli hyvä pitää Annelin esiintyessä. Levymusiikkia ei voinut jättää väliin. Metsälinnassa on tarjolla kaikkea, mitä kunnon kesälavalla tarvitaankin, paitsi ei järven rantaa. On ilmainen vesipiste ulkona. Mukavat koukut, johon mukinsa voi ripustaa. Kaksi paikkaa, joissa on saatavana kahvia ja pullaa. Myös makkaraa on saatavana. WC-tilat hyvät hiustenkuivaajineen. Sitä muutakin juomista on tarjolla eri rakennuksessa. Humalaisia ei näy. Ja jos näkyisi järjestysmiehet hoitaisivat asian. Vapaaehtoishenkilökunta on ystävällistä.

Metsälinna oli sitten siirtynyt uuteen hakusysteemiin. Sama oli jo viime kerralla. Paikalla ovat uudet valotaulut: naistenhaku ja miestenhaku. Onneksi se sekahakukyltti on historiaa. Jos nyt uusi on sama asia molempien valojen palaessa yhtä aikaa, niin jotenkin jo kauniit kirjaimet taulussa ovat paremman näköiset kuin ennen. Siis ensimmäinen tunnin paloivat molemmat valot. Haut olivat molemminpuolisia. Itse hain ekavalssille tutun taitajan. Muutoin herrat hakivat minua. Tilaa oli hyvin tanssia. Seuraava kaksi tuntia oli miehille, sitten tunti naisille ja loppuilta taas molemmille. Jääneekö tämä koko kesäksi, mutta ei vaikuttanut huonolta. Tosin, edelleenkin, molempien valojen palaessa, herrat hakivat, enimmäkseen.

Vaikka tämä ilta oli oikea tanssi-ilta, niin tanssin vain kymmenen miehen kanssa, useamman kanssa useita kappaleita. Kaikki tuttuja. Jotkut matkojen päästä, muilla tanssipaikoilla tavattuja. Kiitos sieluni tasapainottamisesta ja nautinnollisesta tanssi-illasta kuuluu kaikille herroille, vaikkeivät tiedäkään, miten polkuni on viime aikoina risteillyt harhaan. Ehkä se kultainen keskitie, mitä suosittelen orkestereille, olisi itsenikin löydettävissä.