Nyt kun mennyt kesä on....

Sunnuntai-ilta Metsälinnassa oli päätös minun kesälavatansseihini, jos nyt ei sitten lasketa tulevaa Jormuan lavan iltaa perjantaina ja Naapurinvaaran tanssit lauantaina ovatkin jo lähes ympärivuotisessa tanssipaikassa.

Viileää oli Metsälinnassa, alkuillasta, mutta kun ikkunaluukut olivat kiinni ja väkeä kertyi illan mittaan, niin kuumahan siinä tuli. Ensimmäisen tunnin soitteli levyjä samainen nuorempi herra kuin viimeksikin. Isänsä vain oli edelleen reissun päällä, nyt kai sitten ihan lomamatkalla. Mielenkiinnolla kuuntelin, miten hän valitsee kappaleet. Oma oli tyylinsä. Vaikka en olisi tiennyt kumpi soittaa, olisin sen kappalevalinnoista tiennyt. Hyvä oli, että tuli ihan tuntemattomiakin kappaleita ja taukomusiikkiin hän valitsi erilaisiakin kappaleita/tanssilajeja kuin mitä orkesteri esitti.

Varjokuva yllättikin minut – musiikillaan. Itse asiassa hetkittäin kuuntelin hämmästyneenä. Nyt soittajat olivat monta kertaa juurillaan, soittouransa alkutaipaleella. Rokkia ja nopeita kappaleita esittivät tavallista enemmän ja ne minä tyydyn kuuntelemaan, useimmiten. Illan ohjelmisto oli erilainen kuin pari iltaa aiemmin. Ehkä ohjelmiston valinta johtuikin tanssiväen laadusta. Paikalla olivat hyvin tanssivat ihmiset, jotka silminnähden nauttivat tästä illasta ja varsinkin niistä erilaisista kädenalitansseista. Jäänkin usein miettimään, että he, jotka innolla tanssivat erillään olevia lajeja, eivät kaikki ehkä olekaan samalla tunteella tanssimassa sylitansseja. Kai on helpompi pitää daamia itsestään kauempana kuin ottaa syliinsä. Ja toisekseen mies selviää viennistä varmaan paremmin, kun on väliä daamiin.

Uusia tanssituttuja tuli illan aikana muutamia. Naisjoukossakin oli mukava jutella. Niin oli vierailevia tanssimatkailijoita idästä kuin lännestä ja pohjoisestakin. Pohjoisen pojan kanssa fuskailtiin useasti alkuillasta, kun oli tilaa, mutta nilikkuhumppa jäi kokematta, jos nyt olisin osannutkaan. Pohojanmaan sushukkanen vei tangoa hyvin tulkinnallisesti. Hyvä, että polveni kesti sen.... Hame kesti kylläkin ylläni eikä niin kuin edellisenä iltana .>)

Illan tanssisaldona kahdet polkat olivat hyvä asia. Tosin aika nopeat olivat. Niin levyltä tulleet kuin Varjokuvankin esittämät, vaikka tutut kappaleet nekin olivat. Tai sitten jalkani olivat jo väsyneet lopummalla iltaa. Jenkkoja tuli useampia ja ainakin yhdet masurkat. Levypoika soitteli osan niistä. Hitaat valssit ainakin kahteen kertaan olivat hyvät. Levyvalintana oli toinen hidas valssi vaikeahko tanssittava tai ainakin oli kuunneltava tarkkaan. Unohdinkin kysyä soittajalta, mikä se oli. Kaunis se oli ja on hyvä, ettei soiteta liian nopeita.

Naisia oli kyllä runsaasti paikalla hakurivissä ja heitä jäikin odotusvuoroon, kun herrat olivat valinneet sopivat itselleen eri lajeille. Nuorten naisten määrä oli tavallista suurempi. Loppuiltaa kohti huomasin usein istuvani penkissä, vaikka minun piti kyllä olla penkkien takana olevalla korkeammalla katselupaikalla kahvion puolella. Sieltä näkee orkesterin ja tanssijat. Mukavahan oli katsella innostunutta orkesteria, joka antoi tilaisuuden runsaisiin nopeisiin kappaleisiin niille, jotka niistä pitivät. Minun tanssitunnelmaani kohottavat tangot, rumbat, hitaat valssit ja lattarit. Sopivasti vaihdellen. Alkuillasta oli tullut levyltä chachaa ja kun eräs tuttu oli jäänyt siitä paitsi, esitin toiveen orkesterille. Ymmärsin kyllä, että se oli ollut tarkoitus soittaakin juuri alkavalla setillä.

Naistentunnin hakuyritykseni tahtovat tyrehtyä maltilliseen hakuuni. Kauniille slovarille hain tämän illan minulle mieleisintä herraa, rauhallisesti kävellen ja hymyillen ja saaden hymyn vastaan. Siitä pyyhälsi juosten minun ohi daami ja se siitä hausta. Ei ollut pitkä matka minulla kohteeseeni. Ei sillä, tanssin hänen kanssaan illan aikana kyllä varmaan riittävästi (varastoonkin, kun emme näe ihan pian), niin tangoja kuin hidasta valssia ym. sylitansseja, mutta hakutilanne hieman ärsytti minua. Ensi kerralla kamppaan itseni ohittavan "juoksijan"….;>)

Varjokuva päätti osuutensa lähellä puolta yötä ja levymusiikkia jatkettiin puoli tuntia. Itse paransin maailmaani juttutuokiolla ennen lähtöäni yönselkään. Taisin antaa välitöntä palautetta huolimatta siitä, että heidän soittamansa musiikki ja rumpalin ääni ovat vallanneet oman lokeronsa sielustani.

Napiksen lauantai-ilta tulee olemaan mielenkiintoinen. Seitsemän seinähullua veljestä ja kuusi Varjokuvan (lasken Handen mukaan, koska hänellä on tärkeä osuus illan kulussa). Musiikin, tanssin ja lajien kirjo on sitten varmaan valtaisa.

Tähän loppuun muutama sana päiväkirjastani. Vuosi sitten siirryin tähän kirjoittamaan Tanssinetin keskustelupalstalta, jonne kirjoittelin suunnilleen samaan tyyliin yli kolmen vuoden ajan. Minulle tämä on kuin terapiaa kerrata tanssi-iltojen kulkua. Vierailijoita on ollut runsaasti kuka mistäkin kautta tullut lukemaan tai muuten vain eksynyt sivuilleni. Joskus olen saanut palautettakin ja onneksi vain kerran hieman ilkeää tekstiä. Kiitänkin kaikkia sivuillani käyneitä kiinnostuksesta ja teitä on ollut juuri nyt 19666 kävijää. Aika huimaava luku ja se kyllä velvoittaakin minua kirjoittajana parempaan. Mutta nyt tulee pieni tauko kirjoittamiseeni, sillä olen samoilemassa tunturissa tulevan viikon ja luulen, että nautin vain elämästä. No, illathan ovat siellä vapaat - tanssimiseen.

(Mikäli tuo edellinen linkki ei avautunut ilman salasanaa, niin tässä tuo sama kirjoitus)