Lauantai-ilta  16.6.2007 Jenkkapirtillä

Kun kaksi mieleistä orkesteria on tanssi-illassa, niin ei voi muualle suunnistaa. Jenkkapirtillä Varjokuva, Tommys ja Charles Plogman takasivat erittäin hyvän tanssimusiikin. Molempien orkesterien kappaleet ovat tuttuja, joten kahden kappaleen osalta heräsin. Enkö ollut kuullutkaan vai en ole kuunnellut, kahta Varjokuvan uutta biisiä. Täytyy tarkentaa kuuloani ensi kerralla.

Paikalla oli menossa takasalissa buggikurssi, joten Varjokuvan aloitus tapahtui kello 20.15 ja Kyösti aloitti spiikkauksella – aloitusvalssista poiketen esitämme buggikappaleet. Tulihan ne valssitkin sitten.

Tanssien alkua odotellessa jäi aikaa juttuhetkeen tuttujen kanssa. Herra Humppis, Lucky lips ja pikkukirppukin siinä ainakin olivat. Sain tällä matkalla annettua pienen muistamislahjani uudelle ylioppilaalle, kun en päässyt hänen juhliinsa. Illan toinen kahdesta komeasta herrasta käveli siihen juttelemaan ryhmämme kanssa. Molemmat olivat kyllä kaikkien ihailtavina estraadilla.

Ei siinä kauan mennyt, kun paikka oli täysi ja ahtaus oli vallitseva tila tanssilattialla. Vaikka lattia oli täysi, niin vielä oli ihmisiä seisomassa monella taholla. Tanssiinkutsuja sain kohtuullisesti eikä aina edes tuntunut mielekkäältä olla ahtaudessa. Tanssin ilo siinä häviää. Mutta oli niissä kävelykappaleissakin puolensa. Mukavaa fiilistelyä sopivien herrojen kanssa.

Onkohan kesä ja loma pehmentänyt pääni, mutta en muista montakaan yksityiskohtaa illasta. Sen muistan, että tanssin osan aikaa. Jos en olisi, niin jalkani saan pitempään seisomisesta kyllä niin kipeiksi, että tiedän olleensa kuuntelijan osassa. Onneksi muistan edes polkat ja muutamat tanssit erään lämminsylisen herran kanssa ja valssit  runosielun kanssa ja jotain muutakin hänen kanssaan. Valsseista tuleekin mieleeni eräs toinenkin mukava mies, jonka kanssa varsinkin valssi on alkanut sujua tyylikkäästi. Erään kookkaan herran vienti on myös miellyttävää ja siinä tunnen olevani vakaissa käsissä. Tangot ja jotain muuta tanssin yhden mieluisimmista olevan herran kanssa.

Kyllähän minä ylätasanteen kaiteen vieressä paljon kuuntelinkin, kumpaakin orkesteria. Ja tanssikappaleiden välissäkin katselin heitä. Ihania ovat Charlesin ja poikien hymyt. Ensimmäinen muisto Tommys-orkesterista onkin Kalliojärven pinssitapaamisesta. Heidän kantrisävytteinen musiikkinsa on minulle mieleistä. Varsinkin hitaissa valsseissa ja kansantanssilajeissa sävy korostuu.

Varjokuvan poikien hymyt ovat "kortilla", mutta heidän imagoonsa se ei taida kuuluakaan kuin harvempina hetkinä. Heillä taas on tanssijoita kunnioittava tapansa kappaleen lopussa toisinaan nousta seisomaan ja kumartaa tanssijoille. Jotain kaihoa jää minulle jokaisesta Varjokuvan illasta ... ilta himmenee ... hämy sininen käy ruudun taa ... sydän levoton, yössä rauhan saa ... ilta himmenee ... hämyn takana on huominen ...