Tommolan lavalla 25.8.2007

Tommolan lavan väljät tilat ja muutoinkin upeat puitteet sekä kaksi hyvää orkesteria olivat yksi kolmesta vaihtoehdosta illalleni. Varjokuvan lomaltapaluu ja Ilveskasino oli toinen vaihtoehto eikä vähimpänä Pekkaniskan Pojat Jenkkapirtillä.

Niinpä sitten varman naiskuskin kyydissä olin kuin huomaamattani menossa Tommolan lavalle. Päätin unohtaa ikävän kahta muuta orkesteria kohtaan. Harvoin kuljen kenenkään kyydissä ja yhtä harvoin kukaan istuu vieressäni. Kokemus on opettanut, että itseni kanssa on paras tehdä matkaa. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Kolmas daami haettiin mukaan ja hän viskasi makuupussin viereeni takapenkille. Oli kuulemma tapana mennä autoon nukkumaan, jos tanssit eivät huvita tai ei jaksa tai on väsynyt. Meitä on moneksi ja leikkiähän siitä laskettiin menomatkalla. Tanssien päätyttyä, viimeiseen valssiin asti olimme kuljettajan kanssa ja autolle tullessamme siellä oltiin nukkumatin kanssa. Oli alkanut häntä väsyttää puoli kaksitoista. Kaksi tuntia ennätti nukkua ja kai se tarpeen oli, kukapa muutoin autossa nukkuisi tanssien aikana.

Tornados aloitti illan ja FBIn pojat jatkoivat ja ilta oli unelmien ilta musiikin suhteen. Masurkkaa en kuullut, ilmeisesti sitä ei soitettu. Kaikkea varmaan muuta esitettiin ja hyvin.

Ilo oli tavata FBIn aikaansaavat herrat ja onnitella heitä. Kuluneen vuoden aikana jos minkälaista iloista perhetapahtumaa oli ollut. Pian saamme junior-fbi-soittajat lavalle. Minullakin sattuu olemaan liituraitapuku ja joskus se on ollut yllänikin poikien tansseissa. Menisin kuin väärä raha joukossa, paitsi en osaa laulaa kuin autossa ajaessani ja soittaa vain Silmät luon ylös taivaaseen ja Tiedän paikan armahan – näkömuistista. Mitenhän tanssiminen sujuisi niiden tahdissa.... Tornadoksen Kai Lääti laulaa hitaat valssit, niin etten ainakaan nyt juuri muista ketään toista paitsi PNPn Matti-Sakarin. Muutoinkin ihailen hänen ääntään.

Saija Tuupasen ohjelmistoa yritin muistella ja luotin, että hitaan valssin jälkeen tulevat tangot. Vie meidät rakkauteen- tangon kuulemiseen ja tanssimiseen en kyllästy. Tein sekahaun ensimmäisen hakuni. Taivaallinen tango vieraan herran kanssa. Hän tosin oli hakenut minua aiemmin illalla chachaalle sanoen, ettei tanssita sitä lajia. Hyvät olivat askeleet sylitanssinakin. Oli puhetta polkista hänen kanssaan ja ne tulivatkin heti tanssimme perään. Hyvin hän vei vaikka ei meillä ollutkaan aikaisempia yhteisiä polkkia kokemuksena. Huomasin illan mittaan, että hän tanssi jiveä. Miksihän ei ole opetellut chachaata… Olisi varmaan ollut ihan helppoa.

Alkuillan soljuvalle tangolle minulle luovutettiin salin paras tanssija. Siitä Eväästä on jakaa. Toivon, että antaja saa kaksin verroin takaisin. Kiitollinen oli mieleni. Vielä myöhemmin illan aikana minua onnisti päästä hänen hakunsa kohteeksi, taas tangolle. Jollekin nopealle hain häntä sitten naistenhaulla. Aika paljon hän tanssi vaimonsa kanssa ja sitä tanssia on ilo katsella.

Hitaiden valssien osuus ei mennyt ihan nappiin, sillä ensimmäiset hitaat valssit herra vei kyllä ohi rytmin. Yritin jarruttaa vauhtia, mutta eihän se auttanut. Kilpapuolen treenejä harrastavaa tuttua herraa hain sekahaun valtuuksin toisen hitaan valssin puolikkaalle tultuani juomatauolta. Jiveä tuli harjoiteltua hänen kanssaan ja vielä se kerran sujuu meiltä. Sylitansseissa olemme löytäneet yhteiset askeleet.

Tavallisella valssilla oli eräällä herralla pitkät askeleet ja se tuntui valssille. Alkuillasta jo haki ensi kerran herra, jonka kanssa tanssi sujui. Muutamat kappaleet illan mittaan tanssimme, oikeaa humppaa, foksia ja hidasta valssia ja kiitokset hyvästä seuraamisesta lämmittivät mieltäni. Toinen ääripää oli itseään taitavana pitävän herran kanssa chachaa. En voi kieltää, etteikö askellus ollut hänellä hyvä jopa ihailtavan hyvä, mutta se hienous ei yltänyt korvien väliin. Kuvioita hän yritti ja veikin, sellaisia, mitä en tiennyt tai en ainakaan hänen tavallaan viedä. Jälkeenpäin mietin, että jos oli vikaa minussa, oli myös hänen viennissään. Eikä sillä hyvä, sain suusanallisia neuvojakin ja tahtien lukua – pyytämättä niitä. Automme kuljettajan kanssa hän tanssi myös jotain ja heillä synkkasi.

Taisipa meidän askelrikkojen pohjimmainen syy olla henkilökemiat tai ehkä lähes täysikuu, joka paistoi ulkotanssitilan takana olevan veden yli aiheuttaen nestetasapainohäiriön edellä mainituin seurauksin. Jos kuu saa aikaan valtamerienkin vesille liikehdintää, niin miksi ei ihmisen 80 %:n nesteet liikahtelisi. Kuka ei nuku tai muuten on levoton. Onneksi minä rakastan kuuta ja kuutamoa ja koskaan ne eivät ole yöuntani häirinneet. Eikä onneksi nyt tunnetilaani vallanneet biorytmien muutoksetkaan.

Illan neljännelle tangolle haki Kaakonkulman lämminsydämisin mies. Chachaa ja jive olivat myös yhteiset tanssimme illan aikana. Hän hallitsee erilaisten daamien kanssa tanssimisen ja viennin vietävän tasolla. Se tulisi edellä mainitun chachaaherran vielä oppia, mutta hän taitaa olla niin vanha tanssi-iältään, että se on hänelle mahdotonta. Tämän Kaakonkulman tohtorismiehen (sähkötekniikan ;>)) kanssa tanssin aikana, oli chachaa, tuli sähkökatkos ja odottelun jälkeen FBI hoiti kappaleparin loppuun ilman virtaa. Tornadoksen hanuristi avusti heitä. Kyllä yhteistyö pelaa. Jere lauloi siis ilman vahvistimia ja nyt vasta tajusin mikä voima näillä tekniikan kapineilla on niin laulun voimakkuuteen kuin kaikkeen muuhunkin. Voimakkuuksien "säätämisnappulan" oikea ja sopiva hallinta ei ole kaikkien tanssiorkesterien taitoja. Näillä molemmilla orkestereilla se on.

Ilta sujui siis tanssien tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja kuuma oli alkuillan viileydestä huolimatta. Tuuli puhalteli alussa suoraan järveltä isoista oviaukoista, jotka suljettiin. Myöhemmin ne avattiin ja ulkona oli kuu ja kuutamo, siis kuutoyö (by Murphy). Viimeiseen valssiin asti olimme ja ehkä olisin yksin ollessani lähtenyt jo vähän aiemmin. Minuakin väsytti, vaikka voimavarat ovat biorytmin mukaan nousussa (62%), mutta oloa kai heikensi järki ja tunnetila (-95%). Jos puuta heinää kirjoitin, se menee kaikki biorytmien tiliin.