Revontulessa 21.8.2007

Naistentanssit eivät enää aikoihin ole olleet minun lajini eikä muutenkaan koko hakeminen tansseissa. Onhan iän tuomaa seesteisyyttä jossain edes yritettävä säilyttää ,>  Se tosin karkasi käsistä loppuviikolla, siitä myöhemmin. Saippualla olisi saanut silloin pestä suuni ja sieluanikin huljutella raikkaissa tuulissa.

Revontulessa oli tiistaina Charlies ja Janne Leino, jotka ovat valloittaneet erittäin tanssillisella ohjelmistollaan sydämeni. Kun he lisäksi ovat aurinkoisia ja työstään nauttivia herroja, ilo on olla heitä kuulemassa. Eikä vähempää, että Janne on lastenkirjojen tekijä ja Suomen nuorin ja komein apteekkari, farmasian tohtori…

Revontuli on jotenkin hiljentynyt tanssijoiden osalta ja paikka satsaakin muuhun, rahaa tuottavaan toimintaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Tosin tunnettuja orkestereita on esiintymässä, mutta viikonloppujen kävijämääristä en tiedä. Tiistaitansseja eivät ainakaan tanssijat ole valloittaneet, vaikka tilaa olisi tanssia.

Revontulen sivuilta näkeekin paikan luonteen. Entisiä Hankamotellin aikoja joskus kaipaa. Silloin kaikki oli pientä, yksin tanssitilakin. Nyt laajennusten jatkuttua tilaa on kaikkeen, niin sisällä kuin ulkona. Tanssit ovat olleet nykyisin pienemmällä puolella, missä on erityisen hyvä ja luistava lattia. Ison, uudemman puolen Aurora-sali on juhlallisen iso. On korkeutta ja näyttävyyttä.

Erään taiteilijan taulut ovat olleet pitempään näyttelynä. Erikoisia ovat. Jopa niitä kannattaa käydä katsomassa, kun taiteilija lähentelee sataa vuotta ja ilmeisesti edelleen saa maalauksia aikaan. Tanssiväki on siis vähentynyt ja nyt oli siinä ennätys. Muutama nainen ja  pari herraa aluksi sekä joku pariskunta. Ilmaantuihan sinne ihmisiä, mutta tanssitaito oli foksin tasoa ja välillä huonompaakin. En tainnut monta kertaa hakea ketään ja keskityinkin kuuntelemaan ja katselemaan soittajia.

Minulla on paha tapa vertailla iltoja, kaikin puolin. Mutta musiikin suhteen tein havainnon, että olin kuulemassa Charliesin parasta iltaa, minkä muistan. Yhtäkään kappaletta en olisi voinut toivoa jätettävän väliin tai siinä jotain muutettavaksi. Rumpalin paikka samalla tasolla toisten kanssa eikä takana, on myös hyvä asia heidän esiintyessään. Basso siinä vieressä ja koskettimet/ hanuri/saksofoni hallussa oikeassa reunassa ja siinä se on orkesteri, jolle kunnon tanssimusiikki on sydämen asia. Kun solisti, kitaraa soittava Janne Leino on myös koko ajan mukana, niin jokaiselle sopivia tanssikappaleita saamme kuulla.

Maailman Upein Nainen on hieno kappale ja Tätä Suomi Tanssii-listalla on kärkisijoilla. Sitä voi kuunnella heidän sivuillaan olevan linkin kautta. Taukomusiikki ilahdutti myös. Se oli orkesterin järjestämä. Vaikka olin juttelemassa tauolla,  korvani erotti Charles Plogmanin kappaleen. Hienoa, että entisen solistin kappale soitettiin. Ja vielä jatkona Varjokuvan Ilta himmenee. Ikävä heitä tulee, kun kuulen Varjokuvan kappaleita. Olen kuin herkästi viritetty heidän soittoonsa.

Oli mukava jutella erään Charliesin ihailijapariskunnan kanssa, joka oli tullut kaukaa. Herra haki alussa upealle tangolle ja myöhemmin valssille. Tanssin osalta en osannut iloita, kun minua haki vieras herra tanssimaan ja kappale oli Julia, joka on niin maan perusteellisen jivettävä kappale…tai edes fuskattava... Jalkani halusivat mennä muuta kuin foksia. Muutama kappale oli ilo tanssia erään tutun pariskunnan herran kanssa. Kun orkesteri aloitti viimeisen settinsä, minä lähdin ajelemaan kotiin. Miksihän hyvä tanssimusiikki ja tanssitaitoiset ihmiset eivät kohtaa?