Rauhalahden naistentanssit 10.10.2007

Kuopion suunnan matkani kulki äitini hoitopaikan kautta. Läksin iltapäivällä  kotoa ajelemaan. Liukuvaa työaikaa voi ajatella palkanlisäksi tai ainakin hyväksi eduksi. Kun tapaan äitini, mietin haluaisinko itse olla hänen tilassaan. Jalat vielä toimivat, jos liikkuminen aiheuttaakin hengenahdistusta, mutta muisti sen kun heikkenee. Vai olisinko mieluummin järki kirkkaana sängyn pohjalla hoidettavana. Miten voisi välttyä kummaltakaan kohtalolta ja saisiko itse päättää, miten kauan elää. Ajatukset myllersivät päässäni jatkaessani matkaa.

Pekkaniskan Pojat Rauhalahden naistentansseissa olivat silmieni ilo ja sydämeni rauha. Sitä tarvitsinkin nyt. Viimeisen läsnäolotuntini sainkin istuen katsella ja kuunnella heitä. Mutta sitä ennen olikin menoa. Jossain vaiheessa tajusin, että tämähän on mukavaa. Hakea ja valita herroista mieleisiä. No, pitihän siinä katsellakin ja kun väkeä tuli lisää, niin aina ei tehnyt mieli ruuhkan sekaan. Muutamaa tuttua hain, paha tapa taas kerran, mutta kaksi, kolme vierastakin kohdetta löysin.

Alkuillasta ennen orkesterin aloitusta oli levymusiikkia ja tilaa tanssia ja ennen kaikkea vaihtaa kuulumisia soittajien kanssa.  Illan musiikkianti oli tuttua PNP:tä. Iloista esiintymistä, tanssijoiden huomioimista, hymyjä ja tervehtimisiä tutuille. On mukava katsoa, kun tanssiväellä ja orkesterilla on kontakti. Vastakohtana on orkesteri, joka leipääntyneenä  ja ilmeettömänä soittaa settinsä ja häipyy tauolle ja seuraava setti jatkuu samanlaisena. Valintoja ne ovat esiintymistavatkin. Niin kuin tanssiinhautkin.

Niinpä valitsin itselleni sopivia lajeja ja herrojakin. Täälläkin oli kilpapuolta harrastanut herra, jonka kanssa kaikki lajit ovat mukavia tanssia, mutta jive hänen kanssaan saa minut lumoihinsa. Kahtena peräkkäisenä iltana nopeat jivet olivat liikaa jollekin jalkapohjani lihakselle. Huono lihashuolto, kremppapolvi tai mikä lie ollutkaan syy, mutta siihen loppui illan tanssiminen. Hyvä kun hiljaa pääsin istumaan ja mietin surkeana, mitä tapahtui. Entä jos on jalkapöydän luissa asti jotain.

Niinpä istuin hyvällä aitiopaikalla katsellen ja kuunnellen orkesteria ja Matti-Sakarin ääntä, jossa on lämpöä, mikä ulottui katsekontaktina yli tanssijoiden. Uusi rumbakappale, jonka nimen taas unohdin, on kaunis. Niin ja Maken laulama tango "Erottamattomat" kuuluu tanssi-iltaan. Muistan nuoruudestani, kun jo silloin ihailin Unto Monosta ja Erottamattomat-tangoa. Tietysti silloin siihen liittyi mieskin... Muistelen, että oli vain yksi orkesteri, jonka tiesin esittävän sitä. Toiset sanoivat, että eikö kelpaa Satumaa….