Tiistai-iltana 26.6.2007

Sataa tihuutti, kun ajoin Revontuleen. Kesäaikana "revontulet" eivät loimua siellä. Talvella illan pimeässä ne näkyvät pitkien matkojen päähän ja ovat kuin tienviittana minne on ajamassa. Nyt tien reunoilla nauhana matkaa ohjasivat päivänkakkarat kuin vilkuttaen, että tänne päin. Niitä oli paljon erottuen muista kukista. Lupiinien värikirjo oli myös upeaa. Välillä tuntui, että joku puutarha-asiantuntija on lajitellut ne väriryhmittäin toisiinsa sointuen.

Revontulen illassa oli paikalla Tanssiorkesteri Sinitaivas=Viihdyttäjä 2007 ja samalla Kesäillan Valssiorkesteri 2007. Harvoin sattuu kohdalle näin lyhyellä ajalla, noin puolen vuoden yhteisillä harjoituksilla, todella hyvin soittava orkesteri. No, hyviä he ovat asiantuntijoidenkin mielestä, kun Viihdyttäjä-tittelin ovat saaneet. Tavallinen tanssijakin kykenee erottamaan, kun musiikki on hyvää tanssimusiikkia. Kyllähän he tulevat tutuiksi Suomen kansalle, kun tämän kesän Kesäillan valssi alkoi näkyä televisiossa.

Täällä kävi tiistain naistentansseissa talvella kohtuullisesti tanssijoita, mutta keväällä taisi olla välillä taukoja, ettei tansseja ollut. Nyt kesällä taas muutamalla käynnilläni väkeä on ollut vähän. Niin oli nytkin aluksi. En osaa kuin ihmetellä, miksi näin hyvässä tanssipaikassa ei käy tanssijat. On tilaa, on hyvä lattia, yksi parhaita, minkä tiedän ja sitten vielä oikein hyviä orkestereita. Mutta ei hätää, meillä kävijöillä oli tilaa ja tanssiminen mukavaa.

Ilta alkoi juhlallisesti Kesäillan valssilla. Eikä yhtään ollut liikaa tanssia illan päätteeksi uudelleen tämä valssi ja ihan viimeisenä valssi Yön syliin. Orkesterikin esitti kuin täydelle salille, antaumuksella, pitäen äänenvoimakkuudet sopivina ottaen huomioon vielä, mitä soittivat. Johonkin sopi hiljainen musiikki kuten muutamiin rumpalin laulamiin kappaleisiin, jossa laulu oli hillitty eikä musiikki särkenyt sitä. Rokkikappaleissa taas äänenvoimakkuus sai ollakin voimakkaampi. Kyllä soittajat osasivat työnsä. Jotenkin tuli illan aikana heitä katsellessa ja kuunnellessa mieleeni Varjokuva. Heistä virtasi sieluuni jotain samaa syvää tunnetta. Se jokin myös heissä on.

Jostain löysin reippaan hakutyylin tai kai se siitä johtui, että oli vain pari kolme tuttua miestä aluksi, joita hain. Sitten "annoin" heidät toisten daamien käyttöön. Ensimmäisen tauon aikana, kun tulin naistenhuoneesta huomasin kohdallani komean pitkän herran, joka tarjosi kätensä tanssia varten. Miellyttävä oli tanssi. Ikävä kyllä olin unohtanut edellisen kerran ja edelleenkin mietin, miksi olen unohtanut.

Illemmalla tuli lisää muutama tuttu eli samoja en rasittanut hauillani koko iltaa. Loppuillasta tosin pidin taukoja ihan kuumudenkin takia, mutta myös siksi, että kuuntelin orkesteria. Esitetyissä kappaleissa oli kosketinsoittajan ja basistin sovituksia. Taitavia he ovat. Todella kaunista musiikkia, niin kuin on koko heidän levynsä, jonka kuuntelin yöllä. Varsinkin levyn nimikappale Jos antaudun, jonka he esittivät ja muutaman muunkin levyltään. Lopulla iltaa he esittivät aivan hauskan hassutuskappaleen enkä enää muista kenen tekemä se oli, mutta itselleen/itsestään kertoivat laulun olevan. Huilu ja saksofoni lisäsivät illan aikana kappaleiden musiikillista antia.

Puoli tuntia juttelin erään todellisen musiikin asiantuntijan kanssa ja hämmästyin hänen ajatteluaan orkesteri/musiikki/kappale asioissa, kun ne olivat lähellä omiani, maallikon ajatuksia. Juttua olisi voinut jatkaa vaikka kuinka, mutta hän oli tullut katsomaan ja kuulemaan orkesteria omista syistään ja minäkin huomasin, että tanssimisen jälkeen paikallaan seisominen sai jalkani tönköiksi.

Eli sainkin siitä itseni liikkeelle ja haltuuni muutamiksi loppukappaleiksi tutun ja turvallisen herran. Tanssillisesti ilta oli mukava. Sopivien herrojen kanssa useat lajit selvisimme hyvin tai vielä paremmin lattialla. Jopa kaksi sambaparia tanssin saman herran kanssa, oikeastaan hänen halustaan. Ehdottelin kyllä hänelle tanssitaitoisempaa paria tähän lajiin. Niin soitettiin myös polkat, jenkat ja masurkat. Masurkka oli kyllä tanssillisesti elämäni erikoisin versio. Luulin jo välillä, että herra muisteli hamboa. Mutta siitäkin selvittiin. Polkan tanssin saman herran kanssa ja siinä viennissä olisi hänellä oppimista tai ainakin helpottaisi tanssimista. Polkassa ei mielestäni mennä kuin junassa vaan siinä on selkeät suunnanvaihdot musiikin tarjoamissa kohdissa. Tunnen, että kaadun selälleni, jos pitkään tanssin polkkaa selkä edellä tai kaatumisen tunne eteeenpäin päinvastaisessa suunnassa. Ei siitä junamuodostelmasta ole edes helppoa lähteä pyörimään. Sama tulee hyvin monta kertaa esille tavallisessa valssissa. Pyöriminen edeten ja suunnanvaihdot tuottavat monelle viejälle vaikeuksia. Siksipä kai kädenalitanssit ovat suosittuja, kun siinä vienti on eri juttu.

Sain kyllä tanssia tavalliset valssit ja tangoparin erään tutun herran kanssa, joka on saanut oppejaan lavatanssin ulkopuolella. Tanssimme myös fusku/bugg-tansseja jollain versioilla. Kyllä hyvä ryhti, selkeät otteet ja sopiva vartalokontakti tekee tanssista juhlan. Harvoin niin hyvin vietyä valssia saan tanssia. Humppaa taisin tanssia vain buggina. Jive/fuskukappaleita esitettiin useita ja mukavahan niitäkin on tanssia.

Onneksi nopeat ja hitaat kappaleet vaihtuivat sopivasti eli sekin antaa hyvän kuvan soittajien tanssisilmästä. Niin, kuulinkin, että yksi soittajista tanssii masurkkaa. Osaavat sitten varmasti soittaa hyvärytmisiä sellaisia. Rumpalin tanssitaito lieneekin vielä laajempi. Hyvä vain, jos soittaja tuntee tanssipuolenkin. Musiikin esittäminen saa hyvän lisän.

Vielä Revontulesta. Paikka on ison ysitien varressa. Noin sata kilometriä Kuopiosta Jyväskylään päin, Jyväskylästä sinne on vajaa viisikymmentä kilometriä. Lisäksi on edullinen yöpymismahdollisuus, voi pelata golfia, uida ym. Tanssitiloja on kaksi. Tämä pienempi, jossa tiistaitanssit ovat, ei ole sekään pieni. Erityisen hyvä lattia on siinä. Isompi, uudempi puoli, nimeltään Aurorasali, on juhlava paikka, jossa on ollut myös tansseja, mm. SMORK-semifinaali kaksi vuotta sitten, tanssikilpailuja, konsertteja, ym erityistilaisuuksia. Sinne on avoin yhteys pienemmältä puolelta. Joskus on ollut taidenäyttely, jota on voinut tanssin lomassa vilkaista. Tansseja on sillä puolella, kun joku hyvin iso orkesteri on paikalla ja odotettavissa suuret ihmismäärät. Ainoa miinus on huono lattianluisto, minun kengilleni. Mikä puu lieneekään materiaalina. Ei ole sama kuin pienemmällä puolella. Siis tanssi-ihmiset, käykää edes katsomassa paikka, jos ajatte ohi. Lähiseudun/kaupunkien ihmiset tietävät paikan, joten mitä heille voisi enää sanoa, jos eivät käy. Onneksi talvella on toisin.