Lauantai-ilta 6.10.2007

Menomatkalla Tulenliekkiin lauantaisin on tiellä aina ollut kulkijoita jos joka lähtöön. Kyllä ajajia on niin monta sorttia kuin autojakin tien päällä. Hurjastelijat tai ohittelijat ovat uhka, mutta minusta alinopeuksilla ajavat ovat vielä suurempia ongelmien aiheuttajia. Monelta loppuu pinna ajella hissun kissun, jarrutella perässä, kun edellä ajava huomaa poliisitolpan tai parhaassa tapauksessa jarruttaa jokaisen vastaantulijan kohdalla.

Nyt ei tosin ihan kaikkea tätä ollut, mutta ilmeisesti vähän liikenteessä olevia kuskeja liikkui. Kaipa viikonlopun kyläreissulla ainoalla ajomatkalla viikon aikana tai jotain vastaavaa. Vitostie on yksi ruuhkaisimpia teitä ja huonossa kunnossa paitsi niillä kohdin, missä jotkut kansanedustajat tai muut silmää tekevät asustelevat. Kerran eräs "asiantuntija" luetteli vitostien hyvät kohdat. Pitäneekö paikkansa tai sitten ei, mutta kieltämättä hyviä tienpätkiäkin on tällä tiellä. Varkaudesta Joensuuhun päin on mukavampi ajaa, vaikka on niitä tolppia ja mutkainen tie.

Olin hyvissä ajoin kello 20 aikaan Tulenliekin pihassa ja sisällä oli levymusiikki soimassa. Orkesterin kerrottiin aloittavan kello 21. Paikalla oli jokin yritysseurue, jonka mukana huomasin tutun tanssiparin. Tunnin aikana paikalle oli tullut väkeä, ettei enää väljästi voinut tanssia. Omegan takia tänne matkasin ja vielä tarkemmin, ääni-valomiehen. Koska en päässyt merille seilaamaan ja onnittelemaan nyt tiistaina, niin hyvä edes etukäteen.

Musiikki oli taas kerran hyvää tanssimusiikkia, mutta nyt kuulin useita kappaleita, joita en ole ennen kuullut. Osoittautuivat orkesterin jäsenen omiksi sovituksiksi. Ensimmäisessä hitaassa valssissa oli vaikeusastetta viejälle. Oli varmaan kilpavalssin tasoa. Kuoleman paikka-tango esitettiin ja perään toinen argentiinalainen, jota en ehtinyt pitkästä aikaa tunnistamaan, vaikka tiedän heidän tangonsa. Ehkä oli Adios noñino, Olé guapa tai Adios muchachos. Kuuntelen paremmin seuraavalla kerralla. Anna-Liisa Väkeväinen laulaa ennen Eijan tuloa lavalle ja kun kuuntelen häntä, niin joka kerta vain paremmalta kuulostaa ja sen lisäksi hän on taitava muusikko koskettimineen ja haitareineen.

Eija Kantola on upea esiintyjä. Niin ulkonaisesti kuin lauluääneltänsä. Hänellä oli kauniit valkeat saappaat, sopiva hame, jakku ja pitkät hansikkaat. Kuningatarkruununsa hän sai 15 vuotta sitten ja vuodet ovat kohdelleet häntä hellä varoen. Hänen kappaleissaan oli useita aiemmin kuultuja ja Yön kuningatar on hänen tangonsa.

Tanssilajit olivat hyvin edustettuina ja niin oli tanssiväkikin. Suurin osa kuitenkin oli tavallisia tanssijoita. Muutamia kävelyn tai epämääräisen askelluksen harrastajiakin näytti olevan. Eräs sellainen, vanhempi, pienikokoinen herra pokkasi valssille. Askelissa ei kyllä ollut mitään säännöllisyyttä, joten harkitsin keskustelun paikan olevan. Ensin tavanomaisia, onpa täällä kuuma, takassa keskellä lattiaa loimusi tuli ja sitten kysyin, että millä perusteella hän hakee naisrivistä. Vastaus oli, että ei sitä mieti, hakee vaan jotain. Laskin musta-punahameeni tiliin tämän haun. Kai se erottui rivistä...  Sitten selvisi, että hän oli odottanut jotain naistuttuaan, jota ei näkynyt. Sanoin, että olisi voinut soittaa ja sopia tulosta. Ei ollut numeroita vaihdettu. Maalla ollaan sitten harkitsevia ja näinhän sitä käy itse kullekin. Eletään uskossa ja toivossa. Kappaleen loputtua minua ei enää harmittanutkaan. Olinhan ollut juttuseurana.

Omegan tangoista en voi olla kertomatta. Niitä tuli lavalta esitettyinä ja taukomusiikkina. Ainakin viidet tangoparit tanssin ja uskon, että niitä soitettiin useammat. Aiemmin olen laskenut, että 8-10 on useimmiten tullut illan aikana, kun on ainoana orkesterina. Olisiko nyt hieman vähennetty, en ole varma. Minun iltani kohokohdat olivat juuri tangot. Alkuillan levymusiikin aikana tanssittu tango oli väljässä tilassa mukavaa. Samainen herra on paras tuntemani etenevän bugin viejä, jonka kanssa on helppo tanssia juuri viennin takia.

Argentiinalaisten tangojen alkaessa kuulua arvelin, etten niitä ainakaan kävele, joten poistuin hakualueelta. Ajattelin mennä istumaan orkesterin lähellä olevalle penkille, mutta siinä olikin täyttä, joten nojasin ulkoterassin oven pielessä. Penkiltä nousikin minua hakemaan vuosia sitten tansseissa tapaamani herra, jonka tangontaitoon olin silloin hyvin ihastunut. Enkä muuta voinut olla nytkään, sillä hänen vientinsä on kyllä niin hyvä, etten sanoja löydä. Kun hän on raamikas ja komea herra, niin ei enempää viejästä voi toivoa.

Naistenhaulla tulin ulkoterassilta tanssimasta, kun huomasin hänet vapaana ja tango alkoi soida taas. En muuta enää tälle illalle olisi tarvinnutkaan, mutta tangon alttarille nousin vielä kaksi kertaa erään toisen herran kanssa. Tangoni olivatkin illan parhaiden tangomiesten kanssa, joten tangon taivaan näkeminen antaa rauhan ja tasapainon.

Kun mietin mitä muuta tanssin, niin tanssinhan minä, mutta ne jäävät utuverhon taakse. Ehkä nyt mieleeni tulevat masurkat pitkämatkalaisen herran kanssa ja jokin hyssyttelykappalepari, jonka lomassa lyhyet kuulumiset ennätimme vaihtaa.  Tuttu, pitkä herra Kaakonkulmalta oli myös paikalla ja muutamat kappaleet on aina mukava tanssia hänen kanssaan. Orkesterin viimeisen setin alkaessa toivottelin syntymäpäiväsankarille turvallista matkaa. Ensin Katri-Helenan kirkkokonsertin äänityksiin, sitten laivalle ja viimein ansaitulle lomamatkalle. Näin syksyn pimeydessä ja sateessa matka lämpimään ja aurinkoon tekisi hyvää meille kaikille.