Riutanharjussa 14.7.2007

Kyllä loman jälkeen pitäisi olla kevennetty työpäivä ja –aika. Mieleiset asiat, työ mukaan lukien, eivät kaikki sovi 24  tuntiin. Nukkuminenkin kun on niitä lempilajeja. Ajattelin jättää väliin viikonlopun tanssien muistelun, mutta joskus kiikkutuolivaiheen aikaan pähkäilisin päiväkirjaani lukiessani, ettenkö ollutkaan missään…

Siispä, sarjassamme pitempiä tanssimatkoja oli lauantai-ilta Riutanharjussa. Kerran kesässä Riutalla kumoutui, nyt oli toinen kerta ja ihan vain Pekkaniskan Poikien takia. Heidän lomansa jälkeen heillä oli ensimmäinen esiintymisilta ja minulla oli jo ikävä heitä. Paikan päällä vasta huomasin, että olipa tutun näköinen toinen orkesteri. Onneksi he eivät pitäneet minua "tuttunaan", kun olen peräkkäisinä iltoina samoissa paikoissa kuin he.

Matkasta ensin. Se oli normaalia tämän kesän säätä. Satoi lähelle Riihimäkeä mennessäni ja paluumatkalla tavoitin edelläni liikkuvat pilvet ja pieneen sateeseen ennätin ennen kotikylääni. Taitaa Salpausselkä jakaa mielivaltaisesti vedet aina samoihin paikkoihin. Perillä siis oli kaunis sää.

Tanssiväki saapuu tänne hiljalleen, joten alussa oli väljä tila tanssia. Reilun tunnin kuluttua olikin jo väkeä ja yritin katsoa, että missä ne eri lajien harrastajat tanssivat. Niitä ohjeita kun jossain siellä lukeekin. En viitsinyt etsiä ja katsoa, miten siellä "saa" tanssia. Ajattelin, että viekööt herrat parhaaksi katsomassaan kohdassa.

Suloinen sekamelska siellä oli. Foksaajat tunkivat kädenalittajien sekaan ja itsekin tulin ohjatuksi sinne. Hymyilin vaan äkäisille katseille;>) Mutta oli niitä erillään tanssiviakin siellä sun täällä. Hyvin näyttivät kaikki sopivan huolimatta joidenkin ärtyneisyydestä.

Minun ehdotukseni paikoille olisi niin, että kädenalitanssijat olisivat sen keskipöntön ympärillä, kun sitä ei kerran ole saatu pois, vaikka niitä nostureitakin olisi saatavana ;>) Seuraavalla kehällä olisivat tavalliset foksaajat ynnä toisiaan jututtavat parit. Ulkokehällä liikkuisivat reippaasti sylitansseja tanssivat, jotka osaavat huomioida toiset. Olisipa siellä mahtava mennä kunnon foksia tai vaikka reipasta jazzhumppaa :>)

Kädenalittajat näyttivät mm vallanneen orkesterin edustan ja mistähän syystä, sitä mietin. Ovatkohan he oikeasti orkesterin faneja. Haluavat esittää siinä silmien alla vai onko jokin oikein hyvä syy tukkia kokonaan eteenpäin oleva tanssiliikenne. No, eipä minua haittaa paikan tavat. Voi olla, että tällä toisella tämän kesän matkalla tuli kuitattua jo etukäteen ensi kesän matka.

Pekkaniskan Pojat soittivat tapoihinsa kuuluvasti kaikkea tarpeellista tanssimusiikkia ja tanssilajeja riittää heiltä. Avecia kahtena ilta kuultuani, voin todeta, että on kelpo tanssiorkesteri, mutta Saska Helmikallio on muuttunut. Ensinnäkin hän on unohtanut kahden vuoden takaisen tangokuninkuutensa. Muistan kun juttelin hänen kanssaan Krouvin lavalla tittelin jälkeen. Vielä vuosi sitten hänen esiintymisensä miellytti minua. Virta on vienyt hänet mukanaan ja ei siinä mitään. Sitä saa mitä tilaa ja tanssiväki näytti kovasti innostuneelta hänen esittämiinsä kappaleisiin. Hänen rokkitaustastaan johtuvat rokit ym saman tyyppiset kappaleet ovat saanut minusta liian suuren osan tavallisissa tansseissa. Hänellä kun on tilaisuus toisen orkesterin kanssa esittää myös tätä rautalankapuolta.

Riutan tansseissa on alkupuolella iltaa puoli tuntia naistenhakua ja myöhemmin tunti. Siinä ajassa luulisi ennättävän tehdä jotain oman tanssinsa eteen. Jotkut ennättivät ja aika paljon oli naisia, jotka eivät ennättäneet. Itsekin lukeuduin heihin. Aivan muutamaa herraa hain, jotka olivat hakeneet ja ihan vierasta herraa hitaalle valssille. Se oli nopea päätös, sillä muutoin olisi jäänyt tanssimatta. Hyvin herra vei ja todettava taas kerran, että on edelleenkin olemassa herroja, jotka osaavat aloittaa oikein ja myös säilyttää askeleet tanssin aikana. Valitettavan usein on myös toisin ja tunnen silloin olevani väärässä askelluksessa.

Polkkaa en tanssinut – kai, mutta jenkan ja masurkan kyllä. Tangoa, valssia, fuskua ja sylitanssia oli osanani. Tuttuja olivat minua hakeneet herrat. Ja tuttujaan hakivat muutkin herrat. Tanssitunnelma ei noussut korkealle ja iloa toi buggihyppelyni, kun yritin seurata herran vientiä. Vähähiuksisen herran kanssa muutamat kappaleet mutusteltiin. Nekin lämmittivät ihan oikeastikin, jos myös mieltäni.  Poiskävellessäni juomapaikan luona istui herra, jonka viereen itsekin istahdin. Emme olleet nähneet aikoihin, varmaan yli vuosi tai kaksikin aikaa. Siinä jutellessa alkoi tango soida ja satumainen tango satunnaisen tanssijan kanssa teki hyvää sielulleni.

Tanssi-illat vaihtelevat ja olisikin hyvä tietää, minkä käyrän mukaan ne menevät. Voisin jättääkin väliin joitakin iltoja ja vaikka ommella uusia tanssimekkoja:>))