Sunnuntai-ilta 5.8.2007

Jos viime viikon maanantain tanssimatka sai minut ajattelemaan tanssimista uudesta näkökulmasta, tosin vain hetken aikaa, niin sunnuntain tanssit Metsälinnassa loivat uskoa tanssin voimaan. Minulle on tullut tapa ennen tansseja käydä juttelemassa ulkona olevassa kahvi/makkarapaikassa ja juoda pullakahvit.  Mukava vaihtaa kuulumisia talkoo/vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.

Metsäkedon orkesteri sääteli soittimiaan ja mitkä hymyt ja halaukset sain kolmelta vanhemmalta herralta. Ne kaksi nuorempaa vain hymyilee minulle…. Orkesteri aloitti kello yhdeksäntoista valssilla Metsäkukkia. Aloituksessa ei vielä ollut paljon väkeä, mutta koko ajan tuli lisää. Kyllä orkesteri veti paikalle nimenomaan tanssiväkeä.

Mukavat tanssit siitä muodostuivatkin. Illan ensimmäisellä tunnilla palavat sekä miesten- että naistenhakukyltit. Miehet hakivat, pääasiassa ja pääasiassa naisia (Markus Sextetin Markukselta lainaus tanssi-illassa :>) ). Siis aivan joku nainen haki miehiä. Tosin naisia oli enemmän ja jos aikoi saada tanssia alussa, oli melkein itse haettava.

Ei siinä ehkä aina mennyt juuri niin kuin miehet halusivat, mutta tasa-arvo siinä toimi. Muutama herra haki minua ja itse tein ihan tunnin lopulla haun hitaalle valssille, kun herra mietti liian kauan omaa hakuaan. Hänen kanssaan kyllä oli muutenkin mukava tanssia, sillä muutamia kertoja tanssipaikoissa olemme "harjoitelleet" polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa. Nytkin niitä illan aikana tanssimme. Taitava hänestä kehittyy, jos nyt jo hyvin ohjaa viennin.

Moni tanssija oli ensi kertaa Metsäkedon tansseissa ja pelkkää positiivista olivat mielipiteet. Kyllä soittimien monipuolisuus, latinalaiset tanssilajit, argentiinalaiset tangot, oikeat nopeudet ja hyvät rytmit takaavat miellyttävän illan. Kaikkeahan sitä saimme ja loput levymusiikkina. Kyllä myös taukomusiikin soittajaa, Avalon-orkesterin (kuvasta puuttuu hanuristi) rumpali Raimoa kehuttiin. Ja oli aihettakin. Jos hän jonkun kerran aiemmin soittikin kappaleitaan tyylistään poiketen (tosin ihan hyviä harvoin soitettuja kappaleita), niin viime kerrat ovat olleet taas oikein hyvät. Hitaat valssit olivat hieman liian nopeat ja eikös hän korjannut myöhemmin asian. Saattoivat uudet hitaat valssit olla joillekin liian hitaat. Mitähän Metsälinnan tanssiväki sanoisi Varjokuvan esittämästä ja Kyöstin laulamasta hitaasta valssista Yö katseessasi. Siinä on hidas valssi oikeuksissaan. Ehkä se jonain iltana kuullaan.

Ilta tuntui tanssi-illalta herrojen takia ja musiikin, jota on mukava tanssia. Hyvät olivat viejät niin rumbassa kuin chachaassa. Kosiotanssissa ei kyllä erottanut kumpi meistä kosi vai molemmat. Tosin herran rouva kyllä ymmärtää nämä herran kosioeleet ;>) Fusku sujui usean eri herran kanssa vähän eri tyyleillä. Jossain vaiheessa jivekin oli osanani. Sambaa tanssin herran kanssa, joka on siitä innostunut ja haki minua, vaikka tiesi, että kroppani ei taivu siihen. Kyllähän se liikunta teki hyvää, mutta hyvältä se ei varmasti näyttänyt. Saatiinpahan jutella samalla, kun urheilu meitä kiinnostaa. Lähes wienervalssin tyylinen valssi oli yksi illan tanssillisimmista lajeista. Siinä valssinviennissä ei ennätä kyllästyä. Tango ja bugg samaisen herran kanssa ovat lajeja, joita toivon ja usein saankin tanssia hänen kanssaan. Ilta sujui  tanssien ja välillä kuivaten ja vilvoitellen, sillä tänä kesänä ei vielä näin kuuma ole ollut.

Naistentunnilla olin tosi hidas ja juuri ne mitä halusin tanssia, menivät lähes ohi. Heti aluksi olivat tangot ja herrat olivat jaettu ennen kuin olin edes ajatellut, että nyt voin hakea. Kehitin hakutekniikkaani, mutta se ei toiminut vielä kahdella seuraavallakaan kappaleella. Sitten keksin, miten nopeat daamit hakevat. He vaihtavat herroja siinä keskellä lattiaa. Se onnistui minultakin – kerran. Hain sitten erästä etelän vierailevaa herraa, hän joka kerran pelasti iltani Syvälahdessa naisten tunnin ensimmäisellä tangolla. Silloin sen päätyttyä läksin kotiin. En jaksanut olla siellä naislauman hakukilpailussa. Nyt en tiennyt mikä tulee. Tosin luulin, että jotain vakiotanssia, mutta orkesteri yllättikin jenkalla. Ja herra yllätti kuvioilla, joita en ollut nähnytkään.

Sitten huomasin erään herran, joka oli aiemminkin käynyt täällä ja eräällä muullakin lavalla olen tanssinut hänen kanssaan. Tango se oli. Ja mikä tango. Kilvan kiittelimme toisiamme. Samalta se oli tuntunut aiemminkin. Bugg hänen kanssaan on myös hauskaa, mutta nyt ei sattunut kohdallemme.

Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein hyvä ja kaunis ja lämmin tanssi-ilta. Kelpasi orkesterinkin katsella sitä hyvin tanssivaa, iloista joukkoa edessään. Ensi sunnuntaina onkin mielenkiintoinen ilta. Yölintu ja Avalon. Mutta ei hätää. Yölinnulla on vain kaksi settiä, siis 2 x 45 min. Muun ajan soittaa Avalon ja hoitaa myös taukomusiikin. Jos ei kestä Yölinnun soittoa, voi vaikka istua kahveella ja seurustella toisten kanssa, jotka myöskään eivät jaksa osallistua tanssin iloihin. Sitä paitsi Yölinnun osuus ei ole alkuillasta.

Olisipa lavalla se pieni poika Simo Silmu. Muistaakseni punainen haitari sylissään, Savion lavalla, kun hänet ensi kerran tapasin. Musiikki oli tanssimusiikkia ja soittaja oli hellyttävä. Nyt myöhemmin, kun hänet olen nähnyt ja kuullut, jään miettimään muutoksen suuntaa ja ajan kulkua. Ehkä he antavat joillekin muille, ihailijoilleen, jotain, mitä en ymmärrä. Minunhan ei ole pakko olla läsnä, koska voin valita ja valitsenkin itse paikat, missä olen. Koska Avalon soittaa todella hyvää tanssimusiikkia, se riittää minulle. Metsälinnaan siis sunnuntaina on matkani. Eläköön ja voikoon hyvin musiikin ja tanssimusiikin erilaisuus.