Pistohiekan lavalla 5.7.2007

Mistral se on, joka minua vetää tanssipaikalle, jos sattuvat olemaan lomamatkani varrella. Vieläkin mietin, oliko ilmoituksessa vain Anne Mattila??? Tanssipaikan sivuilla kyllä oli merkitty myös Mistral. Joka tapauksessa Pistohiekan idyllisellä lavalla torstai-iltana katselin ennen tanssien alkua soittajien liikkumista lavalla ja totesin, ettei Mistral ole paikalla. Kaikki olivat aivan vieraita. Talon isäntä vastasikin kysymykseeni jotain hieman epämääräistä ja ymmärsin. että paikalla onkin Anneli Mattilan orkesteri. No, saa kelvata ja muistaakseni soittavat ihan kohtuullisesti.

Tanssien alettua eräs tanssiherra sanoi, että taitaa olla Anniina Mattilan orkesteri. Sitähän en ole tavannutkaan. Kunnes sitten Annen laulettua jo jonkin aikaa, hän esitteli orkesterin. Herrat olivat tilapäisesti kolmea kertaa varten koottu joukko, jolla ei ole nimeä. Huomasin tosin kotiin tultuani, että perjantai-iltana Anne esiintyy Kruunupuistossa (vai –areena) Punkaharjulla ja orkesterin nimi oli Maestrot.

Illasta jäi ikävä olo orkesterin musiikin suhteen, joka vielä jotenkin meni, kun soittivat ilman Annea, mutta yhteistyö Annen kanssa oli surkeaa. Ei kai muuta olisi voinut odottaakaan, jos olisi tiennyt tilanteen. Anne lauloi enimmäkseen vanhoja kappaleitaan, joita kai orkesterin oli helpompi soittaa. Epävarmuus näkyi koko heidän esiintymisensä ajan. Jään ihmettelemään, miksi Anne ryhtyi moiseen järjestelyyn.

Omalla osallaan, herttaisuudellaan, esiintymiskokemuksellaan, katsekontaktilla faneihin, iloisella naurullaan ja yrittämisellään hän antoi kuitenkin miellyttävän kuvan. Hänellä on myös uusi ilme. Lyhyet hiukset ja aivan upea kesämekko yllään. Naisellisuus tuli esille. Lavan edessä seisovat, ehkä vähemmän tanssivat, kesälomalaiset, ym. olivat varmaan aivan tyytyväisiä Annea katsellessaan ja kuunnellessaan.

Tanssiväki oli siis hyvin kirjavaa, kesäloma-aikaan kuuluvaa. Tanssitaito ja lavakäyttäytyminen kulkivat käsikädessä. Kokeneemmat osasivat ja saivatkin väistellä hitaammin liikkuvia tai vastaantulevia. Tanssittavaa musiikki oli, joskin hyvin paljon oli sekavaa kuten chachaassakin.

Taitava tanssija haki minua tanssimaan ihan hyvällä kommentilla – sinä ainakin osaat vähän tanssia tätä. Aivan oikea ilmaisu, nauratti kyllä, tuttu kun herra oli. Molemmat kappaleet soitettiin todella huonosti. Ja siinä kappaleiden välissä herra mainitsi  Paasikon kurssiopeista ja varsinkin rumpalin vastuusta. Nyt ei tainnut vastata kukaan mistään.

Musiikista tuli keskustelu useamman tanssijan kanssa. Ymmärrettävää on, että jos ei olla soitettu yhdessä, niin harvoin ja vain tosi taitavilta yhteistyö sujuu. Olisi ollut ihan hyvä, jos illan alussa orkesteri olisi kertonut tilanteen. Etteivät ole harjoitelleet yhdessä tai jos olivat se oli varmaan vähäistä. Mutta tärkeintä minusta on solistin kannalta, lähteäkö tilapäisellä joukolla esiintymään vai ei. Minusta siinä on tanssijat unohdettu. En usko, että Anne olisi lähtenyt tällä joukolla esiintymään etelän isoihin paikkoihin. Kaipa täällä susirajojen tuntumassa ei sitten ole väliä.

Mutta tanssi-ilta se silti oli ja tanssittuakin tuli. Tunnelma ei ollut yhtä riemastuttava kuin aiemmin tällä lavalla. Ja ei tule unohtaa Anneakaan. Hänellä oli varmaan vielä vaikeampaa kuin meillä tanssijoilla joillakin kappaleilla ja silti hän vain hymyili. Kaipasin todella Mistralia ja niin varmaan Annekin. Heillä sujuu yhteistyö täydellisesti. Mitä Anne olisikaan ilman heitä! Mistral sen sijaan selviäisi hyvin ilman Anneakin. Mielestäni se on yksi parhaista orkestereista, joiden musiikki on oikeaa tanssimusiikkia. Olenkin tähän asti ihastunut erityisesti Mistralin kosketinsoittajan työskentelyyn. Eräs taitava soittaja tässä viikolla suositteli seuraamaan myös Mistralin rumpalin taitoja. Teen sen seuraavalla kerralla. Unohdan usein, että hyvän orkesterin tekevät kaikki siinä soittavat yhdessä.