Kuntotalolla lauantaina 10.11.2007

Pallosalama ja Marko Lämsä loivat elokuussa tanssitunnelman, joka on ikimuistoinen. Sen tähden hylkäsin Tanssiorkesteri Tanssikengät ja vaikka oli minulle viimeinen tilaisuus olla heitä kuulemassa. Tosin en voi uskoa, etteikö orkesteri joskus vielä palaa ja menen vaikka rollaattorilla heitä kuulemaan.

Itse asiassa harmittaa menneiltä vuosilta, että niin harvoin hakeuduin heidän tansseihinsa. Takavuosina, joskus ennen, en tainnut paljon ajatella, mikä orkesteri soittaa. Lähitanssipaikoissa kävimme ja musiikkitoiveetkin olivat vaatimattomat. Kunhan nyt tangoja ja valsseja tuli ja polkat.

Siispä Kouvolan Kuntotalolle ajelin säässä, joka näytti Suomen vuodenaikojen vaihtelun. Satoi lunta ja tihkua ja vettä. Tie oli osin sula, paikoin lumessa, mutta maltilla matka tuli tehtyä. Kieltämättä tällä taipaleella katselen valtion virkamiehiä. Taitaa tulla neljä vuotta helmikuulla, kun ankaralla kädellä muistuttivat minua tieliikennelain merkityksestä. Sen jälkeen harjoittelinkin Autiosaarella Puujalan vuolemalla puuautolla ajamista ja hyvä on lopputulos – ei mitään moitteita enää tien päällä ;=)

Kuntotalolla oli ennen tansseja cha-chaa-kurssi ja illan mittaan niitäkin taitoja esiteltiin/nautittiin lattialla. Itse en joudu paikalle kurssien alkuun. Ilta alkoi levymusiikilla ja vähäisen tanssiväen läsnäololla. Parin ensimmäisen tunnin aikana väkeä tuli lisää, mutta mitään tungosta ei syntynyt.

Orkesterin näkemisestä oli kulunut lähes kolme kuukautta. Syvälahden lavalla oli unohtumaton ilta. Ehkä sitä tunnelmaa lähdin etsimään. Kun lavalle käveli kolme miestä ja nainen, aloin epäillä muistini pettäneen kokonaan. Eihän näistä kukaan ollut ennen Lumipallossa eikä myöhemmin Pallosalamassa. Musiikki ei kuulostanut ollenkaan Pallosalaman esittämältä.  Kaksi tuntia ihmettelin asiaa ja viimein kysyin paikan emännältä. Onko Pallosalama koottu uudelleen… Selvisi, että oikea orkesteri oli häissä, entisen Lumipallon rumpalin.

Tilalla oli Tanssiorkesteri Sunset, joka selvisi hyvin Lämsän kanssa. Kosketinsoittajalla oli ääntä erilaisiin kappaleisiin ja bassoa soittava nainen myös lauloi. Heidän nettisivuillaan kerrotaan kokeneista muusikoista. Mutta minä kaipasin Pallosalamaa ja en pidä, että se orkesteri ei ole paikalla, joka ilmoitetaan. Niin paljon kuin pidänkin Marko Lämsän äänestä ja hänen yleisölle antautuvasta esiintymisestään, olisin Tanssikenkiä mennyt kuulemaan, jos olisin tiennyt orkesterivaihdoksen.

Tanssillisesti ilta oli kohtuullinen. Monet tanssitutut eivät olleet paikalla. Kaipa olivat Somerossa kisaamassa tai jossain muualla. Ehkä Pesäkalliolla Oinaksen ja Tanssikenkien tansseissa. Illan iloja olivat tangot varsinkin erään tutun kanssa, jonka vienti on aina yhtä arvoitusta, taidokasta ja hetkittäin leikkisää. Taisimme tanssia kolme paria. Soitettiin niitä enemmänkin ja tanssin ne sitten foksina.

Solisti aloitti illan vuoden 2002 tangokuninkaan Mikko Kilkkisen kappaleella Soittakaa lujempaa, mikä oli myös saman vuoden sävellys- ja sanoituskilpailun Seinäjoen voittotango. Joka tangoista pitää, pitäisi kuulla Lämsän laulavan. Hän on tangolaulaja. Ikuisesti sinun, Il Mondo ja monia muita kappaleita hän esitti ja sillä samalla iloisella tyylillään, mitä olen nähnyt. Hän todella esittää sydämellään. Viimeisenä kappaleena kuulimme samaisen Syvälahdella esitetyn Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Väki ei tainnut sitä laulaa ainakaan kovempaa. Syvälahdella jopa minä intouduin mukaan. Siellä hän vei joukon täysin mukaansa. Hänen takiaan kannatti olla paikalla. Ja siksikin, että heidän esiintymispaikkansa ovat liian kaukana. Pallosalamalta en löydä omia sivuja ja Lämsänkään eivät ole ajan tasalla. Lupasikin vuoden vaihteeseen mennessä saada ne kuntoon.

Polkat jäivät taas kerran katseluun joskin kaksilla jenkoilla hyppelin. Tosin polkkaa ei korvaa jenkka eikä masurkkakaan. En kyllä muista soitettiinko masurkat. Humppaa ja buggia pääsin tällä kertaa tanssimaan. Lattareita oli mukava tanssia kaikkia lajeja paitsi samballa en ollut – soitettiinko sellainen… Yllättäen minua tällä kertaa haki myös useampi vieras herra. Enemmän perinteisiä askelluksia heillä oli eväänä.

Kuntotalon lattia oli aluksi hieman liukas, mutta tasaantui ja oli suurimman osan iltaa sopiva. Kahvion voileivät olivat taas tarpeeseen jo ennen tanssien alkua ja pullakahvit myöhemmin illalla. Vielä olisi ollut leivonnaisia ym ihanan imelää, mutta hillitsin itseni. Missään muualla ei ole ollut vastaavaa valikoimaa leipiä ja leivonnaisia.

Kaipaamaan jäin kolmen viikon takaisia tunnelmia, kun Pekkaniskan Pojat olivat paikalla. Aina ei saa kaikkea. Mutta ehkä toinen joulukuuta sunnuntaitansseissa on odotettavissa iloinen tanssitapahtuma useammanlaisten herrasmiesten kanssa Kuntotalolla. Orkesteri on ainakin minulle mieleinen. Varjokuvan soittajilla on ollut uusia kappaleita ohjelmistossaan ja kun luulen tietäväni, mitä soittavat, jotain yllätystä ilmaantuukin.