Musiikin ja tanssin täyttymys lauantai-iltana

Taisin ollakin läsnä eilen illalla tanssipaikkojen parhaimmassa. Vaikka jo pitkän aikaa etukäteen mietin, missä olen tänä viikonloppuna. Varjokuva on Pesäkalliolla ja Pekkaniskan Pojat ovat Kuntotalolla. Miten voikaan sattua, että ovat kohtuullisen matkan päässä kumpikin ja samana iltana. Lailla pitäisi kieltää moinen. Samassa paikassa yhtäaikaa ovat olleet kaksi kertaa ja siinäkin on jo "kestämistä" kaksin verroin. Varjokuva, pahoillani, itseni tähden, mutta tulevana viikonloppuna on toisin. Kaikkea ei saa kerralla.

Kuntotalon lattia oli hyvässä kunnossa. Parhaassa, mitä se koskaan on ollut jalkojeni alla. Kesäinen lattian käsittely on tehnyt tehtävänsä. Tanssiväkeä oli laajalta alalta saapunut Pekkaniskan Poikien tansseihin ja en voinut kuin ihastella erilaisia tanssityylejä, joissa letkeys ja tanssin ilo näkyi. Suorittamisen ja esiintymisen harrastajat olivat jossain muilla paikoilla.

Tyytyväisyys oli illan teema, niin tanssijoiden kuin orkesterin kuin järjestäjänkin taholla. Ilta alkoi hetken aikaa levymusiikilla ja jos en väärin laskenut, orkesteri esitti viisi settiä päättäen kello yksi. Tällä kertaa orkesteri esiintyi apuvoimin, sillä rumpali ja basisti olivat tuuraajia. Ovat olleet ennenkin tarvittaessa käytettävänä. Ihmeen hyvin sopivat joukkoon. Ko. soittimet ovat orkesterin vahvin voima, miltä musiikki kuulostaa ja helposti voisi tulla heikkoja kohtia. Nyt kaikki onnistui hyvin. Rumpalilta löytyi samaa hymyä kuin vakituiselta, jonka soittamista hymyin, elein ja ilmein, en voi tanssijana hymyilemättä katsoa.

Musiikissa letkeys ja kiireettömyys oli merkille pantavaa ja kiitosta siitä sanoi moni tanssittajani. Äänen voimakkuus oli kohdallaan, vaikka sali on ehkä äänentoistolle huononmallinen. Paikalla oli jopa sellaisia, jotka eivät ole PNPn tansseissa aiemmin olleet eikä edes Kuntotalollakaan. Valotaululla oleva ilmoitus seuraavasta tanssilajista on hyvä monessa mielessä. Silloin kun haluaa taakse poistua omista syistään, ei osaa tanssilajia tai muu syy tai kun haluaa esimerkiksi käydä juomassa, kahvilla tms. Itse asiassa tuntui, ettei sellaista kappaletta tulekaan, mitä en haluaisi tanssia. Pakkohan jossain välissä oli juodakin, kun muutamissa lajeissa tunsin hiusten juurta myöten olevani märkä eli pian olisi olo nestehukan puolella. Kahvion muna-lohivoileipä kahveineen oli välillä tarpeen.

Illan aikana soitettiin hitaita ja nopeita rokkeja myöten eikä unohdettu muitakaan kädenalitansseja. Nyt oli tasaisesti tanssimassa väkeä sekä keskilattialla että myös hieman reunoilla. Oikein hyviä foksina tanssittavia kappaleita väki tanssi mielellään kädenalitansseina. Mikähän siinä oikein vetää, tanssia lähes kaikki parista kaukana, mitkä voi. Voihan siinä katsella toista silmiin… Olen tullut siihen tulokseen, että on ollut helpompi opetella esimerkiksi fuskua kuin oikealla otteella ja askelilla reippaasti etenevää foksia. Kun se on jäänyt opettelematta, niin vaihtoaskelella köpöttely ei olekaan kiinnostavaa eikä se edes näytä miltään saati että tuntuisi.

Omalla kohdallani tanssin iltojeni parhaita fokseja, sillä sylitanssin taitajia oli paikalla. Niin oli myös kaikkiin muihinkin tanssilajeihin sopivia herroja. Alun pienen väljyyden jälkeen puolille öin oli runsaasti tanssiväkeä, josta suurin osa oli tullut orkesterin takia. Kaakonkulman tanssiväki on erityisen tanssillista ja ystävällistä. Savolais-karjalaispohjainen syntymäperä tai sellaiseksi kasvaminen on avointa ja vastaanottavaa sekä antavaa. Rentous ja iloinen luonne loi tanssipaikalla mukavan olon.

Mitään isompaa naisenemmistöä ei ollut. Arvioisin, että aika lähelle saman verran. Melkein joka kappaleella oli molempia sukupuolia katselun linjalla. Osa oli varmasti myös pitämässä lepotaukoa, sillä niin olivat omat jalkanikin loppuillasta kuin jonkun toisen. Tanssiminen sujui, mutta kun pysähdyin, jalat valittivat ja tajusin, että tänä iltana olen saanut tanssia yli omien tarpeiden. Mutta vaa'an toisella puolella olivat ihanat sylit, halaukset ja pienet likistelyt ihan omalla suostumuksellani sekä kaikki tanssilajit tanssittuna paitsi samba.

Tanssiorkesteri Omegan rinnalle tangojen määrässä pojat kyllä nousivat. Mietin missä määrin he ovat aikaisemmin soittaneet tangoja. Ehkä en muista, kun tanssin mielelläni mitä tahansa he soittavatkin. Oikeastaan olen ihan esteellinen sanomaan mitään, sillä jos jostain pitää, hyväksyy toisen kokonaan kaikkineen. Näin se on heidänkin kanssaan. Valittamista minulla ei ole ollut yli neljään vuoteen heidän musiikkinsa suhteen. Sen ajan olen heitä kuunnellut. Lavaesiintyjinä he ovat iloisuudelleen, hymyillään ja tanssijoiden huomioimisella vertaansa vailla. Yhtenäinen ja kaunis esiintymisasu heillä on, mitä toivon myös kaikilta orkestereilta.

Siis tangoihin palatakseni, niitä esitettiin joka setillä ja myös jokaisella tauolla väliaikamusiikkina. Siinä on jo täydellisen tanssi-illan ainekset minulle. Kun tanssin ne kaikki ja viimeistä lukuun ottamatta hyvässä ja mieleisessä viennissä, niin muuta en enää olisi voinut toivoa. Ehkä olisin voinut korjata viimeisen tangon tilannette pyytämällä herraa siirtämään kätensä vyötäröltäni oikealle paikalle ja olemaan vetämättä minua kiinni. Tunsin ahdistuvani siinä otteessa ja siksi oma vasen käteni teki vastaliikkeen hänen olkapäätään vasten eli toinen meistä veti ja toinen työnsi. Kyllä miehen pitäisi erottaa haluaako nainen olla syliotteessa vai ei. Mutta sain kaiken muun, niin polkat, masurkat, kahdet jenkat, hitaita valsseja, ainakin kahdet esitettiin, fokseja hitaina ja nopeina, humppaa, buggia, rumbat ja jivet. Samban jätin suosiolla väliin, koska en osaa sitä hyvin eikä kroppani liiku oikein siinä. Chachaat tanssin ihanina sylitansseina tällä kertaa ja rumbassa yhden kappaleparin olin viennissä, jossa oli aivan vapaat kuviot herralla ja miten minua voi vielä naurattaa kosiotanssissa, vaikka jalkani tekivät mitä sattuivat osaamaan. No, samainen herra on kyllä taitava ja tietää askeleet lajiin kuin lajiin, mutta hänestä on hauska tehdä jotain muuta kuin perinteisiä askelia eli tiedän saavani jotain hauskaa, kun hänen kanssaan tanssin. Tangon vienti oli myös hänellä hyvin tulkinnallinen. Seuranta taisi olla eri lajia. Mutta silti pidän tanssimisesta hänen kanssaan.

Paikalla oli tuttuja paljon. Osa tutuista oli tanssinetin ihmisiä, varsinkin naisnikkejä oli paljon ja arvelen, että kaikkiaan oli useita kymmeniä. Monia ihan kaukaakin. Kun lisäksi oli muutamia muita tanssiherroja, niin tyytyväisyysprosenttini ylitti sadan. Erityisen iloinen olin, kun huomasin erään tutun tulleen bussikuljetuksen mukana. Sain kerrankin tanssia hänen kanssaan useita kappaleita ja juuri niitä, mistä molemmat pidämme. Hän ei ole mikään kädenalitanssija, jos hieman osaa niitäkin, mutta on aivan mahtava sylitansseissa, polkassa, jenkassa ja tangoissa sekä hänen omassa kävely/juoksuhumpassaan.

Naistentunnilla en ennättänyt hakea kaikkia niitä, joita halusin enkä toisellakaan tunnin puolikkaalla, mutta se on ymmärrettävää. Kohdalle sattui sellainenkin, joka ei ole hakenut minua jivelle. Tilaisuus tekee minusta "varkaan" enkä malta olla hakematta häntä, jos hakutilanteessa lähelle sattuu. Tiedän, että selviän hänen kanssaan jivestä hyvin. Suurin syy on hänen erittäin selkeä vientinsä ja hän on ainoa jivetuttuni, jolla lavoilla jivessä on kaikki liikkeet kuin oppikirjasta ja minusta se on hyvä pohja viennille, kun ei toista tarkemmin tunne. Hänen käsiotteensa spinissä on esimerkillinen. Siinä ei nainen voi epäonnistua.

Kun illan lopulla viimeinen tango oli töpöttelyä, niin perään tulleet valssit, hidas ja tavallinen oli paras jättää väliin. Niitä en halunnut enää olla epämääräisessä viennissä ja ne seisoinkin rakkaitten soittajien edessä. Fani mikä fani, ainakin todellinen. Vaikka väkeä ei ollut enää paljon, niin taputusten jälkeen pojat soittivat vielä kaksi letkeää jiveä. Takkia hakemaan mennessäni huomasin tutun jivemiehen ja ilta päättyikin mukavasti. Hänelläkin on vanhat jivetaidot ja ihan oma persoonallisen hauska vientityyli. Hän osaa jiven kevyen ylöspäin olevan askelluksen - "kumipallona luokses pompin vain".

Tässä "pinssitapaamisessa" ilman erityistä kutsukäyntiä oli mukava olla. Illan aikana en tosin ennättänyt juttelemaan monenkaan tutun kanssa rivissä, mutta olisi ollut tälle illalle todella otollinen ihan oikea tapaaminenkin, sillä monet eivät tienneet/tunteneet toisiaan. Itse näin ja tervehdin aika monia, joita hyvin harvoin näen. Kuntotalo ja Pekkaniskan Pojat ovat yhdessä hyvät tanssiväen kokoontumiselle. Tällaisia tansseja tarvitsen edes silloin tällöin.