Jyväskylän viihdekeskus 24.11.2007

Järkeä tai ei. Biorytmit kertoivat fyysisten voimien ja tunnetilan kulkevan käsikädessä käyrän pohjalla. Onneksi jotain harkintaa vielä jäljellä.

Siispä vaihtoehtona olivat Pesäkallio ja Fantasia tai Jyväskylän Viihdekeskus. Anne Mattila ja Mistral ovat ihan hyvä yhdistelmä. Aivan kuin olisi eri soittokunta lavalla silloin kun yksin soittaa ja sitten kun on Annen kanssa. Pikkusiskoa ei nyt näkynyt. Taitaa olla koululainen, joten kesällä on varmaan mukava kulkea siskojen kanssa ja saada tuntumaa lavaesiintymiseen. Ääni hänellä alkaa olla niin samanlainen, ettei aina tiedä kuka lavalla laulaa.

Illan aloitti toinen orkesteri, josta en tiennytkään. Tanssinetin kalenterissa oli pelkästään Anne ja Mistral. Kolmimiehinen Roadsters esitti kelpo tanssimusiikkia laidasta laitaan paitsi - odotin heiltä heti ensimmäisen setin lopussa jenkkaa, polkkaa tai masurkkaa. Vaikka välillä soitti Mistral, ei seuraavallakaan setillä vielä näitä kuulunut. Lienevät sitten kolmannella setillään soittaneet jenkan.

Masurkka jäi esittämättä ja polkkakin soitettiin pyynnöstäni aamuyöllä kello 1.15. No, hyvä niin, vaikka pitäisi orkesterien osata käyttää omaa harkintaansa kuuden tunnin tanssi-illan aikana. Kummallakin oli neljä omaa vuoroa, jos nyt Anne "vei" Mistralilta kaksi. Kun Mistral on ainoana orkesterina illassa, he soittavat kyllä kaikki tanssilajit eikä tarvitse pyytää. Usein on ollut heidän illoissaan niin, että kaksi settiä alussa ja kolmas lopussa ovat yksin orkesterin ja siinä ennättää soittaa näitä vähemmän soitettuja lajeja. Usein myös taukomusiikiksi valitaan niitä lajeja, mitä orkesteri ei soita.

Kahden orkesterin illat eivät oikeastaan ole mistään kotoisin paitsi – on ihan muutamia soittokuntia, jotka osaavat tehdä yhteistyötä esitettävien kappaleiden suhteen. Mistral innostui vielä viimeisellä setillään soittamaan jenkat. Paikalla ei ollut enää paljon väkeä, mutta suurin osa oli tanssimassa sekä polkkaa että illan toista jenkkaparia.

Annehan osaa ottaa yleisönsä. Minäkin hellyn häntä katsellessani. Tällä kertaa ei ollut paljon faneja paitsi Annen viimeisellä setillä. Sille ensimmäiselle setille häntä tanssiväki odotti orkesterin kanssa. Hän muisti osuutensa alkavan 15 minuuttia myöhemmin. No, myöhästyi vain hetken.

Viime näkemältä hän oli muuttunut. Palannut entiseen tyttömäiseen tyyliinsä. Pitemmät hiukset kuin kesällä. Viimeksi, kun hänet näin, hänessä oli aikuista naista, hiukset lyhemmät, kaunis mekko yllään. Kesäkö hänet sai silloin hehkumaan vai... Mutta se herttaisuus ei katoa vuodenaikojen mukaan ja siitä saa osansa niin fanit kuin tanssijatkin unohtamatta orkesterin poikia, jotka saavat hänet nauraa kikattamaan vai kukahan ketäkin naurattaa.

Mistralin soittamista kuuntelen mielelläni. Siinä on taitoa, persoonallisuutta ja leikkimielisyyttä. Basson soittajan ääntä ei voi olla ihailematta ja yhteiset kappaleet Annen kanssa ovat sykähdyttävät. Koko soittokunta on hioutunut yhteen viimeisten vuosien aikana ja ovat monien kuuntelijoiden ja tanssijoiden suosikkeja.

Minulle erityinen illan kohokohta oli taas kerran Adios Noñino by Kostian, argentiinalainen tango. Koskettimet ja haitari vuorotellen soittajalla, jonka oma sovitus kappale on. Jos nyt jotain toivoisin, niin haitariosuuksia saisi illan aikana olla enemmän. Se on minusta tanssi-iltaan kuuluvaa musiikkia ja kun tässäkin orkesterissa on taitava soittaja.

Toinen asia, jonka orkesteri voisi ottaa huomioon on, että heillä olisi samantyyliset asut. No, onhan ne nytkin, vapaa-ajan asut. Kieltämättä silmiäni hivelevät muutamat soittajajoukot, joilla on yhtenäinen asu. Ei lavalla tarvitse olla kraka kaulassa ja puku yllään, mutta jotain yhtenäistä. Ja soittajaherrat kun ovat jo muutenkin tyylikkäitä, niin kelpaisi heitä useammin vielä vilkaista. Mutta makunsa kullakin, minullakin.

Tanssiväkeä ei ollut ahtauteen asti. Alkuilta oli viileää ja vain tanssimalla sai lämpöisen olon. Naisylivoimaa ei ollut ja varsinkin alkuillasta oli miehiä enemmän. Tanssiminen olikin mukavaa, kun ei tarvinnut koko ajan varoa toisia. Annen aloittaessa osuutensa jostain tupsahti väkeä ja sitten olivat suunnatkin pitkin ja poikin.

Alkuilta sujui melkein tanssien. Vuorotuntihaku toimii Viihdekeskuksessa hyvin. Siinä ei ole mitään kummaa ja herrat ovat reippaasti hakurivissä – keskellä lattiaa. Taisin tanssia kaikkia soitettuja tanssilajeja, jotain useampaan kertaankin ja se saa illan tuntumaan tanssi-illalta. Jopa sambakin sujui yleisimmin lavalla tanssituin askelin. Itse tahdon sotkeutua siinä, mutta tämän herran kanssa en koskaan, vaikka harvoin näemme. Hitaat valssit soitettiin kahteen kertaan ja tulin haetuksi niillekin, mistä kovasti ilahduin. Polkat olivat sopivan rytmiset, mutta kuntoni ei tainnut olla paras mahdollinen, vaikka henki ei salpautunutkaan. Viejä oli yksi parhaita polkkatuttujani. Tangoja soitettiin ehkä neljät ja en nyt enää muista kuin viimeisen tangon, sen argentiinalaisen ja myös aiemmin soitetun Saulin tangon tanssin. Minua tanssittavia tangotuttuja ei ollut paikalla, joten siltä osin tangosielu jäi tyhjäksi. Muutoin iltaani sopi lattareita, foksia  ja humppaa, jota sain tanssia monin tavoin. Eräskin tutunnäköinen herra haki ja kysyi, että olenko nyt päässyt tanssimaan…Luulin, että oli lukenut päiväkirjaani Satulinnan tanssien kohdalta. Olinkin vain aiemmin kertonut tämän paikan erään kerran huonosta flaksistani. No, nyt oli hyvä kertoa, että kiitos kysymästä, ihan riittävästi on saanut tanssia.

Naistuttujakaan ei ollut kovin paikalla, mutta tulitikkutehtailijan vaimo on aina mukava tavata. Ei tosin ennätetty paljon jutella, sillä hän lähes "asui" parketilla. Terveisiä vaan kotiin – tikut alkavat olla lopussa :=) Lopummalla iltaa kulkutautini loppumainingit vetivät minua penkkiin ja illan tanssisaldo alkoikin olla siihen mennessä tyydyttävä. Jotain on tehtävä kuntoni eteen, jotta jaksan kaamoksessa hiihdellä kolmen viikon päästä. Voihan se lepokin olla kuntouttava olomuoto.

Mistral jäi soittelemaan viimeistä settiään sen polkan jälkeen. Siinä on yksi minulle mieleinen orkesteri, joka osaa soittaa kunnon tanssimusiikkia. Annen kappaleissakin on ihan tanssittavia kappaleita ja voi hänen lauluaan välillä kuunnellakin, jos siltä tuntuu.

Täysi kuu oli tullut perässäni ja nyt se katseli toiselta puolelta. Rauhallinen tie oli kotimatkalla. Ei juuri toisia autoja eikä metsän olijoitakaan tielle pyrkimässä. Loman ja joulun tunnun toi ympäröivä valkeus.