Revontulen naistentansseihin suunnistin tiistai-iltana ja orkesteri oli kyllä pääsyy matkaani. Jos nyt sitten kenties mahdollisuus tanssimiseenkin.

Kun on tullut sanottua ja kirjoitettuakin yhtä sun toista, niin oli melkein pakko käydä tarkistamassa, miten se musiikki oikein meneekään Tornados Orkesterilta. Ja hyvin meni ja hyvin meni myös vuoden 2003 tangokuningattarelta Saija Tuupaselta. Hän ei ole unohtanut kruunuaan ja tangojen esittämistä.

Olipa todella hyvää tanssimusiikkia koko ilta. Ei ehkä olisi tarpeen tuoda noita aiempia mielipiteitäni, mutta haluan kertoa, miten aika voi muuttaa ehkä orkesteria, mutta myös itseäni. Orkesterin silloisen epävarman esiintymisen syykin löytyi heidän sivuiltaan – henkilövaihdoksia lienee ollut silloin kirjoitteluni aikaankin.

Ihan pienen hetken nyt epäilin, että tämäkin tangokuningatar on unohtanut sen merkityksen, mitä mielestäni jokaisen Seinäjoella kruunun päähänsä saaneen tulisi muistaa. Ei tango kuole, vaikka sitä tunnutaan mitätöivän erilaisin muunnoksin jopa Seinäjoen tangomarkkinoiden yhteydessä. Suomen kansa on tangokansa ja sen tulisi saada myös tangoja tanssittavakseen. Valitettavaa on, että uudet tangosovitukset ovat jotain muuta kuin minkä minä tangona pidän.

Saija Tuupanen aloitti osuutensa jollain iskelmä-beatilla ja ajattelin, että voi ei, näinkö tämän pitää taas mennä. Mutta, aloitus olikin varmaan harkittu ja tarkemmin ajatellen ihan hyvä. Seuraavana olivatkin erittäin hyvät tangot ja illan aikana hän esitti lisää. Myös orkesterin hoitaman taukomusiikin aikana tuli tangoja. Saija Tuupasen kaikki esittämät kappaleet olivat hyvinkin tanssittavia kappaleita, joten joku iskelmän tyylinenkin sopi mukaan, vaikka iskelmämusiikki on vähemmän suosiossani. Sitä paitsi, hänellä on todella kaunis ääni ja lavaesiintyminen on miellyttävää.

Entäs Tornados – tämän illan musiikin esittämisestä ja kappalevalinnoista en voi moittia heitä. Kitaristi Lääti lauloi ennen solistin esiintymistä ja oikein hyvin lauloikin. Äänentoisto oli kohdallaan. Rumpalia yritin seurata, mutta oli niin "piilossa", etten nähnyt, miten ne ranteet oikein liikkuivat:) Palikat ainakin liikkuivat...  Paljon hyvää perustanssimusiikkia oli mukana. Kun kyse oli naistentansseista ja Revontuli ei nyt ole mikään nuorten paikka, joskin tanssijoissa on eri ikäisiä, niin selvät tanssilajit ovat edukseen.

Orkesteri soitti muutoin kaikkia tanssilajeja paitsi - olisi ollut mainio tilaisuus soittaa ne polkat, jenkat ja masurkat ennen solistin esiintymistä. Paikalla oli kyllä taitajia. Mutta esitin kai liian myöhään pyyntöni ja ne esitettiinkin orkesterin viimeisellä setillä. Meitä oli kaksi paria tanssimassa ja kolmannella parilla taito oli ehkä vielä kehittymässä. Eikä siinäkään vielä mitään. Polkkien jälkeen tuli heti jenkat ja perään yksi kappale masurkkaa ja perään viimeiset valssit.

Koskaan missään en ole ollut kuin uitettu ja muutenkin aivan poikki. Mutta sitä saa, mitä tilaa, vaikkei enää jaksaisikaan... Kiitin kyllä orkesteria ja keskustelinkin näiden polkkien ym. soittamisajankohdista illan aikana. Luulenpa, että he ottavat nämäkin kappaleet huomioon ohjelmistossaan.

Se masurkka jäi taas kerran kaikertamaan. Sama rytmitys oli kuin Kouvolan masurkassa. Mistähän oppisi itse ja myös viejät, erottamaan näiden muutamien masurkoiden erilaisuuden ja jopa toteuttamaan niitä tanssimisessa.

Tanssiväestä on mainittava, että paikalla oli useita vierailevia taitureita, kuka mistäkin, tanssiturneella tai muuten vain illan vietossa. Oli hyvä hitaan valssin viejä, jonka kanssa minä onneton keskustelin aloitusykkösestä. Minusta on alkanut tuntua, että onkohan kyseessä "hyvvee päevee – kirvesvartta- ilmiö".  Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä. Mutta omista jaloistani tiedän tarkalleen, milloin se menee oikein ja milloin "väärin". Pitänee unohtaa koko aloitusasia…. Eihän se tahtia haittaa, millä jalalla aloitetaan.

Kalajoelta oli tullut Keski-Suomen tanssipaikkojen daameja ihastuttamaan kädenalitaituri. Häntäpä en ennättänyt hakea kuin kerran. Se taisi olla tango tai jotain. Muutama muukin vieras herra oli paikalla muutaman hyvän tanssitutun lisäksi, joita useita ennätin hakea. Pakko oli pitää välissä taukoja kuumuuden takia.

Eräs herra kaipasi sambaa ja kun se tuli, ajattelin ilahduttaa häntä tosi kurjilla askelillani. Onneksi joitakin muita lajeja en tarvinnut hävetä ja ne kansalliset tanssit ja valssit lopussa olivat kyllä hauskat. Oli varmaan silloin kaksi salin märintä tanssijaa lattialla. Taukomusiikkina tulleet chachaat tutun herran kanssa olivat hyvät kuten myös jivefuskut. Niin kävelyhumppaa kuin buggia oli tilaisuus tanssia eli ihan mitä vaan ennätti hakea ja jaksoi.

Tällainen ilta on niitä tanssi-iltoja, jotka muistan. Kiitos kuuluu hyvälle musiikille, orkesterille, joka on nyt hyvien tanssiorkesterieni listalla, solistille, joka lunasti paikkansa mieleisteni naissolistien joukossa ja heitä ei ole monta sekä kaikille tanssiherroille. Hieman pienentynyt kuu paistoi suoraan edestäni, tien mutkia seuraten ja näki minun hymyilevän koko kotimatkan.