Tommolan suurlavan avajaiset 2.6.2007

Vielä illansuussa en tiennyt, onko järkeä lähteä huonossa kunnossa iltamenoihin. Tommolan suurlavan avajaistansseissa esiintyi suosikkeja kaksin kappalein ja Varjokuvan musiikin kuunteluun ja tanssin tulkintaan en tarvitse järkeä, se on kaikki tunnetasolla. En varmaan koskaan kyllästy heidän soittamiseensa tai Kyöstin lauluääneen. Oloni, vaikka vuosiloma alkoi, oli kyllä lähes sairaslomaan oikeuttava, mutta niin istuin pian penkissä kuuntelemassa Varjokuvan avausosuutta.

En joutunut aloitukseen ja jäin ihailemaan tanssipaikan piha-alueita. Ne oli saatu kuntoon sitten viime kesän keskeneräisyyden. Kyllä isäntä Pentti vaimoineen ja apujoukkoineen on saanut ihmeitä aikaan. Lipunmyynti ja sosiaalitilat olivat valmiina. Naisten saniteettitilat olivat uutuutta hehkuvat. Kai miestenkin puoli. Pihalla olivat kiveykset ja kukkaistutuksia.

Pieniä puutteita vielä oli ja niistä juttelinkin tutun isännän kanssa. Vesipiste on tulossa ja kellon lupasi hankkia tanssisalin puolelle sekä hakuvuorokyltit nostaa hieman ylemmäksi. Nyt Metsäkedon kaiuttimet peittivät ne. Sekahakukyltistä keskustelin myös ja hän kertoi, että viime kesäisen kyselyn perusteella 60 % oli sekahaun kannalla. En huomannut kysyä, mitkä olivat muut vaihtoehdot. Nythän se toimi niin, että miehet hakivat ja sitten oli naistentunti. Esitin kyllä mielipiteenäni, ettei sekahaku ole mikään kunnon hakusysteemi.

Sisällä olivat hyvät tilat soittajille. Oma pääty kummallekin. Lattia oli hieman liukas, mutta ei haitannut tanssimista ja rannan puolella oli pitkä ja leveäkin ulkokuisti vesivanerista ja luisto oli hyvä. Tanssisalista olivat isot ovet ja ikkunat kuistille ja sen yli tyynelle järvelle, jossa sorsa- vai uikkuemo ohjaili joukkoaan. Olivat kaukana ja en erottanut, vaikka tunnen mielestäni molemmat lajit.

Väkeä ei ollut aluksi paljon. Miehistä oli puutetta. Taas kerran. Niinpä istuin penkin päähän kuuntelemaan musiikkia, jonka vaikutus minuun on selittämätön. Käsittämättömiä ovat musiikin virtaukset ja sykkeet, jotka uppoavat mieleeni ja sieluuni. Vaikka mieluummin tanssisin, jos mahdollista, niin penkissä istuessani keskittyminen kuunteluun saa minut unohtamaan itseni ja missä olen ja sulaudun musiikkiin.

Orkesteri vaihtuikin ja alkoi argentiinalainen tango. Istuin orkesterien puoleisessa reunassa ja herrojen "hakurivi" oli muotoutunut toiseen, rannan puoleiseen päähän. En jaksanut nousta edes ylös ja uskoin voivani tsempata itseni kanssa ja tukahduttaa tangosieluni pyynnön. En nähnyt paikalla ketään minulle sopivaa ja herrat valitsevat sieltä toisesta reunasta. Kunnes muutamien argentiinalaisen tangon alkutahtien jälkeen huomasin tutut kengät edessäni ja kysyvän katseen. Yksi mieluisimpia tangoherroja hän minulle on, joskaan tanssiminen ei yleensä kuulu hänen iltoihinsa. Tangot ulkolavan viileydessä eikä ketään muita tanssimassa siinä. Sellainen on yksi elämän helmihetkiä.

Ilta sujui osaltani pääasiassa muuta tehden kuin tanssien. En olisi uskaltanutkaan mitään hyppytanssia mennäkään, sillä kielletty oli ponnistelut. Joskin mitähän olisin tehnyt jos joku polkkataituri olisi hakenut. Tosin paikalla ei yksin tulleita sellaisia ollutkaan. Varjokuvan tutut polkat ovat niin hyvärytmiset, että ei hyvää tee niitä pelkästään kuunnella, mutta ehkä seuraavalla kerralla ja paikassa, jossa lajin taitajia olisi enemmän. Ja heidän hitaat valssinsa, jotka ovat hitaudeltaan yhdet parhaimmista, kuuntelin. Varsinkin Kyöstin laulama -Yö katseessasi- on koskettavan hyvä.

Illan alkutanssieni, tangojen jälkeen olin hetkittäin myös tanssimassa, vaikka nyt jälkeenpäin tuntui, etten tanssinut juuri mitään. Muisti on suhteellinen käsite. Paremmin tarkasteltuna tanssin kaikkiaan 13,5 kappaleparia. Ehkä se on sopiva määrä toipilaalle ja herrojen vähyys otettuna huomioon.

Alun tangojen lisäksi kolmet foxiparit sopivat iltaani, yhdet kuviohumpat ja toiset vauhdikkaat sylihumpat. Kuten myös nopeat jivet (olikohan kielletty laji, vaikka pehmeästi koetin askeltaa) ja erityisen hyvin viety valssi breikkien kanssa. Hitaan valssin toinen puoli (Metsäkedon soittama) ja fuskut perään jossain vaiheessa iltaa antoivat minulle liikuntaa. Sveitsiläisen, kauan kesiä Suomessa viettäneen, juuri lauantaina Suomeen tulleen tutun herran kanssa hänen oma kehittelemänsä nopea sylitanssi on mielenkiintoinen ja seuraan häntä aika sujuvasti. Nyt kahden kappaleparin verran. Kesäharjoittelut kantavat hedelmää.

Sokerina pohjalla olivat Metsäkedon luottosoittajan El Papan kanssa juttutuokiot ja välillä tanssimme tangot ja rumbat. Ja hän vielä, kai leikillään väitti, ettei tiedä, että rumba on kosiotanssi. En sitten yrittänyt mitään.

Metsäkedon orkesteri on ykkönen omassa luokassaan ja toista heihin verrattavaa ei olekaan. Vaikka heillä ei ole kitaroita (Tuomaksella on sähköbasso) eikä hanuria, mitkä katson yleensä kuuluvan tanssiorkesterille, heillä on oma soundinsa ja soittimet, joista saadaan aikaan mitä parhainta tanssimusiikkia. Jotkut eivät pidä lattarivoittoisuudesta, mutta mielikuvituksen puutetta se on, jos ei löydä tilalle vaihtoaskelta tms.tyyliä, jos nämä erilaiset kädenalitanssit, sambat ym eivät ole hallussa. Valssit ja tangot ovat aivan upeita molemmilta orkestereilta eli musiikillisesti ilta oli täydellinen.

Oma olonikin koheni huolimatta tanssimisen vähyydestä, jos nyt enempään olisi voimia löytynytkään. Tähän sopiikin Tanssinetin keskustelupalstan helmistä lainattu Kellohelman kirjoitus. Jos  olisin ollut kotona ja surkutellut itseäni, ei sekään olisi ollut hyvä ratkaisu.