Anttolanhovissa 26.9.2007

Kovasti mietin vielä ajaessanikin Anttolanhoviin, että oliko se Marion, joka kohta kymmenen vuoden takaisessa tanssiohjelmassa Vadelmakallion iltamat, taisi viisi kertaa esittää pätkän kappaleestaan ennen kuin se kelpasi tuottajalle/ohjaajalle. Niitä iltamia tehtiin kuin konsanaan elokuvaa. Ottoja ja uusintoja riitti illan aikana. Voi olla, että oli joku toinen naisartisti, sillä illassa oli useampi laulaja. Nauhakin illasta on tallessa, mutta en nyt jaksa etsiä sitä ja tarkistaa asia.

Mutta nyt kaikki tuli "kertaheitolla". Hän esitti kaksi settiä, joista ensimmäisen olin kuulolla. Kauniita vanhoja kappaleita, enimmäkseen iskelmää oli ensimmäinen setti. Hän muisti kertoa usean kappaleen historian ja menestyksensä ulkomaita myöten. Ei moittimista siinä 45 minuutissa.

Kehumiseen antoi aiheen orkesteri Kaikko Band, nelimiehinen soittokunta, ei haitaria, mutta kelpasi kyllä heitä kuunnella. Orkesterista ei kukaan laulanut, mutta orkesterin ensimmäisen setin lopulla ja toisella setillä lauloi upeaääninen nuori nainen, Riikka Raukola. Kauniita kappaleita, joukossa vanhoja ja harvoin kuultuja. Kun orkesterin ensimmäinen settikin koostui samantyylisistä kappaleista, niin alkuilta oli todella upeaa ja miellyttävää tanssimusiikkia.

Ilta alkoi valsseilla Tosca ja Häämuistojen valssi. Sitten tangoina Kultaiset korvarenkaat ja Mustalaisviulu, jota en muista edes lavoilla kuulleeni. Chachaana  kerrottiin olevan Yön väistyessä, mutta rumbana olisin sitä ilmeisesti tanssinut, jos olisi ollut mahdollista. Parina sillä oli kyllä lajin mukainen, Keinu kanssani.

Sitten Raukola aloitti osuutensa foksilla Vanhan veräjän luona ja kappaleella Rinnakkain (?). Ihan tuttu kappale. Mitenhän nimi oikeasti olikaan. Sambojen oikeat nimet eivät ehkä olleet nämä, mutta sinnepäin: En vastaa, jos soitat ja Kun sua katselen. Orkesterin toisella setillä jatkuivat kauniit kappaleet: Maijan ja Jannen häävalssi ja Muistojen Bulevardi, tangot Tähden meren yllä ja Rakastan, rakastan, rakastan. Sitten tuli Kun kuuntelen Tomppaa  ja tässä vaiheessa loppui tila kirjoittaa pääsylipun reunaan… Mutta hyvää musiikkia laulun kera tuli toisen setin loppuun saakka.

Taukomusiikki ei nyt ollut ihan paras mahdollinen. Mutta kun ottaa huomioon täyden salin varttunutta väkeä, josta osa ei liikahtanut pöydistään, se oli sopivaa. Ja ne, jotka tanssilattialle menivät, olivat varmaan ihan tyytyväisiä musiikkiin, jota voi mennä samalla askelluksella kaikki läpeensä. Omat tanssini olisin voinut jättää vaikka väliin ja keskittyä ihan vain kuuntelemaan. Muutamat kappaleet tanssin erään tutun tumman herran kanssa ja kaksi vierasta herraa haki jollekin lajille. Mm. tavallinen valssi tauolla oli painon siirtoa jalalta toiselle. Korkeita kyynärpäitä satoi niskaani välillä, joten lattiallaolo ei innostanut.Yhdeltätoista siirryin autoon ja kotimatkalle.

Autolle kävellessäni juttelin ulkona tauolla olevien soittajien kanssa. Kiitoksen ansaitsivat. Ikävä kyllä Polarartistien sivuilta löytyi vain Marionin tietoja ja unohdin sen toisen ohjelmatoimiston nimen, jonka kautta he markkinoivat itseään. Mielelläni olisin laittanut linkin heidän sivuillensa/tietoihinsa, sillä he ovat  persoonallinen, omalla linjallaan oleva orkesteri, joka on valinnut musiikikseen hyvin tehdyt kauniit, vanhemmat kappaleet, jotka ovat miellyttäviä kuulla ja tanssia. Myöskään Tanssinetissä ei ole heidän tietojaan. Kun ilmeisesti vilkaisette päiväkirjaani, niin terveisiä vaan ja voisitteko laittaa tietojanne Tanssinettiin/Suomen tanssipalvelimeen, josta moni tanssin ystävä löytäisi esiintymispaikkanne. Ansaitsette tanssivan ja innostuneen väen iltoihinne!