Tanssimatkailukin avartaa

Viikonloppuna silmäni lepäsivät maantiemaisemissa, sumussa, kuutamossa, valokuvissa, erilaisissa tanssipaikoissa, kuten myös tanssijoiden ja mieleisten tanssiorkesterien katselussa. No, joku askel tuli oltua tanssilattiankin puolella. Perjantai oli työpaikallani ei mikään-työpäivä. Yhteisen hyvinvoinnin edistämistilaisuus, josta jo ajoissa pääsin irtautumaan viikonlopun viettoon.

Tomi Markkola ja Fernet vetivät kovasti Keurusselän hotellin tanssiaisiin. Ehkä liioiteltu sana illasta, mutta tanssit ne joka tapauksessa olivat. Olin kello kahdeksan paikalla. Että on korpeen saatu aikanaan tilavat rakennukset. Käytön mukaiset tietysti. Loma- ja virkistystoimintaa ynnä muuta, mitä heidän sivuillaan on kerrottu.

Isossa etusalissa aloitti kahvimusiikin tyylisellä esityksellä nuori neito ja eipä voi moittia soittamista. Kauniita kappaleita, ikivihreitä slovareita kuten Cherbourgin sateenvarjot ja monia muita. Olisi niitä voinut tanssiakin, mutta väki ei ollut kiinnostunut tässä vaiheessa. Fernet aloitti kello 20.45 ja Markkola sitten myöhemmin. Heidän soittolavansa oli tämän ison salin perällä, erillisissä tiloissa, jotka olivat huomattavasti pienemmät, mutta silti oli hyvä tila tanssimista varten syvennyksessä. Tanssijoita ja orkesteria heidän takaansa oli mukava katsella. Paikalla oli jonkun verran tanssijoita, mutta suuremmaksi osaksi tavallista ravintolaväkeä.

Illan kulku oli jotenkin poukkoileva. Ihmiset kulkivat molemmilla puolilla, sillä isommassakin salissa olevalla tanssilattialla oli tanssijoita myöhemmin illasta. Sinne eräs herra vei minutkin. Kaksi neitokaista soitti ja toinen heistä myös lauloi. Fernet-orkesteri soittaa hyvää tanssimusiikkia ja laulupuolikin on kunnossa heiltä. Markkola puolestaan on minun mielestäni kaikkien aikojen paras tangokuningas. Hänen äänessään on tangolle tarvittavaa syvyyttä. Monipuolisia hänen esittämänsä kappaleet ovat muutenkin. Alkuillan juttuhetki paljasti taas kerran hänen jaksamisensa syyn. Lämpimästi häntä voi vain onnitella, kun osaa asettaa asioita arvojärjestykseen. Ainakin kahden vuoden välein….,>)

Musiikillisesti ilta oli sellainen kuin odotin. Tanssimiseni oli vähäistä suhteessa siihen aikaan, minkä olin paikalla. Ensinnäkin tungoksessa en tanssin iloa juuri löydä ja toiseksi tanssitaitoisista tutut tanssittelivat toisiaan. Muutamia kappaleita tanssin parin kolmen minulle tutun kanssa ja muutaman muun ventovieraan kanssa. Hyvät tangot ja hidas valssi ovat jääneet mieleeni ja jotain foksia tangoherran kanssa. Nopea jive teki hyvää jaloilleni. Paljon oli seisomista ja jalkani valittivat siitä. Siitä huolimatta viimeiseen valssiin saakka olin. Tuli juteltua joidenkin ihmisten kanssa ja se valssikin tanssittua. Hyvän musiikin ja mieleisen orkesterin takia kokonaisuutena ilta ei ollut huono. En ehkä silti tähän paikkaan osu toista kertaa, mutta nyt sieltä oli lyhyehkö matka yöpaikkaani.

Lauantaina kaupoilla käynnin ja Thaimaan-matkakuvien katselun jälkeen oli lyhyt matka Jyväskylän Viihdekeskukseen, jossa Pekkaniskan Pojat olivat viihdyttämässä tanssiväkeä. Toisena esiintyivät Pohojanmaan Poikamiehet ja solistinaan oli toista kertaa Twisters-orkesterin entinen solisti Heli Ruotsalainen. Olin kuullut Twistersia ja solistia kesällä Syvälahden tansseissa ja en pitänyt erikoisesti hänen kappalevalikoimastaan. Mutta nyt minusta tuntui, että hän oli laajentanut esitettäviä kappaleitaan enemmän tanssittavaan suuntaan ja yhteistyö orkesterin kanssa vaikutti sujuvan hyvin. Mitenhän jatkossa käy, aika sen näyttää.

Poikamiehet ja heidän kosketinsoittajansa, joka myös lauloi, esittivät hyvää tanssimusiikkia. Haitari kun on heidänkin orkesterissaan mukana. Niin se oli naapurilavallakin ja oikeastaan siellä oli kolmekin – välillä kahta yhtä aikaa käytettiin. Tyylikäs ja iloinen PNP esitti kaikkea mahdollista, mitä tanssilavalla pitääkin esittää. Mitään ei puuttunut tanssilajivalikoimasta illan aikana, kun orkesterit vielä täydensivät toisiaan. Ensi esityksenä oli uusi, kaunis rumbakappale, jota toivon kuulevani vielä monta kertaa. Ilokseni myös Beritin humppa Armaani on kuin huhtikuu esitettiin ja minun lauluni illan loppupuolella ennen lähtöäni kuuntelin Pertsan, hanuristin jalkain juuressa. Viides vuosi kääntyi eteenpäin fanivuosissani.

Illan tanssiväestä keskustelimme naisten penkkirivissä. Vaikutti siltä, että osa vakituisesta väestä oli poissa. Arvelimme heidän olevan Kukonhiekan päättäjäistansseissa Omegan ja Eija Kantolan tahdeissa. Jopa Keurusselän menoista joku Eija-fani oli matkalla sinne. Ei auttanut minun houkutteluni lähempänä oleviin tansseihin. Eipä sillä, kyllä minäkin käyn mielelläni heitä kuulemassa ja ensi lauantaina on heitettävä lanttia, mihin menen. Omega kutsuu vielä tällä hetkellä voimakkaimpana. Ja kun on ainoana orkesterina tanssipaikassa, niin tangojen määrä on runsas, jos entisistä tavoistaan eivät poikkea.

Sunnuntaina oli tarkoitus käydä katsomassa Kultaisen harmonikan voittaja 2007, Sami Hopponen Kivistön työväentalolla eikä yhtään vähempänä orkesterinsa Karavaani, joka oli SMORK-2007 finaaleissakin mukana tullen kolmanneksi. Mutkia tuli matkaani ja iltatanssit sujuivatkin pitkästä aikaa Järvenpäässä. Aikaa siitä on, kun viimeksi olin siellä. Eikä niitä käyntejä ole kai kuin kaksi aiemmin. Rumbakurssi oli ollut ennen tansseja ja sitä lajia soitettiinkin sekä väliajalla että Varjokuva-orkesterin esittämänä.

Väkeä ei ollut paljon, ei ole ollut kuulemma viime kerroilla muulloinkaan. Liekö syynä auki olevat kesäpaikat tai ehkä se, että vakiotanssikappaleita esitetään vähemmän. Tanssilattiasta oli osa aidattu kattorakenteen "taipumisen" takia. Korjauksen alla tuntui olevan. Kysyin kyllä mennessäni talon isännältä, oliko aitaus tarkoitettu jollekin tietylle taitotasolle ,>)) Palolaitoksen herratkin siinä kävivät tarkistamassa tilannetta. Vähäinen väki sopi hyvin tanssimaan jäljellejäävälle osalle lattiaa.

Musiikki oli minulle tuttua ja rakasta. Niin kuin kaikki "vakavamieliset" herratkin  lavalla. Porukan hymypoika ei olekaan lavalla, vaan säätelee, että kaikki on kohdallaan ja niinhän se on aina ollutkin. Niin äänentoisto kuin valotkin ja on siinä työpöydässä niin paljon nappuloita, että tarkkana saa olla.

Paikalla oli tanssitaitoinen väki ja nopeat kappaleet olivat suosiossa. Niitä esitettiin hyvin paljon. Ei sillä, kyllä tangojakin tuli useampia. Varjokuvan Kyösti lauloi loppupuolella tangon, jota en ole kuullut hänen suustaan – oliko se nyt Satumaa vai jokin muu Monosen tango. Hämmästyneinä äänimiehen Handen kanssa sitä kuuntelimme. Ja nyt jo unohdin, mikä se olikaan :<(  PS. Sain muistin palautusta: Satumaa se oli. Ohjelmistossa se on ollut, mutta harvoin esitetty.

Talon isännän taukomusiikkina tuli tango naistenhaulla. Minä vain kuulin, että chachaa on ja kaikki tunsivat toisensa ja minulle ei jäänyt ketään, jonka olisin arvellut osaavan lajia. Sitten huomasin ulkonäöltä tutun herran istuvan vastapuolella salia penkissä. Reippaasti siitä vaan tanssijoiden välistä ja hetken ihmettelin, että kyllä hän osaa lajia, mutta miksi vie tangon askelilla. Toisetkin näkyivät menevän samalla tavalla. Siinä sitten selvisi minullekin, että tango mikä tango. Kilpatango se oli, mutta niin jokin tahti sai minut ajattelemaan chachaata vai toive, että saisi vielä joskus sitäkin tanssia. Hienoja olivat siis paikan isännän valitsemat kappaleet. Joukossa oli aivan upeita esityksiä. Vieläkään en ymmärrä, miten en voinut tunnistaa tangoa…..

Musiikillisesti ilta alkoi levymusiikilla ja olisiko noin puoli tuntia ollut sitä ja melkein heti alkoi ainakin minut yllättänyt naistenhaku. Kesti kai puoli tuntia ja myöhemmin illasta oli kokonainen tunti. Kun nyt oli vähän väkeä ja haut oli tehty, niin naistenhaulla siirtyi osa miehistä lattian toiselle puolelle penkkeihin, joten sieltä hakeminen ei ollut enää mukavaa. Joskus on joku ehdottanut, että hakurivit vaihtaisivat paikkoja miesten/naistenhaun ajaksi. Mietin, että ei olisi hassumpi juttu, jos naiset seisoisivat keskellä lattiaa ja herrat olisivat seinän vieressä... Miehet ovat oikeastaan aika rohkeita, kun ovat siinä keskellä lattiaa ja jos ei tule haetuksi, siitä tanssijoiden jaloista on pian selvittävä pois.

Tuttujahan minulla on etelän tanssipaikoilla, vaikka en enää ole kovin usein siellä käynytkään. Useita naistuttuja oli kiva tervehtiä ja herroissakin oli hyviä viejiä, joten mukava tanssi-ilta syntyikin huolimatta väen vähyydestä tai ehkä juuri siksi. Tilaa oli tanssia tyylillä millä hyvänsä. Pitkästä aikaa pääsin osalliseksi polkasta, minkä sai aikaan herra, joka oli sitten viime näkemän muuttunut niin edukseen, että hyvä kun tunsin. Kevyttä oli vienti niin kuin muissakin lajeissa mitä tanssimme. Olikohan ne meidän kahdet humpat buggia, mutta hauskoja ne olivat.

Tanssimisen iloa syntyi illan aikana ja varsinkin kun muutamat herroista olivat kauan sitten tansseissa tavattuja. Olihan paikalla useita tuttuja herroja, joille tällä kertaa riitti omat vakituiset haettavansa. Salin tyylikkäimmälle ja hyvin tanssivalle parille olen kiitollinen. Herralle tansseista, varsinkin tangoista ja vaimolleen vinkistä eräälle tanssittajalleen, että vierasta (=minua) voisi hakea. On siinä jokin kynnys herroillakin, jos on valittavana tuttu tai vieras tanssitettava. Herroilla vain on se etu tai hyvä puoli, että naiset rivissä yleensä osaavat tanssia ja monipuolisestikin.

Naistenhaulla tilanteet ovat hieman vaikeampia. Itse ainakin onnistun tekemään joskus epäonnistuneita hakuja eikä se ole askelista kiinni. Nyt hain herraa, jonka kanssa sylitanssit sujuvat hyvin, mutta nopea rock/jive olikin edessä ja tiedän hänen taitonsa bw-lindy-ym. lajeissa. Herran rauhallisuus, jota ihailen ja vähän kaikkea muutakin hänessä, pelasti tanssin. Askeleemme lienevät olleet kummankin omat, mutta yhteen tanssiminen sujui luontevasti. Ehkä joskus se kaipaamani tango hänen kanssaan on vielä edessä. On niitä kauan sitten ollut takanakin.

Mukava viikonloppu takana tekee työviikostakin miellyttävän. Kevyin askelin aamusumuun kävelin ja syysukkosia odottelin. Sunnuntain pilvet ennustivat tätä päivää. Onneksi ei tarvinnut olla sateessa eikä edes Jääsateessa, mistä Pohojanmaan poikamiehet laulavat kauniissa foksissa. (Menee hetki latautuessa)