Juhannusviikon tansseissa keskiviikosta perjantaihin

"Hei prinsessa, katselinko oikein, olet tulossa keskiviikkona Särkkään. Tuletko jo päivällä, lähdetään täältä, majoitus järjestyy... vai onko muita suunnitelmia, harkitse.." – tekstiviestin sanomaa en tarvinnut harkita. Tanssinetin minne menossa-palsta on hyvä monessa asiassa.

Lomalainen voi lähteä mihin aikaan haluaa ja minne haluaa. Särkkään olen tutustunut pari kolme kertaa aiemmin. Kauniilla paikalla se on ja miellyttävä lava. Esiintyjätkin olivat tuttuja ja olin mieltynyt edellisillä kerroilla heidän tanssittaviin kappaleisiinsa. Pekka Nebelung ja Volga ihastuttivat minut kerrassaan Revontulessa ja Juha Metsäperä ja Hurmio ravintolatansseissa.

Niin edellämainitut kuin monet muutkin orkesterit ovat yksin esiintyessään hyviä tanssiorkestereita. Musiikki on monipuolista ja tanssittavaa. Esittävät myös usein yllätyshelmikappaleita. Lavaesiintyminenkin on miellyttävämpää. Ymmärrän sen, että kun on kaksi orkesteria esiintymässä vuorotellen, esitettävät kappaleet eivät menekään niin kuin, jos olisivat yksin. Ohjelmistossa on eroja ja itse koen, etteivät ne ole pelkästään hyviä. Siksipä yhden orkesterin tanssi-illat ovat muutamia poikkeusorkestereita lukuun ottamatta huomattavasti parempia. Usein myös väliaikamusiikilla on korjattavissa orkesterin puutteet tanssilajeissa.

Niinpä, olin pettynyt Särkässä kumpaankin orkesteriin. Tai he ovat muuttaneet tyylinsä sitten aiempien kokemusteni. Kummallakin oli ihailijakaartinsa, kenties yhteisiäkin ihailijoita. Varsinkin Nebelung laulamansa kappaleen aikana jopa jutteli edessä seisovien daamien kanssa. Hyvä, että muisti nousta siitä laulamaan. No, ne on kai niitä etelän esiintymistapoja.

Kaikenlaista musiikkia illan aikana esitettiin ja kaikenlaista oli väkikin. Parikin naista kertoi, että oli heikoin ilta sitten tälle kesälle. Tarkoittivat varmaan tanssivia miehiä ja huomasin sen itsekin, että tavallinen tanssikansa oli paikalla. Muutamien herrojen ja parien taidokkaan liikkumisen huomasin ja kyllä fuskua ym kädenalitanssejakin harrastettiin ja niihin sopivaa musiikkia tuli kyllä paljon.

Tuttuja ei monta ollut ja hekin olivat melkein kaikki Tanssinet-ihmisiä. Muutaman naisen kanssa juttelin ja Julia-hakuja oli muutamien taholta. Vain yksi muu tanssituttu oli paikalla ja hän hakikin. Naistenhaku ei oikein onnistunut minulta.

Orkesterien kappalevalinnat osoittivat, etteivät kuunnelleet, mitä toinen oli soittanut, sillä esimerkiksi polkkien väli oli lyhyt. Hyvä se, että kumpikin orkesteri soitti, mutta ajankohta ei ihan hyvin ollut. Molemmat sain tanssia, mistä kovasti ilahduin ja myös kaikista niistä kappaleista, jotka sain tanssia. Tanssiystäväni kanssa tulikin kai eniten tanssittua, mutta "soin" hänelle ilon tanssia tuttujensakin kanssa. Yhden pienen neidon kanssa heidän tanssiaan oli mukava katsoa. Ehkä reilu kymmenvuotias tyttö oli vanhempiensa kanssa paikalla ja oli hakurivissä siinä kuin muutkin. Seisoimme vierekkäin ja kun ystäväni tuli hakemaan, ehdotin, että tanssittaa tätä oikein hyvin tanssivaa nuorta. Ja hyvin menivätkin. Ystäväni kertoikin, että illan paras tanssi siinä oli.

"Täyden palvelun majatalossa" sain syödä ja saunoa ja nukkua ja katsella puutarhaa, jonka kukka- ja kasviloistoa en lakkaa ihailemasta. Samaa luokkaa on hänen kodinhoitotaitonsakin. Harvassa on hänenlaisiaan miehiä.

Olin miettinyt torstai-illalle Riutanharjuun menoa, mutta Littoisten lava voitti ja Varjokuva siinä mukana. Matkantekohan vieraissa paikoissa on minulle runsaasta liikkumisestani huolimatta ollut aina hieman vaikeaa, mutta aina olen löytänyt perille. Kuulin nimittäin, että tässä aiemmin joku pariskunta ei kerta kaikkiaan ollut löytänyt ko. lavalle. Olivat kääntyneet pois eksyttäviltä teiltä. Enkä kyllä ihmettele. Sainkin sekä puhelimessa että tekstiviestillä ajo-ohjeita ja pienten suunnanvaihdosten jälkeen osuin perille.

Oikein miellyttävä kesälava siellä olikin. Tuli mieleeni Metsälinnan lava, joka tosin on isompi. Täällä oli uimaranta vieressä, jota varmaan jotkut käyttävätkin tanssien päätyttyä. Saattaisin varmaan käydä tällä lavalla, jos asuisin lähiseudulla. Väkeä oli jo paikalla ennen kello kahdeksaa. Tanssit loppuvat täällä ennen puolta yötä eli 3,5 tunnin tansseissa en ennen ole ollut.

Minulla oli ilo kohdata kaksi naisihmistä, isompi ja pienempi. Aloitinkin tanssi-illan tämän pienemmän kanssa. Vaikka olen hyvin vähän tekemisissä nykyisin pienten lasten kanssa ja vaikka olen aina tullut hyvin toimeen heidän kanssaan, niin arkuutta oli minun puolellani. Lapsi sopeutuikin hyvin syliini ja minäkään en tuntenut pudottavani häntä. Pienet sormet puristivat tiukasti kiinni puserostani, mutta ei siinä pelkoa ollut. Rauhalliset olivat hänen ilmeensä. Hän on tainnut tottua tanssimusiikkiin.

Vuorotuntihaku soi mahdollisuuden omiin hakuihini ja niitä en kovin monta ehtinyt tekemään. Muutamaa tuttua lukuun ottamatta kaikki olivat vieraita. Eräs herroista oli tuttu viime kesän Jenkkapirtin tanssi-illasta. Oli tullut sinne pienkoneella ja tarjosi maisemakatselun, jonka vain naiskaverini tohti ottaa vastaan. Minä olen kauris ja tarvitsen tukevan pinnan alleni. Mukava oli tavata.

Kultaisen pinssin saanut daami taisi toimia minulle emona. Viimeisen setin orkesteri aloitti tangolla ja eteeni ilmestyi komistus, joka sanoi, että tämä on sitten tilattu tango???  Tangon olin kyllä tilannut orkesterilta, mutta en herraa. Se oli Pilkkeen tilaus... Ystävällisesti hän haki vielä viimeiselle valssille. Illan aikana sain tanssia useita lajeja, niin polkat kuin jenkat, tangoja ja fuskuja, fokseja ja chachaata. Ilta oli oikein onnistunut tanssimisen suhteen. Tuttu ja rakas orkesteri suo minulle rauhan. Heidän musiikkinsa saa mielihyväkeskukseni kylläiseksi. Kohta tulee neljä vuotta ensi tapaamisesta ja tämä oli 51.tanssi-ilta. Alussa oli tilaisuus päästä harvoin heidän iltoihinsa, mutta onneksi ovat lisänneet esiintymispaikkojaan laajemmalle.

Ohjeita sain kotimatkaakin varten, jopa viimeiset hiekkaan piirrettynä. Ihana tangomies ne piirteli – lukee päiväkirjaani… Osasin minä oikealle tielle, jos sillä aina vain osaisin olla. Tyttären luona vielä kotimatkalla ennätin käydä.

Paluu kotiin tapahtui tietysti tanssipaikan kautta. "Nuorten sinkkujen kohtaamispaikka", niin kuin Syvälahden lava aikanaan itseään mainosti, täyttyi kaikenikäisistä juhannuksen juhlijoista. Ensi vaikutelma oli ihan eri kuin tavallisina iltoina. Pariskuntia oli paljon ja sinkkuherroja vähän ja heissäkin vielä vähemmän aiemmin Syvälahdessa kävijöitä. Mutta ilta korjaantui, tanssivia herrojakin saapui runsain mitoin ja mukavat tanssit muodostuivatkin. Ahdasta oli tietysti. Niin kuin juhannusjuhlissa on aina ollut.

Alkuvalssille haki tuttu nuori herra ja siitä se alkoi. Välillä tanssien, välillä orkestereita kuunnellen. Sisällä oli kuuma ja ulkona viileää. Ulkolavakin oli kovassa käytössä. Se onkin toinen kahdesta isosta ulkolavasta, jotka tiedän. Toinen on Tommolan lavalla.

Fuskulle minua haki alkuillasta kaksi herraa. Toisen tunnen hyvin ja toinen näytti tutulle, mutta taas muisti petti. Oikein hyvännäköinen nuori herra hän oli ja selvästi tunsi minut. Minun pääkoppaani pitäisi tutkia. Jokin siellä on vialla, kun välillä muisti pätkii kovasti.

Selvisihän se, tässä hiljan Jenkkapirtillä oli tanssittu. Hain häntä myöhemmin tangolle ja siinä hänellä on hyvä taito. Hyvä tanssija hän on jo nyt, vaikka ei ole kauan tanssinut, mutta mikä hänestä vielä tuleekaan. On tyylikäs ja ryhdikäs ja hyvin kehityskykyinen. Unelmatanssittaja hän lavoille on. Ne kansalliset tanssit jäivät kokematta, mistä juteltiin. Mutta ensi kerralla.

Polkalle pääsin ruuhkasta huolimatta ja nyt se katsekontakti toimi. Eräs toinen tuttu herra oli myös lähistöllä, mutta ei tullut kohti, katseli vain, joten vastasin katseellani kauempaa tanssimaan tulleen herran kutsuun. Hän on oikea tanssitaituri kaikissa lajeissa ja vähän enemmänkin, mutta tanssittaa minua aina minun taitojeni mukaan. Jossain muualla joskus chachaakin on ollut erityisen mielenkiintoinen hänen kanssaan. Alkuillasta minua haki kahdelle tangoparille oikein miellyttävä herra Kaakonkulmalta, tuttu hänkin. En sitten nähnyt häntä ennen kuin puolen yön jälkeen ja pääsin tanssimaan hänen kanssaan. Eräs hyvin tanssiva tuttu herra oli saanut vuoron juhlia juhannusta, mutta kyllä tanssijalat olivat kunnossa. Mitähän sitä jenkan lisäksi tanssimme ulkoterassilla. Tuli juteltuakin, mitä emme yleensä tanssiessa tee. Sisällä etenevä bugg oli ahtaudessa hieman vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin. Ehkä jossain väljemmässä tilassa taas paremmalla onnella.

Koko ilta oli aika poikkeuksellinen, niin kuin kuuluukin. Juhannus on kerran vuodessa. Jo paikalle tullessani huomasin "tulitikkutytön" miehineen ja lämpimät olivat halaukset. Siitä sitten sisälle menimme ja taas aurinkoiset hymyt ja halaukset kotkalaiselta pariskunnalta. Heitäkin olen ihaillut vuosia ja joskus herra kohteliaana miehenä tanssittaa ja nyt se oli hidas valssi ulkoterassilla.

Tulitikkutytön mies ei tanssi paitsi että sanoin hakevani hänet lattialle. Minnehän katosikaan…. Naistentunti oli hyvässä lykyssä vai huonossa, mennä ohi, kun istuin kahvilla näiden kahden pariskunnan kanssa. Oli niin mukavat jutut, ettei tanssiminen tullut mieleeni, kunnes huomasin, että minulla on nyt vapaavalintaoikeus. No, oikeus on, mutta toiminta on eri juttu.

Loppuillasta sambafoksille tai mikä se nyt olikaan, minua haki valtakunnallisesti tunnettu tanssiguru tanssin maailmasta. Joskus kauan sitten jotain tanssittukin, että ei olisi ollut tangoja. Taitaa hän jo olla vapaalla kaikesta ja nauttii vain elämästä. Vuodet ovat jotain tehneet niin kuin itse kullekin, mutta se persoonallisen taitava ja valtavan lavakarisman omannut mies ei ole paljoa sisimmältään muuttunut. Hän on hyvä esimerkki, miten tanssiminen pitää ihmisen nuorekkaana ja notkeana. Nyt voi nauttia elämästä ja tanssimisesta pelkästään itselleen. Meneeköhän terveiseni perille toiselle tanssitaiteilijalle, "isoveljelleni" – olivat kalareissulla. Olisipa ollut hauska tavata hänetkin. Viimeksi olen nähnyt häntä Pärnun matkallani viime syksynä.

Eihän tämän pitänyt olla muistelujuttu, siispä tansseihin vielä. Tanssimusiikista vastasivat Seinäruusut ja Tommi Soidinmäki, tangokuningas 2004 ja heidän osuutensa illassa oli mielestäni selkeästi parempi kuin Omenapuun ja Johanna Pakosen. Omenapuu oli kyllä parantanut esiintymistään sitten kahden vuoden takaa. Silloin väki kai vaihtuikin ja nyt lienee vakituisempi kokoonpano. Iskelmää kyllä tuli heiltä paljon enemmän kuin Seinäruusuilta. Omenapuun kosketinsoittajalla oli upea ääni. Heidän ensimmäinen settinsä oli hyvää ja monipuolista tanssimusiikkia.

Seinäruusuista olen pitänyt ennenkin. Heidän naiskosketinsoittajansa  on todella hyvä-ääninen. Häntä voisi kuunnella vaikka koko illan. Niin kuin koko orkesterin soittamista. Solisti laulaa hyvin voimakkaalla äänellä kappaleensa ja kun siinä on antaumuksellisuutta ja esittämisen iloa, niin mikä on tanssiessa hänen lavalla ollessaan. Hyvä asia, että on saanut Seinäruusut itselleen.

Juhannusaatto sujui siis aivan perinteisellä tyylillä ilman ennakko-odotuksia. Mukavia ihmisiä tapasin ja tanssiakin sain kohtuudella. Ahtauden takia suuria tanssielämyksiä ei ehkä saa, mutta lattareiden lisäksi mukavia sylitanssejakin oli illan aikana.

Kuulaassa valoisassa yössä, auringon pian noustessa taivaanrannalta, ajelin kotiin. Sumuvaippoja oli alavilla mailla, vesien yllä, peittäen paikoin koko veden pinnan ja kiertävän vanteena metsiköissä. Tuntuipas oma sänky taas hyvälle reissuamisen jälkeen.