Krouvin lavalla Finlanders ja Muuttolinnut 24.8.2007

Taas vei tieni Krouvin lavalle ja mielessäni viikon takainen mukava tanssi-ilta. Biorytmit olivat koko edellisen viikon plussalla ja juuri perjantaina kaikki kolme hipoivat sataa prosenttia. Mikään ei voisi epäonnistua paitsi jos Murphy puuttuisi iltaani – ei puuttunut.

Mutta nyt viikko oli tehnyt tehtävänsä. Käyrät menossa alaspäin ja olin kyllä huomannut jo pyöräillessäni pitkän matkan torstai-iltana, että kunto ei ole parhaimmillaan ja fyysiset voimavarat kaikkineen –73%. Kun äly ja tunne olivat vielä plussalla jotenkin eteenpäin selvisin. Siispä köykäisin eväin Finkkutansseihin olin menossa. Pyrin yleensä olemaan tanssipaikalla ennen aloitusta ja niin olin nytkin. Väkeä ei juuri ollut, vaikka autoja oli paljon paikoitusalueella.

Finlanders aloitti illan puolen tunnin setillä ja Muuttolinnut-orkesteri jatkoi ilman naissolistiaan Terhi Matikaista, joka oli sairastunut. Heidän musiikkinsa kuului jostain syystä alkuillasta heikosti tai ainakin takasalissa ei oikein tiennyt mitä soitetaan. Asia korjaantui illan aikana. Hyvää perinteistä musiikkia esitettiin ja laulupuolikin sujui kohtalaisesti. Pienemmissä tiloissa orkesteri saattaisi olla enemmän edukseen.

Finkkuherrat olivat taas omimmillaan. Tuttua oli ohjelmisto, vaikka en nyt heidän perässään "juoksekaan" usein. Musiikissa ei ole vikaa. Taitavan persoonallinen on kukin soittaja/laulaja ja yhdessä saavat aikaan monia tanssijoita "humalluttavan" illan. Hyvää se tekee minullekin. Minusta on mukava katsella heitä ja esittämistään. Sitä tulikin tehtyä  kahdesta syystä. Vuodet ovat muovanneet heitä muutoinkin kuin ikävuosilla ja kosketinsoittaja/haitaristi/laulaja Tomin mukaantulo sai aikaan uuden "hengen" joukossa. Enkä ollut kyllä ainoa, jolle Tomin katselu toi mielihyvän. Tulitikkutehtailijan rouvakin seisoi vieressäni silmät suunnattuina lavalle.

Toinen syy miksi jäi aikaa katseluun oli, kun paikalla oli väkeä kuin markkinoilla, mutta väki ei ollut tanssitaitoista. Tällaista ihmisjoukkoa en ole nähnyt ennen siellä. Muutamat tanssinharrastajat hukkuivat joukkoon. Tosin keskilattialla oli kädenalittajaa ja –ylittäjää. Taidot olivat monilla omaa luokkaansa ja suunnatkin. Tavallinen tanssiväki olisi sopinut hyvin tanssimaan ja ottamaan huomioon lähellä tanssijat. Nyt oli toisin. Olin arvellut, että tavanomaista Finkkutanssien väkeä on paikalla. Naisia oli kyllä, en tosin usko, että montakaan ns. fania. Herroissa näin vain lähes tuntematonta joukkoa. Tanssityylit ja -tavat olivat omalaatuiset. Ei mitään järjestystä etusalissa, takana oli hieman parempi tanssia ja tilaakin jonkun verran.

Ensimmäisen tunnin jälkeen mietin hetken kotiin lähtöä. Eniten suretti se, ettei ketään aikaisempina iltoina siellä käyneitä, minulle tuttuja tanssiherroja ollut paikalla. Siispä asennetta oli otettava vientityyleihin. Niin tangoissa kuin muissakin lajeissa. Tosin ensimmäiset tangot esitettiin vasta puolentoista tunnin päästä tanssien alusta ja nekään eivät mielestäni olleet kunnon tangoja. Toiset tangot tulivat joskus myöhemmin. Ehkäpä tälle joukolle riittikin hyvin, mitä soitettiin ja ehkä orkesteri arvioi syvempien tangojen esittämisen turhaksi.

Jenkoista tulikin naurettavan hauskat ja juttelu sotki loputkin askeleemme. Hyvin kaukainen tuttu herra haki ennen lajin ilmoitusta ja sanoi, että tanssitaan tuli mitä tuli…. Keskellä lattiaa sitten hypähdeltiin hieman fuskun askelilla. Ei hän osannut jenkkaa eikä juuri muutakaan. Mutta ei sillä väliä. Jos hän olisi ollut vieras herra, en olisi jaksanut. Polkkaa en tanssinut, kai ainoa kerta Krouvin lavakäynneilläni. Joskus siellä on soitettu kahden hyvän orkesterin toimesta kahdetkin ja molemmat olen tanssinut.

Vieläkin on sekava olo illasta, vaikka tanssinkin hieman illan aikana. Muutamia harvemmin tapaamiani tuttuja oli paikalla ja joku vieraskin herra haki. Foksi se oli illan teema. Sitähän tuli. No, ei pitäisi unohtaa kaukaa tulleen vierailevan herran kanssa tanssittua chachaata ja rumbaa. Oma taitoni alitti hänen. Rumbaa ja sen tyylisiä kappaleita soitettiin paljon ja olisi ne tuntuneet hyvältä tanssia rytmin mukaisesti. Tanssisalien "taapertajaherran" kanssa sujuivat muutamat kappaleet hyvin. Hän kai huomasi alistuneen ilmeeni penkissä. Hän on sylitanssin ekspertti.

Naistenhakuja on kaksi illan aikana. Alkuillasta puoli tuntia ja myöhemmin tunti. Omista hauistani ei ole juuri mainittavaa. Kun katselin herroja hakurivissä tai mieluummin hakukasassa, niin reipasta hakumieltä en löytänyt. Naisten kokotunnilla sitten Lopen Perunan Isäntä korjasi minut penkistä tanssimaan. Olimme tanssineet jo alkuillastakin, mutta siinä ihmismassassa oli turha yrittää etsiä ketään. Toinen tanssini tunnin aikana oli sitten oma hakuni, tarkkaan harkittu. Vieras pitkähkö herra. Tango se oli vaikken sitä ensin edes tajunnut. Illan kahdesta parhaasta tanssista toinen. Pitkät olivat askeleet ja vienti kiitettävä. Herra oli pääkaupunkiseudun boogie-tanssin harrastaja, joka vähätteli vakiotanssitaitoaan – ihan turhaan.

Sillä naisten ekapuolituntisella hain hitaalle valssille ulkoa vilvoittelemassa olleen tutun herran, jonka tiesin osaavan hitaan valssin. Se oli sitten illan ensimmäinen tanssi-ilon aihe. On erilaisia tanssi-iltoja, ne, jotka aina muistan ja ne, joita en halua edes muistaa. Tästä illasta jäi kuitenkin hetkiä, jotka muistan. Muutamat mukavat tanssihetket lattialla, hyvän tanssiystäväni ja hänen "tulitikkutehtailijamiehensä" tapaaminen sekä oikeista asioista juttuhetki soittaja-Tomin kanssa että foksi Lassen kanssa, kun näki ilottomat ilmeeni ja vaikken vieläkään sitä kukkamekkoa ole saanut ommeltua. Ei juuri lohduttanut hänen toteamuksensa tällaistenkin iltojen tarpeellisuudesta.