15.8.2007  pikkulauantain tanssit

Tältä kesältä Juurikkasaaren tanssit olivat jäädä väliin, mutta nyt oli tilaisuus nähdä ja kuulla hyvin pitkästä aikaa Sesam ja Antti Raiski.

Keskiviikkoilta oli kaunis, oikea kesäpäivä. Paikalle tullessani alue oli autoja täynnä. Samassa on pienvenesatama ja veneitä oli vesillä. Heidän autojaan siis taisi olla vähintään yhtä paljon kuin tanssijoiden. Purjeveneitä seilaili lähirannalla ja ilmassa väreili loppukesän tunnelma. Syksyn enteitä on joka puolella, vaikka kellastumista on vielä vähän havaittavissa, mutta lämmin kostea ja iltojen viileys ennustavat kesän loppua. Minulle se on uuden alku. Tunnen eläväni, sillä syksy ja talvi odottavat minua ja ruskamatka jo kolmen viikon päästä.

Tämä kesälava on yksi kauneimpia, mitä tiedän. Mutta tanssiväki ei juurikaan ole ottanut tätä omakseen. Nytkin samaan aikaan oli tangokuningatar Kuikan lavalla, jonka kauneutta ei voi kehua ja se on vielä – ei missään – syrjätien varrella, metsän keskellä. Lie siellä ollut enempi väkeä. Juurikkasaaressa on ollut väkeä kesän aikana jopa satoja ja sanoiko talonväki, että 500-1000 välillä jonain iltana. Lie ollut joku erityinen orkesteri.

Nyt en tiedä lipunostaneiden määrää, mutta väljää oli. Suurin osa oli pariskuntia, naisia jonkun verran ja herroja vähän. Tilaa oli siis tanssia ja omat tanssimiset jäivät aivan muutaman miehen varaan ja heistäkin pääasiassa kahden. Salin nuorin herra saapui hieman myöhässä moottoripyörällään, kun oli saanut niitä ”pallukoita” kasattua jo riittämiin peltojen reunoihin. Työ oli ”haitannut” viime kuulla tanssimista. Jotain lattaria tanssimme illan aikana.

Kuunneltua siis tuli soittajia ja Antti Raiskia. Hyvää tanssimusiikkia tulikin ja hitaat valssit olivat hyvin soitettu. Ne sain tanssia ja jotain muutakin. Neljä herraa oli paikalla, joiden kanssa tanssiminen sujui. Niinpä alkuillasta vieraan herran viemä tango unohtui. Hän ”nostatti” minua ilman pyörähdyksessä. Jalat olivat kyllä maassa, mutta tangon luonteeseen se ei sopinut yhtään. Taisin harata vastaan… Samaa näytti tekevän muillekin daameille – kaikissa lajeissa. Oma tyylinsä siis se oli tanssia.

Tangoja tulikin muutama pari ja taukomusiikkina – Taivas salamoi-tango. Toinen kerta viikon sisällä kuulin sen.. No, siihen ensimmäiseen olin kyllä vaikuttanut ja sainkin silloin tanssia sen toivomallani tavalla. Tämä oli nyt orkesterin valitsemaa musiikkia. Muutoinkin orkesterilla oli harvemmin kuultuja kappaleita ja osa minulle tuntemattomia. Antti Raiskin uudet kappaleet Sinä minussa ja Olet kaikki olivat mielenkiintoiset ja niitä piti ihan kuunnella. Ei tullut illan aikana tunnetta, että onpas musiikki huonosti soitettua. Päinvastoin, ilahdutti todeta, että vielä on hyvin tanssimusiikkia soittavia orkestereita.

Ettei ihan jää käsitystä, ettei tanssimisesta tullut mitään, niin fuskua, jiveä, chachaata (kahdet tanssin ja useammat esitettiin), jenkkaa, buggia ja foksia tanssin niiden hitaiden valssien ja tangon lisäksi. Niin, polkkaa ja masurkkaa ei tullut, mutta sen sijaan pitkästä aikaa Lapinjenkkaa oli ilo tanssia. Onnittelin itseäni, että olin valinnut tämän paikan sen kauneuden ja hyvän orkesterin takia ja lisänä oli ilo tavata pitkästä aikaa hyvä tanssituttu. Kaunis ilta oli sokerina päällä.