Tanssimatkailua 10-14.8.2007

Viime aikojen tanssit ovat taas kerran paljastaneet tanssin monet kasvot. Jos niitä en vielä tähän ikääni ja kokemukseeni ole saanut selville. Taikakuu, Fernet/Markkola, Jetsetters, Avalon, Yölintu ja Mistral/Anne Mattila. – siinäpä musiikin vaihtelevuutta.

Olin kyllä kahden aiemman kokemukseni jälkeen kuvitellut, etten mene Jetsettersien keikoille ja Taikakuunkin olin ajatellut jättää väliin, kun jotain on muuttunut heidän tyylissään sitten takavuosien. Kai se on kehitystä, jossa en ole itse pysynyt mukana. Mutta molemmat sopivat kuitenkin tanssipaikkavalintoihini – ehkä nyt viimeisen kerran.

Pistohiekan nostalginen lava on ympäristöineen nähtävyys sinänsä, mitä upeimman tieosuuden varrella ja veden äärellä. Ilta ei ollut mitenkään erikoinen, pikemminkin puuttui jotain. Ensinnäkin monitaitoisempaa tanssiväkeä, lähinnä herroja. Mitään sydämentykytyksiä ei ilta saanut aikaan, mutta tavallisen tyydyttäviä perinteisiä fokseja tanssin, fuskua ym leppoisia lajeja. Taisin tanssia jonkun nopeankin lattarin, mutta hetkellinen ilon tunne katosi pian. Tangot toivomallani tavalla eivät sujuneet ja kun polkallekaan ei ollut hakijaa, niin tunne illasta ei jäänyt korkeaksi. Oma fiilis ei sitten kai ollut kohdallaan.

Orkesterista tai oikeastaan Raappanasta on sanottava hyvä puoli. Laulaa hyvin ja hän kertoi välissä tulevista kappaleista, mitä tanssilajia ovat. Myöskin polkkien ilmoittaminen etukäteen oli hyvä asia. Olisipa vain ollut sen lajin taitajia enemmän.

Minun tanssituttujani siellä oli vähän ja isäntämiehet eivät kovin innokkaasti hae vieraita. Usein paikalla olleet hyvät tanssijat loistivat poissaolollaan. Olinpa unohtaa – erään vierailevan etelän herran askeleet miellyttivät tanssisieluani.

Lauantaina jos olisin halunnut olla siellä missä tanssiväki on, niin Syvälahden Finkkutanssit ne olisivat olleet. Ahdasta oli ollut ja se on kyllä minun tanssipaikkavalinnoissani kyllä suurin este. Siispä Tommolan lavalla Fernet ja Tomi Markkola oli miellyttävä kohdata. Jetsettersin soiton kuuleminen oli sitten se huonompi puoli. Mutta oli heidän kappaleissaan ihan hyviäkin kappaleita tanssittaviksi, mutta koko iltaa en jaksaisi heitä kuunnella.

Kun Tommolan lavalla on tilaa ja väkeä ei nyt ollut täyttä salia, niin Jetsettersien musiikki oli kyllä välillä liian kovalla. Ehkä korjasivat asiaa välillä. Se, minkä huomasin heidän kappaleistaan, niin neljä kappaletta oli samoja, mitkä Varjokuva soittaa. Sitä hillittyä ja hallittua esitystä, minkä Varjokuva saa aikaan, niin toinen orkesteri "räminällä" pilaa sen. Kaksi kitarabändiä voi siis soittaa ihan erilailla ja hyvä niin, mutta se miltä kuulostaa, on se tärkein juttu. Mutta kyllä ihailijatytöt, joku miespuolinenkin, jaksoivat koko esitysten ajan fanitella ja se näytti miellyttävän soittajia kovasti.

Markkola ja Fernet ovat säilyttäneet tasonsa ja asemansa tanssiorkestereiden joukossa enkä moitteita ole kuullut heidän soitostaan. Selkeää, vaihtelevaa tanssimusiikkia kaikki tyynni, mitä lavalta tulee ja Markkola itse äänellään on paras asemansa säilyttänyt tangokuningas. Pidän kovasti hänen äänestään ja sympaattisuudestaan.

Tanssillisesti ilta oli eri luokkaa kuin edellinen. Muutama hyvä ja hyvin tanssiva tuttu herra antoivat tangoille ja monille muille kappaleille merkityksen ja ilon. Kädenalitanssijoita oli välillä koko keskilattia täynnä ja välillä ulkoterassilla oli vilpoisampi tanssia. Tommolan lavalla tulisi jokaisen tanssijan käydä kerran elämässään. Nähdä todella kaunis ja tilava kesälava veden äärellä. Hyvä lattiapinta. Piha-alueet kivetty, uudet WC-tilat ja tarjoilupuoli kunnossa. Alkoholituotteita saatavana, mikä valvottuna ei aiheuta häiriöitä. Tanssipaikat eivät elä meidän tanssijoiden lipputuloista ja ilmaisesta vedestä. Jos nyt useampi ostaa myös kahvia tms.  Ihan mukava tanssi-ilta vaihteeksi.

Sunnuntaina Metsälinnassa oli odotettavissa erilainen ilta, jonka tiesin etukäteen kuitenkin musiikillisesti olevan hyvän. Paikallinen Avalon-yhtye soittaisi muun ajan paitsi noin kello 22 alkaen Yölinnulla olisi kaksi osuutta. Niin se suunnilleen menikin. Eli Avalon aloitti kello 19 ja orkesterin rumpalin poika hoiti väliaikamusiikin. Pojasta tulee isänsä kaltainen asiantuntija, vaikka nuori vielä on. Musiikki oli siis hyvinkin tanssittavaa koko alkuilta. Tanssilajit kyllä tulivat ja tanssiväki näytti nauttivan illasta. Kädenalitanssijoita oli välillä runsaasti ja sylitanssijat tahtoivat tulla sekaan. Kaikki eivät edelleenkään tiedä, missä osaa tanssitilaa olisi parempi tanssia.

Tänä iltana taisin tanssia kaikkia lajeja, mitä soitettiin. Tangoja kuulimme useita ja kaikkia en päässyt tanssimaan. Naistenhaulla olin hidas. Mutta Jouni Kerosen ja Seinäjoen suuren tango-orkesterin esityksen Taivas salamoi kuulimme levyltä ja se oli taas kerran mahtava tanssia. Kun paikalla oli useita tuttujani, niin jivet ja fuskut, chachaat ja bugit ym sopivat iltaan. Ihanat sylitanssit muutaman herran kanssa antoivat oikean tanssitunnelman.

Yölintu oli entisellään. Joku oli sanonut äänenvoimakkuuksista äänimiehelle, jonka vastaus oli ollut tyly. Ehkä Yölinnun olisi parempi siirtyä konserttilinjalle kokonaan. Vaikka jokaisella tanssi-iltaan lipun ostaneella on oikeus olla paikalla, niin tansseihin kyllä enimmäkseen tullaan tanssimaan. Nytkin orkesterin esiintymisajan ihailijat täyttivät koko orkesterin edustan lähes puoleen väliin salia. Kun esiintymislava on pitkällä sivulla ja ihailijat siinä edessä, niin ohittaminen oli lähes mahdoton paikka ja tanssijat jumiutuivat siihen.

Jotain hyviä ja tanssittavia kappaleita tuli Yölinnultakin ja Simollekin on tullut vuosia lisää niiltä ajoilta, kun aloitti. Mielikuva pienestä pojasta, alle 20-vuotiaasta, haitari sylissä Savion lavalla, nousee hellyttävänä silmiini häntä nyt katsellessani. Siitä on yli 10 vuotta aikaa. Nettisivujen mukaan Simo täyttää 30 vuotta elokuun lopussa. Kauankohan hän vielä jaksaa keikkailla vai onko musiikilla jotain muuta tarjottavaa hänelle.

Eihän minulla Annea ollut ikävä, mutta Mistralia halusin kuulla pitkästä aikaa. Viimeksi Annella oli kolmen keikan ajan tilapäisbändi ja ilta ei ollut ihan parhaasta päästä.  Ja sen edellä kosketinsoittaja/hanuristin tilalla oli sijainen, joten tätä vakituista halusin kuulla nyt. Minulle oli kyllä sanottu, että kun niin kovasti rumpalien työskentelyä seuraat, niin Mistralissa on myös taitava sellainen. Siispä häntäkin oli tarkoitus katsella "suurennuslasilla" ja kuunnellakin ;>)

Tänä tiistai-iltana ennen Revontuleen lähtöäni taivas yllätti ukkosmyrskyllä ja vesisateella, mutta se laantui ja ei estänyt matkalle lähtöäni. Perillä oli todella vähän ihmisiä. Ennätin ennen tanssien alkua jutella herra kosketinsoittajan kanssa – tangoista tietty. Hän esittää niitä upeasti. Ja se argentiinalainen tango, Piazzolan Adios Nonino, hyvin hienona sovituksena vuoroin hanurilla ja vuoroin koskettimilla, on aina koskettava kuulla. Tällä kertaa tanssiminen sujui herran kanssa, jolla tango ei ehkä ole sydäntä lähellä. Minä voin sulkea silloin silmäni ja kuvitella tanssivani sen toisin. Vaikka väkeä oli aluksi vähän, Annen aloittaessa oman osuutensa jostain ilmaantui ihmisiä. Varsinaista tanssiväkeä se ei ollut, joten liikehdintä lattialla oli erilaista.

Oman iltani tanssillisen puolen pelasti toinen ulkonäöltä tuttu herra ja toinen, jonka kanssa tangon tanssiminen on sujunut hyvin jopa arvostelukohteena. Harmi kun hän oli lähtenyt pois ennen illan lopulla esitettyä argentiinalaista tangoa.  Näiden kahden herran kanssa sujui useita kappaleita ja tangoherran kanssa myös foksit, jivet ja fuskut. Hän on taitava rock'n'swing-lajeissa. Toisella herralla on hyvä raami tanssiessa. Hänellä on puolestaan kilpapuolen oppeja, joka näkyy vartalon käytössä ja itsensä kantamisessa. On mukava tunne asettua herran tanssiotteeseen, kun kaikki on kunnossa. Muutaman muun herran kanssa tavallista sosiaalifoksia oli helppo tanssia ja kai herrojen hyvä myös viedä. Tuntemattoman parin kanssa se on turvallinen muoto.

Kotimatka alkoi sitten, ei revontulissa, vaikka talviaikaan tanssipaikan pihalta on ylössuuntautuvat valot, jotka näkyvät kilometrien päähän – kuin revontulet, vaan oikeissa salamoinneissa. Vettäkin satoi ja taivas leimusi  koko ajan. Minusta osa oli elosalamoita ja osa oikeita. Yö ja kotimatka olivat aavemaiset ja samalla koko taivaan toistuva valoilmiö oli kaunis. Taivas salamoi-tangon musiikki olisi sopinut tähän yöhön.