15.7. - 22.7.2007

Toissa sunnuntai-iltana Metsälinnassa esiintyi Mikko Mäkeläinen ja Myrskylyhty. Tällä orkesterilla taitaa olla mutkia matkassa. Viikkoa aiemmin Tulenliekkiin tullessaan he olivat myöhässä ja ensi osuutensa esittivät matkavaatteissa valitellen asiaa. Myöhässä he olivat taaskin. Keikkabussi oli lavan edessä ja herrat kömpivät ohjaamon pienestä sivu-ikkunasta ulos. Sähkövika esti ovien aukaisun. Aika taitavia olivat tässäkin lajissa. No, onneksi joku sähkömies sai myöhemmin ovet toimimaan.

Levymusiikkia oli muistaakseni ainakin puoli tuntia ennen kuin orkesteri sai soittimet paikalleen ja itsensä esiintymisasuihinsa. Myrskylyhty esitti aivan tanssittavia kappaleita niin kuin viikkoa aiemminkin, mutta solisti muutti taas tilanteen. Olihan kauniita kappaleita hänellä ja pidän hänen äänestään, mutta loppua kohti ilta muuttui musiikin osalta sellaiseksi, ettei tanssiminen ollut mukavaa. Samanlaisia nopeita kappaleita. Esityksellisesti hyviä, mutta tanssittavuus kärsi.

Tanssiväkeä oli taas runsaasti ja kesälomien aika tuo erilaisesti liikkuvia pareja lattialle ja ne suunnat eivät ole aina kohdallaan. Hyvin siellä sopi välillä pujottelemaankin. Illan kulku on kyllä nyt jo hämärän peitossa. Mielessäni on mukava ilta, joten tanssiherrat olivat sitten sopivat.

Nyt sunnuntaina Metsälinnassa uusi tangokuningatar Jenna Bågeberg sai esiintyä Fantasian kanssa ja varmaan ymmärtää, mikä onni hänellä on vuoden ajan. Fantasiaa kuunnellessani voin vain ihailla orkesterin taitoa, iloista esiintymistä, monipuolista musiikkia ja äänentoistokin niin kohdallaan, ettei paremmin voisi olla. Harmonikkaosuudet saavat tanssi-illasta miellyttävän, vaikka melkein "tuskanhiki" tuli soittajan omaa tekemää masurkkaa tanssiessa. Nyt siinä ei tosin ollut aivan samaa jaksotusta kuin aiemmissa esityksissä. Hieno se on, kun osaisi tanssia oikein….

Argentiinalaisvaikutteinen tango Hoy on myös eräs hänen kappaleistaan, jonka kuulen mielelläni. Siinä on tosi upea musiikki. Onhan hanuristi Kumpulainen vuoden 2003 Tangohanuristi ja vuoden 1999 Kultaisen harmonikan voittaja. Kuningatar lauloi kauniisti ja oli kauniskin ja hyvin nuori. Lavakarismaan tarvitaan vielä jotain, mutta ehkä se löytyy hyvän orkesterin avustamana ja kun tulee lisää ikää ja kokemusta.

Tuttuja oli taas kerran paljon, joten tanssimaan pääseminen oli hyvää. Lopussa olleen levymusiikin aikana oli mukava pitkästä aikaa jutella soittajien kanssa ja kiittää hienosta illasta. Masurkka oli taas kerran yksi juttuaiheistamme hanuristin kanssa. Musiikin voimakkuuden lisääminen solistin aikana kiinnosti minua. Siitä minä saisin kyllä aiheen melkein jokaisen orkesterin kanssa. Kyllä minun annettiin ymmärtää, ettei sellaista tapahdu, mutta miksihän minusta siltä vain kuulostaa. Taidan pitää yleensä enemmän orkesterien soittamisesta ilman solistia.

Pekkaniskan Pojat olivat komeita Revontulen tiistain naistentansseissa ja musiikki oli sitä taattua hyvää tanssimusiikkia. Väkeä on ollut tässä paikassa kesän aikana melko vähän, mutta nyt orkesteri sai varmaan tanssijat paikalle. Mikä oli tanssiessa kun itse sai hakea, minkä kerkesi ja minkä jaksoi. Kuumuus on ollut tämän kesän tanssien yleistuntuma. Kai se on samanlaista ollut aina. Muistojen albumiin sain tältä matkalta hyviä kuvia.

Syvälahden keskiviikkotansseihin oli minulla kaksi syytä ja ne molemmat olivat orkesterit. Rossoa ja Tarja Lunnasta en edes muista milloin olen tavannut viimeksi ja aikaa oli Markus Sextetinkin edellisestä illasta. Rosson joukossa oli vieras mies, joka ei ikään kuin kuulunut joukkoon. Olikohan hänellä omat soundit lavalla??? Muutoin pidän orkesterin tyylistä soittaa ja hyvännäköinen heidän vakiojoukkonsa on. Tarja puolestaan oli yhtä säteilevä kuin ennenkin. Ja ne hänen laulamansa polkat ovat illan kohokohta. Kahdet polkat siis tanssimme illan aikana, kun Markus Sextetkin esitti omansa.

Markus Sextet jatkaa illasta iltaan aina iloista esiintymistään. Markuksen äänessä on sitä jotain ja nuoruuden intoa. Myös välispiikkaukset piristävät iltaa. Hänen kahta sinkkulevyään kuuntelen mielelläni. Koskahan pitkäsoiton vuoro on. Nyt sain kuulla, että henkilövaihdoksia on tulossa. Haitaristikokelas oli kuuntelemassa orkesteria. Milloin mahtaa saada ensi kokemuksen. Jotain muutakin tapahtunee tulevina aikoina. Surullista on, kun aika kulkee eteenpäin ja lavalle ei enää nousekaan tuttu soittaja. Minä olen niin kapeasti ajatteleva, että suhtaudun uusiin muutoksiin epäillen, vähän kaikessa. Aika kuitenkin on näyttänyt, että muutokset ovat menneet hyvin ja ovat joskus tarpeellisiakin. Syvälahdessa käy hyvin tanssivaa väkeä. Niin oli myös nyt. Tanssillisesti ilta oli tyydyttävä, kun lempilajejani sain tanssia.

Pistohiekan lavalla torstaina oli Lumipallo-orkesteri uuden tangokuninkaan kanssa. Henri Stenroth oli ihan miellyttävä yllätys. Nuorihan hän oli, mutta äänenkäyttö antoi ennusteita kehityksestä hyvään suuntaan niin tangolaulajana kuin nopeissakin kappaleissa. Olin havaitsevani hänessä uupumusta, vaikka osuutensa hän esitti reippaasti. Tehdäänköhän kuninkaallisille liian paljon esiintymisiä. Väsymystä ja paineita se luo, kun ollaan aloittamassa uutta uraa.

Lumipallo sen sijaan ei ollut entisensä. Onkohan siitä muuta jäljellä kuin herra Lunkka, Vierailta näyttivät muut. Kuulinkin, että edellinen tangokuningas on saanut entisistä lumipallolaisista oman orkesterin. Kelpaa hänen jatkaa esiintymisiään. Kesälomalaisia ynnä muuta väkeä oli paljon. Tanssi-ilta oli ihan mukava, kun monia lajeja oli tilaisuus tanssia. Loppuillan tanssinkin erään herran kanssa, joka olisi ollut vailla seuraa. Niin kuin yön päälle. Minähän olin vain tanssimassa, joten siitäkin selvisin hyvin. Toivottavasti hän löysi jonkun, kun lähdin kotiin vähän ennen tanssien päättymistä.

Ihan viime hetkellä päätin kuitenkin lähteä perjantaina Kallioniemen tansseihin. Muistissa olivat edelliset, ei niin mukavat tanssit. Pekkaniskan Pojat oli syyni läsnäolooni. Paikalla oli ollut tanssileiri ja mm. tangokursseja. Orkesteri huomioi tämän ja illan aikana esittivät ja myös taukomusiikkina tuli tangoja, yhteensä laskujeni mukaan kahdettoista tangot. Kun kaikkia muutakin jaloille käypiä lajeja soitettiin, niin eipä ilta olisi voinut olla musiikin puolesta parempi. Armaani on kuin huhtikuu-humppakin kuulosti edellistä kertaa paremmalta. Matti-Sakari on saanut hyvän tuntuman sanojen sisälle. On siinä vain oikea kunnon hyvä jazzhumppa.

Mukavia ja taitavia tanssiherroja riitti minunkin kohdalleni, vaikken tanssikursseilla ollutkaan. Ihan lopulla iltaa erään ei hyvin tangoa tanssivan herran suunta oli minua kohti ja kun huomasin sen jo kauempaa, siirsin itseni ulkopuolelle tanssitilan. Hän tanssitti minua edellisellä tanssimatkallani ja en halua tangoa mennä niin. Eräs herra haki siitä ulkopuolelta. Olin luullut häntä erääksi tunnetuksi tanssiherraksi, mutta ei ollut. Kohteliaana herrana hän esitteli itsensä nimellään ja kotipaikallaan. Oli ilo tanssia, sillä olin nähnyt miten hän tangoakin tanssi.

Viikolla myöhemmin eräissä tansseissa tunnistin tämän toisenkin herran nuoren daamin kanssa ja ei näyttänyt olevan ollenkaan sellainen kuin mitä kerrotaan, ei edes tanssitaidoltaan. Ne henkilökemiat saavat usein tanssitaidonkin tuntumaan taivaalliselta, vaikka vienti olisi ihan tavallista tai jopa kävelyä. Vakka kantensa valitsee.

Illan alussa oli Kallioniemessä  Tanssinet-väelle kahvitteluhetki ja nimimerkki Isäntä piti pienen puheen. Samasta asiasta hän kirjoitti keskustelupalstallekin – positiivisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Hän kertoi myös Tanssinet ? –pinssistä. Ilta oli onnistunut ja nimimerkki Ansku ansaitsee kiitokset mm. erityisen hyvin koostetusta väliaikamusiikista.

Lauantaina minun piti mennä kuulemaan Omegaa ja Eija Kantolaa Pistohiekan lavalle, mutta Charlies ja  "lapsenmielinen" Janne Leino, Suomen nuorin ja komein apteekkari, farmasian tohtori, jolla on myös hyvä lauluääni, saivat muuttamaan suuntani. Heidän kalenteriaan katsoen totesin, ettei tänä vuonna ole tilaisuutta nähdä heitä muualla. Hangan lavalla kävin joskus entisessä elämässäni ja kai kerran sen jälkeenkin. Taisimme naiskaverini kanssa olla tunnin ja vaihtaa sen jälkeen paikkaa. Nyt olin varautunut samanlaiseen tunnelmaan eli ettei paikalla ole tanssiväkeä, mutta poikien soitto ja Jannen laulu riittäisi. Ei niin käynytkään. Tanssituttuja oli paikalla kaukaakin. Ikävä kun en ennättänyt jutella erään pitkämatkalaisen neidon kanssa, joka niin tulisesti tanssi herransa kanssa.

Ilolla oli todettava, että orkesteri ja solisti vain parantavat esiintymistään ja Jannen ääni on kyllä hyvä. Taitoja löytyy ja näkyy toisiltakin - rumpalin kapulat vain lentelevät, kun hän innostuu. Monipuolista musiikkia esitettiin ja melkein kaikkia lajeja sain tanssia. Se samba saa jäädä suosiolla väliin. En kestäisi katsella omaa tanssiani. Muita, lennokkaitakin lajeja pääsin tanssimaan ja eräällä tutullani on persoonallista tulkintaa kaikkiin tanssimiinsa lajeihin. Mukava on olla sellaisessa viennissä. Viimeisen puoli tuntisen istuin kuuntelemassa orkesteria ja Janne lauloi mm. Elviksen kappaleen Love Me Tender. Erästä toista Elviksen kappaletta kuulen ja katselen sen tanssimista pian, kun kaksi minulle rakasta ihmislasta päättää kymmenvuotisen harjoittelunsa papin aameneen.