PNP ja Fernet ja Tomi Markkola 17.11.2007

Mikä taivas, mikä maa – mitkä ovat elämää suurempia asioita... Puhdas, valkoinen lumi, maassa, puiden oksilla huntuina, rantakaislikon kuivuneiden lehtien ja rungon pinnoilla, sininen taivas auringon hehkuttaessa viistosti yli sulan ja aaltoilevan veden – kaikki on ollut kauan ennen meitä ja toivottavasti jatkuu ikuisuuteen.

Joskus tanssiminenkin saavuttaa ulottuvuuksia, jotka tuntuvat ohittavan kaiken muun elämässä.  Niin iloisina ja onnellisina hetkinä kuin synkkyyksien syöväreissäkin. Matkallamme on jokin tarkoitus alusta loppuun saakka ja sitähän emme useinkaan ymmärrä tai edes ajattele. Eräs kuolinvärssy on niin sopiva meille elävillekin.


Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja suunnan virran määrää vain uusi huominen

Se aamun tyvenestä käy päivän myrskyihin

Ja illan tullen seisahtaa taas lepoon suvantoon


Mä kuljen elon virtaa kuin meistä jokainen

Ja uuteen aamuun herään sen kyllä tietäen

Jos kuinka yritänkään sen kulkuun vaikuttaa

Niin kuinka monta kertaa se kulkee kulkee vaan


Mä kuljen elon virtaa vain hetken lyhyen

Yöt unessani lepään kuin voimaa keräten

Mä että uida jaksan taas kaikki kuohut sen

Mut sitä en voi tietää ne tuoko huominen


Ei kukaan saata tietää sen uoman kulkua

Ei kuinka monta mutkaa se ottaa mukaansa

Ei kuinka monta myrskyä sen rikkoo tyvenen

Ei kuinka monta aurinkoa laskee veteen sen


"Positiivista energiaa kertyi varmaan runsain mitoin, kiitos tanssittajien ja orkesterin, mutta se ei riittänyt enää seuraavalle illalle, joka pitäisi kuitata mitätöinti-leimalla."  Näin kiittelin Leimukallion perjantaitansseista viikko sitten.

Satulinnan erittäin satunnaisten, mutta ei satumaisten iltojeni pääteillaksi tulee jäämään viime lauantai. Järjen köyhyyttäni osoittaa mennä tanssimaan sellaisiin olosuhteisiin, jossa ainoastaan musiikki on kohdallaan. Kokemuksena ja oppina kaikki pitäisi osata ottaa elämässä. Kuitenkin tanssipaikalle mennessäni toivon saavani tanssia enkä olla sivusta seuraava musiikin kuuntelija.

En tiedä toista paikkaa, missä niin suuri joukko on nuoria, nuorehkoja ja vanhempiakin naisia, jotka eivät osaa lukea tai jos osaavat, vähät välittävät paikan ohjeista. Eli siis naisten itsensä luoma hakualue on lähes kokonaan varsinaisen hakualueen ulkopuolella. Haut tapahtuvat tanssitilassa. Sekamelskaa, rynnimistä ja jo tanssimaan päässeiden seassa haetaan. Ulkopuolisen silmin katsottuna väki on jättänyt aivot narikkaan. Se on paikan tapa ja siellä ei ole pakko käydä, jos ei miellytä.

Yritin minäkin tunkea siihen hakuriviin, mutta hetken päästä huomasin, että paksu muuri neitokaisia oli ilmaantunut eteen. Että se siitä hakurivissä olosta. Istuinkin sitten pitkiä aikoja oikean hakualueen pehmustetussa penkissä ja seurasin illan kulkua ja mietin itseäni – mitä ihmettä täällä teen. Tuttujahan minullekin on kertynyt vuosien saatossa. Monet tervehtivät, jotkut juttelevat, harvat herroista tanssittavat.

Illan orkesterit olivat syy paikalla olooni. Molempien esittämät kappaleet ovat minulle mieleisiä. Sainkin kuulla penkissä istuen Markkolan nikilleni olevan fusku-jiven, jonka yleensä muualla saan tanssia ja Matti-Sakarin laulaman rumbani tanssin sylitanssina ja sujuvasti kuuntelin hänen laulamansa yhden kauneimmista hitaista valsseista On syömmesi jäätä.  Muutama tuttu herra soi minulle ilon päästä tanssimaan ja naistenhaulla onnistumisprosenttini oli alhainen.

Kun ajattelen kokonaisuutena iltaa, niin kaltaisiani vähemmän tanssitettuja naisia oli paljon paikalla. Sitten niitä koko ajan tanssitettavia, joita jotkut herrat lennossa vaihtoivat oli pieni joukko. Ainahan lattia oli täysi eli osa naisista joka tapauksessa oli tanssimassa. Ehkä syy miksi naiset tulevat tähän paikkaan on se, ettei tanssipaikkoja ole paljon ja monet eivät tee kauemmaksi tanssimatkoja.

Vaikka asuisin Satulinnan kupeessa, tuskin siellä kävisin usein. Jokin siinä tunnelmassa ja tyylissä ei sovi minulle. Heille se sopii, jotka käyvät siellä. Onneksi Suomessa on vielä toistaiseksi paljon erilaisia tanssipaikkoja, joten valita voi. Itse tosin valitsen ensin orkesterin ja sitten tanssipaikan. Toisinaan orkesteri ja tanssipaikka ovat sopivia molemmat. Tai aivan poikkeustapauksessa menen johonkin tanssipaikkaan luottaen, että hyvää ja minulle mieleistä tanssimusiikkia esitetään. Satulinnasta lähdin ennen tanssien loppua, joten kiittämättä jäivät orkesterit todella hyvästä tanssimusiikista – kumpikin kyllä tietää mielipiteeni heistä. On ollut tilaisuus yleensä se heille kertoakin.