Sunnuntaitanssit klo 15.00-19.00

Niin kuin eräs tuttu tanssiherra kerran sanoi, kun ihmettelin hänen tanssipaikkavalintojaan, että hän käy tutustumassa tulevaisuuteensa tai ehkä minä sen vapaasti näin käänsin... Minä olisin voinut mennä kuulemaan erästä "torvisoittokuntaa", mutta sen sijaan ajelin kohti leutoa Merituulta. Siltä minusta melkein tuntui, kun iltapäivällä kello 15 alkaviin tansseihin ajelin Kouvolan seudulle.

Nyt se vasta oli komea sää. Sininen taivas, pieniä kesäpäiväpilvihattaroita, tien varsilla paljaita puiden runkoja, riukumainen nuori koivikko, kauempana  kerroksittain kai nuorta haapametsää, takana korkeampia havupuita, kaikki  valokuvauksellisen tai maalauksellisen kaunista. Lahden poukamat tyyninä. Ja tunne, että onko nyt aikainen kevät. Jos olisi tullut keskelle tätä, tietämättä vuodenaikaa, olisipa ollut vaikea arvata, onko kevät vai syksy. Silmä todella lepäsi maisemissa.

Kouvolassa sitten näin ensi kerran lunta, hieman katujen varsilla ja kun pääsin perille Elimäen Vilppulan nuorisoseuran talolle, niin lumihärmää oli sielläkin ja talon pihalla koin tämän syksyn ensi liukkauden kengän alla. Sisälläkin oli liukasta sopivasti.

No, en minä nyt välttämättä tulevaisuutta kovasti vielä mieti, mutta kyllä ajatuksia kieltämättä herättää varttuneiden tansseissa käyminen. Toisaalta kun vertaan perättäisiä tanssi-iltoja ja ikäjakaumaa, ei tämän talon väki tanssinut yhtään huonommin kuin hieman nuorempi väki lauantai-iltana. Tavallisten ihmisten tavallista tanssimista.

Mutta orkesteri se oli kyllä taas kerran syy matkaani. Viime suven alkaessa toukokuun alussa heidät tapasin samassa paikassa. Miellyin heidän soittamiseensa ja sama hyvä tanssimusiikki jatkui nytkin. Ehkä tavallisia valsseja tuli minusta liikaa, mutta tanssijoista varmaan ihan sopivasti. Valssi sopii hyvin iäkkäämmillekin ja tuo reippaan liikunnan ilon. Fokseja voikin sitten tanssia millä askeleella haluaa ja jaksaa. Useimmat tanssivat rauhallisesti. Joitakin pareja tanssi myös lattareita. Samoin polkat ja jenkat olivat selkeästi etukäteen sovittuja, joten niistä jäin paitsi. Ei kovin paljon tietysti niissä lajeissa ollut tanssijoita. Mutta tangot ja valssit olivat suosittuja, sillä heti oli lattia täynnä väkeä. Kaikkia tanssilajeja esitettiin ja tanssittiin kukin tavallaan.

Minä ihailin daamien ja myös herrojen vaatetusta. Ihmiset näkevät vaivaa kauniin ja siistin pukeutumisen suhteen. Yksiäkään farkkuja en nähnyt kenenkään yllä ja hameet olivat naisilla yleisiä. Herroilla olivat siistit kauluspaidat ja lankatut kengät. Ihania ryppyjä löytyi useimman kasvoilta, mutta ne voi tulkita naurun rypyiksi, sillä niin iloisia ja seurallisia ihmiset olivat.

Merituulessa ovat kaikki tarvittavat soittajat ja soittimet, jos nyt sitten vielä jokin puhallin löytyisi, se olisi kovasti plussaa. Paljon kauniita kappaleita esitettiin. Nuori herra, jonkun vuoden takainen Idols-kilpailija, basisti, on kyllä monen nuoren tytön unelmapoika, liekö parikymppinenkään. Komea kuin mikä ja entä se lauluääni. Mm. Oikeesti-kappaleen hän esitti kauniisti.

Varsinainen solisti olikin äänessä lähes koko illan ja hyvä oli äänensä. Minä tietysti erityisesti huomasin hänet, kun Elviksen kappale alkoi kuulua – Cant't Help Falling In Love. Nuorimmaiseni häätanssi viime kesältä. Lauloikohan hän vai tuli levyltä Saulin tangot. Ilta olisi ollut kyllä hyvä tangoilta, mutta kaikkea en pääsyt tanssimaan herrojen alkuinnostuksen jälkeen. Ensimmäiset kaksi tuntia tanssin muutamaa kappaletta lukuunottamatta. Naistenhaun alussa hain kahta herraa ja sitten istuin orkesterin tuntumassa kuulolla. Äänentoistolaitteissa oli hetkittäin jotain hämminkiä, mutta asiaa ollaan korjaamassa. Muutoinkin orkesteri aikoo tarkistaa välineitään. Entä jos torvensoittaja tulisi joukkoon - enpäs tullut ehdottaneeksi.

Viimeisen setin alkaessa lähdin kotimatkalle. Mukava sunnuntai-ilta oli  takana tanssahdellen ja orkesteria tavatessa. Ehkä seuraavaan kertaan ei mene puolta vuotta.