Revontulen illassa 24.7.2007

Kauppa- ja kylämatkalla tiistaina kuljin Revontulen kautta. Tommys ja Charles Plogman viihdyttivät naistentanssi-illassa. Voi, niitä ihania hymyjä lavalta, mitä säteilee koko illan. Kun Plogman poikien kahden setin jälkeen aloitti osuutensa, niin olisi heistä saanut kauniin yhteiskuvan. Harvoin sellaista esittämisen iloa näkee.

Tommys soittaa tuttuun tapaansa alkuillasta monenlaista musiikkia eli tanssilajeja kyllä riittää. Ja kaiken taustalla soi se ihana folk-dance, joka tekee musiikista kauniin. Pidän siitä todella paljon. Tanssimisestani ei sitten tulekaan paljon kirjoitettavaa. Tanssijoista voisin kertoakin, mutta jääköön. Katselin sitäkin hetkittäin, jos silmäni eivät olleet suunnattuina lavalle.

Aluksi paikalla oli naisia ja vain joku mies. Pojat aloittivat mukavalla hitaalla illan ja toisena esittivät valssin, jolle hain tuttua herraa. Sittenpä menikin aikaa seuraavaan hakuun. Väkeä oli tullut, mutta ei ollut tietoakaan edellisen tiistain riemukkaista tansseista. Silloin oli tanssitunnelma korkealla, kun paikalla olivat tanssitaitoiset ihmiset. Nyt lomakausi oli saanut paikalle monenlaista kulkijaa ja tanssityylit olivat sen mukaiset.

Oikeastaan omat hakuni tyrehtyivät siihen, kun toisella hakemallani kappaleella en aluksi saanut selvää, mitä herra oikein halusi. Tanssiako perinteisenä humppana vai kävellen. Muutaman kerran toisiamme potkittua, kysyin asiaa. Vastaus oli, että ihan tavallista, mutta selkä on kipeä. Jatkoin, että sittenhän voidaan vain kävellä, niin ei tärähdä selkä hypyistä. Tyyli oli sitten yhdistelmä niin, etten parhaalla tahdollanikaan kyennyt seuraamaan häntä. Kaksi kappaletta sujui siis töksähdellen. Katsoin parhaaksi siirtyä pois hakualueelta. Ei siis ole mitään ihmeteltävää, jos tutut hakevat tuttuja, jos heitä on paikalla. Itse en jaksaisi arpoa, osaako kuka ja miten tanssia ellen ole nähnyt jo illan aikana lattialla. Nyt olivat paikalla vieraat herrat, joten jätin heidät innokkaampien daamien haettaviksi. Herroilla ei siis ollut mitään hätää, heille riitti hakijoita. Tanssiminen on iloinen asia ja sitä odotan ja toivon illalta.

Muutamaa herraa hain myöhemmin, joista yksi, tutun pariskunnan herra, oli ainoa, jonka kanssa tanssiminen tuntui hyvälle. No, ehkä paikalla ollut kookas parkettien partaveitsi laajoilla liikkeillään oli tanssillisesti ja tulkinnallisesti hyvä, mutta tyyli ei sovi ahtauteen. Hidas valssi ja muu hidas sujuivat siis hyvin persoonallisessa viennissä.

Orkesterin lähellä sivuseinällä oli ilmanvaihtoritilä ja siihen oli mukava nojata. Puserokin kuivui hyvin. Katselin siitä solistin esiintymisen ja neljä herraa haki siitä, kun oli alkanut miesten tunti. Vaikka Plogmanin esittämät kappaleet ovat samantyylisiä, niin niitä on mukava tanssia. Hänen lavakarismansa on valtaisaa. Ilo häntä on vain katsoakin esiintymässä. Mielelläni tietysti tanssisin kaikki kappaleet, mutta kun katselin väkijoukkoa, ei sieltä minulle sopivia herroja ollut. No, yksi Julia-haku taisi olla, kun paikalla välillä toimiva lavaisäntä jätti kauniin daaminsa omille teilleen ja haki minua ;>)

Kun solistin ensimmäinen setti loppui varttia vaille kaksitoista, katsoin parhaaksi jatkaa matkaani. Vielä jossain on heidän tansseissaan toisenlaista. Lavalta tulevaan iloon voin vastata omalla ilollani. Eihän heidän hymyynsä voinut olla nytkään vastaamatta. He jakavat sitä kaikille tanssijoille.