Kallioniemen perjantai-ilta 13.7.2007

Perjaintai oli vaihteeksi kesäpäiväntuntuinen – lämmintä ja aurinkoa, mutta ennusteiden mukaan voimakas ukkosrintama oli lähestymässä kaakosta. Sade kyllä tuli yön aikana ja jatkuu koko ajan, mutta ukkosesta ei ole ollut tietoakaan.

Eräälle äkäiselle, tulevalle anopille juhlamekkoa on etsitty sieltä sun täältä, joten Kouvolakin sopi hyvin siihenkin tarkoitukseen. Samaan kun sain mahdollisuuden käydä kuulemassa Saskaa ja Avecia Kallioniemessä Elimäellä, siinä Kouvolan kupeessa.

Sää oli puoliaurinkoinen matkalla ja nyt olivat näidenkin kulmien rypsipellot lähes täydessä kukassaan. Kun tien varrella oli ensin maitohorsman violettisävyt ja mesiangervon vaaleat kukat sekä niiden takana pellot keltaisina molemmin puolin tietä, siinä uskoin jo ajelevani kohti aurinkomaata.

Kouvolan kaupat eivät ole tuttuja, joten kysymällä niitä löytyi. Tosin eivät olleet kovin myöhään auki eli reipasta oli kaupasta toiseen siirtyminen. Ensimmäisessä kaupassa oli ammattitaitoinen myyjä – ainakin omasta mielestään. Jos sitten syynä oli hänen "rehellisyyteensä", että aukioloaika oli päättymässä. Toivoin löytäväni kaksiosaisen puvun, johon hän sanoi, ettei vartalolleni ole olemassa sellaista, jossa sekä yläosa ja alaosa käyvät samassa kokonumerossa. Hetken katselin häntä ja taisin vilkaista peilistä itseänikin ja kiitin asiantuntemuksesta. Hyvänä myyjänä hän olisi saattanut saada aikaan ihan hyvät kaupat, sillä juhlapuvut eivät ole ihan halpoja. Ehkä hänen ilmaisutaitonsa ei ollut samaa luokkaa kuin kenties asiantuntevuutensa.

Viereisessä pukimossa ja kaikissa muissakin, joissa kävin, olivat ystävälliset ja avuliaat myyjät. Pukua ei vain löytynyt. Olin ajatellut, että jos tunnen vähääkään epäröintiä, se puku ei ole silloin sopiva. Niin kävi tässäkin kaupungissa, että kaupat menivät kiinni ja pari kauppaa olisi voinut olla mahdollista viedä käydä. Mutta onhan minulla vielä hieman aikaa löytää puku ja löydänkin sen.

Tanssipaikalle saavuttuani siellä ei ollut vielä montakaan autoa, mutta sisälle menin harvahiuksisen herran kanssa yhtä aikaa. Levymusiikki soi ennen orkesterin aloitusta ja ulkolavalla, jossa oli hyvä luisto "mutustelin" hieman aikaa tutussa sylissä ja jatkoimme ensimmäisen valssin sisällä. Tanssijoita oli vähän ja ihan joku tuttu herra paikalla. Hieman väki lisääntyi sen kahden tunnin aikana, minkä olin paikalla.

Tuntemattomat herrat hakevat minua hyvin harvoin, sillä aina on paikalla nuoria neitoja, jotka sopivat herrojen syliin paljon paremmin herrojen iästä riippumatta. Onnekseni melkein jokaisella tanssipaikalla missä käyn on joku tuttu ja jossain jopa useita. Tällä kertaa monta Kaakonkulman tuttua oli pois, mutta sentään muutama paikalla.

Ensimmäisen tunnin aikana hakuja tuli jokunen. Alkuvalssien jälkeen kaksi herraa haki foksille, yksi herra jenkalle (toinen jenkka tuli seuraavalla tunnilla, kukaan ei hakenut), toinen setti alkoi polkalla ja sitten olivat hitaat valssit sekä tangot. Siinäpä ne tanssit olivat. Lopun toista settiä istuin ja kuuntelin orkesteria. Orkesteri oli kyllä hyvä. Kaksi jäsenistä myös lauloi ja hyviä olivatkin. Oikein hyvää tanssimusiikkia esittivät ne kaksi ensimmäistä tuntia.

Penkissä istui kaksi minulle tuntematonta daamia, jotka laillani kiertävät eri tanssipaikkoja. Mukava oli jutella. Kun sitten Saska aloitti kello 22 ja alkoi naistentunti,  katsoin parhaaksi siirtyä autoon istumaan ja matkalle kotiin. Kaikki tanssitetut kappaleet olivat hyvää tanssitaitoa omaavien herrojen kanssa ja muutenkin ovat tanssipaikkojen mukavimpia herroja. Jenkoissa ja polkissa oli perinteisen tyylin lisäksi vaihteluja, jotka olivat yllättää minut. Polkassa laukka-askelia olin tanssinut aiemmin vain erään toisen herran kanssa. Mukava piristys polkkaan tämä oli ja herran painan mieleeni. Tango oli ainoa, joka ei ollut sitä mitä tangon tanssimisena pidän. Ylinopeaa vaihtoaskelta, mitä vauhtia yritin hieman viivästyttää omilla askelillani, mutta turhaan. Toinen tangoista oli Punatukkaiselle tytölleni ja suljin korvani siltä. Ensimmäisellä setillä esitettiin myös tango, joka meni kuunnellen.

Paikalla olleista herroista osa, kai parempina tanssijoina itseään pitäviä, haki vain muutamia daameja. Valintaoikeushan se on, mutta joskus ajattelen, että eikö illasta toiseen samojen hakeminen jossain vaiheessa ala kyllästyttää – tai heillä on laput silmillä. Vaihtelu on minusta tanssimisen ilo. Ja tanssitaitoisia naisiahan on tanssipaikoilla paljon enemmän kuin hyvin tanssivia herroja ja yleensä herroja.

Kallioniemi on kaunis kesälava joen äärellä, joka oli nyt lähes virtaamaton tai ainakin veden pinta oli kuin peili. Henkilökunta siellä on hymyilevän mukavaa, vaikka harvoin käyn. Ehkä käyntini harvenevat tästäkin, sillä ei ole mielessäni erityisen mukavaa tanssi-iltaa kohdallani tällä lavalla.

Kotiin jouduinkin ajoissa eikä ihmeemmin ollut edes "tyhmä" olo illasta. Ei löytynyt pukua ja tanssi-ilta jäi lyhyeksi. Pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä sateen ropinaan ja ajatukseen - entäpä jos ompelenkin itse juhlapukuni, on ehkä sopiva kangaskin joskus ostettuna. Tulisivat ne ala- ja yläosatkin sopivat :) Aika tavaran kaupitsee.