Revontulen naistentanssit 23.10.2007

Sinitaivas keskiviikkona Rauhalahden tansseissa vai Volga ja Pekka Nebelung Revontulessa. Sitä mietin muutaman päivän. Sinitaivasta olen nähnyt monta kertaa ja on tilaisuus olla heidän tansseissaan vielä tämän vuoden puolellakin, joten Revontulessa sitten huomasin olevani.

Oli tässä muukin syy. Vuosi sitten olin samassa paikassa kuunnellut heitä ja hyvä oli musiikkinsa. Viime kesälomallani sitten Särkän tansseissa olivat Volga ja Hurmio-orkesteri ja en ymmärtänyt kummankaan musiikkivalikoimaa, vaikka olin myös Juha Metsäperän kappaleisiin ihastunut aiemmin. Halusin tarkistaa mielipidettäni Volgan osalta ja varsinkin, kun he kesän aikana olivat olleet metsäketomaisen tarkassa syynissä. Eli toinen sija SMORK 2007-kisassa ei voi olla huonoa tanssimusiikkia esittävällä orkesterilla.

Orkesteri oli aloittanut jo kello 20, mikä on hyvä asia. Joutuu ajoissa kotiin työviikolla. En tosin osannut arvata, että jouduin todella ajoissa. Mutta myöhässä menin. Alkumatkasta oli sumua hieman liikaa ja loppumatkan mutkaisella tiellä nastarenkailla välillä oli tunne, että ilmassa on, joten hiljenneltävä oli vauhtia.

Ensimmäinen tauko oli menossa ja lavaisäntä oli valinnut parhaasta päästä kappaleet. Onhan hän itse myös tanssinharrastaja. Mutta en ollut uskoa silmiäni. Vain muutamia asiakkaita ravintolan puolella ja alle kymmenen henkeä tanssisalin puolella, jossa on yksi parhaista tietämistäni lattiapinnoista tanssipaikoilla ja tilaakin on. Eikä tilanne paljon muuttunut illan mittaan. Tanssijoista olivat muutamat pariskuntia. Naisia tuli joitakin lisää illan aikana, mutta herroista oli puutetta. Illan mittaan tanssimassa oli enimmillään yksitoista paria. Muutama nainen istumassa ja taisi olla joku herrakin.Kerrankin oli tilaa tanssia väljästi.

Minä harrastin kuuntelemista, joten ennätin laskea myös tanssijat. Kuusi, seitsemän paria oli keskimäärin tanssimassa. Ja polkalla oli yksi pari. Tanssin illan alussa kolme paria, valssit, tangot ja foksit. Sitten vain istuin ja kuuntelin.

Ja mitäs Volga ja Pekka tekivät .... Vuoden takaisen toistaminen. Lavalta esitettiin kuin sali olisi ollut täysi. Reipasta ja iloista ilmettä ja antaumuksellista esiintymistä. Rumpali oli kuin jousien päällä. Eläytyminen musiikkiin on hieno asia. Musiikki ja kappaleet olivat myös persoonalliset ja kun katsoo Tanssinetistä solistin kohdasta, niin siinä on lista, jossa kerrotaan Pekan esittämät kappaleet. Kun niitä katsoo tarkemmin, huomaa, että vaativia kappaleita ovat ja kauniita ja yleisesti esitettävistä poikkeavia. Katsoin listaa vasta kotiin tultuani. Ilmankos se aika minkä olin, oli aivan upeaa. Kaikki orkesterin jäsenet myös lauloivat. Uusi kitaristi näytti myös olevan kuin kotonaan.

Pekan puhaltimien käyttö tekee musiikista ainutlaatuisen ja erilaisen. Särkyneen toiveen katu ym ihania kappaleita, mitä listalla luetellaan, hän esitti. Vaikka ohjelmistossa näyttää olevan useampaa lajia beat-kappaletta, en edes miellä niitä tanssimattomiksi lajeiksi. Useat ovat tosi kauniita ja mielikuvitus on rajana askelilla. Ne eivät kyllä iltaa voi pilata, vaikka beat jo yleensä sanana tuo minulle omat käsitykseni.

Taivaskalliollakin on merkitty beatiksi, mutta oli upea kappale. Jos olisin pannut silmäni kiinni, olisin voinut kuvitella erään toisen herran laulavan sitä. Yhtä komea ja syvä oli Pekan ääni. Mietin miten saatoinkaan istua paikallani ja kuunnella esimerkiksi ne amerikkalaiset hitaat valssit, jotka olivat todella hitaat, niin kuin pitääkin. Ja Pekka vielä lauloi ne. Eikä tangoissakaan ollut lavoilla tavanomaisesti esitettyjä. Granada-tangokin puhaltimien kera saa kylmät väreet kulkemaan – se minun on saatava vielä tanssia.

Uutta musiikkia on tulossa ohjelmistoon enkä ole tarpeekseni kuullut näitä entisiäkään. Heidän esiintymispaikkansa eivät vain satu minun tanssipaikka-alueelleni. Kun mietin Unelmavävyjen aikaa, niin aika on tehnyt tehtävänsä kaikella tavalla. Vakka on löytänyt kantensa tai kumminpäin vaan. Sitä onnistunutta orkesterin ja solistin yhteiseloa sain siis katsella ja kuunnella, kahden setin ajan. Sitten oli pakko lähteä ajelemaan kotiin, kun penkin vieressä olevasta tuuletusritilästä puhalteli kylmää ilmaa ja minua taisi ensi kerran paleltaa tansseissa.

Niin, ja nämä olivat sentään naistentanssit… Haettavia herroissa ei ollut, sillä molemmat lavaisännät olivat pariensa kanssa ja joku muu pari. Paikalla olevat muutamat herrat saivat tanssia niiden muutamien naisten kanssa ja rehellisesti sanoen, minun ei tehnyt mieleni edes osallistua hakuun. Ehkä edellisen lauantain Kuntotalon tanssien voima kantaa eteenpäin eikä mitään surkeaa oloa edes tullut. Päinvastoin, olen tyytyväinen, että näin esiintyjät ja kuulin illan kappaleita, jotka olivat sitä oikeaa tanssimusiikkia ja vielä erityisen hyvin esitettynä. Jossain vielä joskus olen tanssipaikassa, jossa on myös tanssi-ihmisiä ja he esiintymässä.

Tanssi-ihmiset, jos heidän keikkansa sattuvat teidän kotikulmillenne, käykää kokemassa musiikin ja tanssin hurmaa. Tunnen kyllä murhetta tällaisista tanssi-illoista enemmän orkesterien kuin itseni takia. En tosin ollut kesällä läsnä, kun Charlies ja Janne Leino esittivät täydet setit noin kahdellekymmenelle ihmiselle Karkialammilla. Eikä ko. paikassa ole ollut runsasta osanottoa oikein missään vaiheessa eikä varsinkaan viime kesänä. Ja on näitä muitakin vastaavia tapauksia eli jossain on kovasti vikaa tanssimaailmassa, siis meissä tanssipaikkojen kävijöissä vai missä. Tietämäni ja tuntemani orkesterit kyllä suhtautuvat kauniisti näihin tilanteisiin ja ilta viedään läpi samalla tavalla, olipa kymmenen kuulijaa tai sata tai viisisataa.

Onkohan ohjelmatoimistot, tanssipaikat, orkesterit ja me tanssijat jossain murrosvaiheessa ja suuntautuminen eri osa-alueille on alkanut. Tanssiväki vanhenee ja vähenee ja uusia tanssijoita tässä muodossaan tulee vähän. Muuttuuko tanssin muoto? Tanssiorkestereita ja muitakin orkestereita on paljon. Oikeat tanssipaikat eivät riitä ja orkesterit joutuvat matkaamaan Suomea ristiin rastiin jopa ravintolakeikkojen takia. Saattavat jotkut jopa esiintyä mielellään ravintolailloissakin, mutta se on sitten jo eria asia. Etelän isoilla lavoilla saattaa olla yhtä aikaa kaksi tai kolmekin orkesteria ja väkeäkin toisinaan vaikka jakaa kahteen kolmeen paikkaan. Ketkä ne oikein johtaakaan ja ohjailee orkestereiden keikkamaailmaa? Kenen pussiin suurimmat summat jäävät orkesterituloista? Taitavat monet soittajapojat tehdä keikkaa melkein pelkästään rakkaudesta musiikkiin. Ei heillä taida olla sanomista, missä ja milloin esiintyvät ja mihin aikaan. Lisäksi ravintoloilla on ihmeellinen vaikutusvalta esiintymisaikoihin. Jos Revontulessa oli poikkeuksellinen alkamisaika, niin monissa muissa kello 22-24 välillä voi orkesteri ja solisti aloittaa ja melkein aamuun soitellaan.Ravintolat sanovat, että asiakkaat tulevat myöhään. Ne kävijät eivät ole tanssiväkeä, mutta orkesterien työajat saadaan uuvuttaviksi tällä tavalla.

Jokin tässä valtakunnallisessa sekahedelmäsopassa ei maistu hyvälle.  Miten se menikään laulu … elon krouveissa vaihteluun tottua saa …tuoppi näyttää voi houkuttavalta … itse tuoppini jäljet mä tunnen….