Töllillä isänpäivänä 11.11.2007

Viikonlopun sää ei parantunut, kaikkea tuli taivaalta. Mielialani kohentuikin pelkästä ajatuksesta kuulla Varjokuva-orkesteria, jonka musiikki ei koskaan petä. Vuoksenniskan työväentalon (Töllin) tanssit alkavat sunnuntaina kello 17.00 ja päättyvät 21.30.

Valoisan aikaan siis matkalle pääsin lähtemään. Jos omilla nurkilla oli vähän lunta, niin matkan edetessä tunsin saapuvani talven keskelle. Tie oli aluksi sula, mutta sitten olikin varsinkin mäkien päällä, lunta paakkuuntuneena tiehen ja vastaantulijoiden kanssa sain olla tarkkana. Tie ei ole mikään autostrada. Kaunis ja mutkainen ja mäkinen, osan matkaa tien nimenä on Vihreän kullan kulttuuritie. Nyt kyllä tuli mieluummin valkokulta mieleen. Puut olivat lumen peitossa, joten vihreyttä vain vilahteli siellä täällä.

Kumma tunne valtaa mieleni, kun maa peittyy lumeen. Ensinnäkin tulee levollinen olo ja sitten kaipaus pohjoisen lumille. Lomani alkaa joulukuun puolella, joten reilun neljän viikon työrupeaman jälkeen saatan olla rauhan tyyssijassa Lompolossa. Ellen sitten muuta mieltäni päinvastaiseen suuntaan.

Perillä olin ajoissa ja alakerran vaatesäilöön takkiani jättäessä kuuntelin yläkerrasta kuuluvaa kappaletta. Jotain uutta on rumpali Kyösti kehitellyt tuttujen kappaleiden lomaan. Nappulakoneenhoitaja Handekin oli ruskettuneena ja tyytyväisenä matkailukokemuksensa jälkeen. En tahdo muistaa, että hänkin on ollut joskus estradilla ja nytkin levymusiikkina kuulimme muutaman kappaleen, joissa myös hänen taitonsa oli mukana. Taitaa kuitenkin nuo säätöhommat olla hänelle mieleisempiä – pitänee joskus kysyä.

Ilta alkoi minulla kahviossa voileivän ja kahvin kanssa. Salin puolella kuului levymusiikki. Väkeä oli vain nimeksi. Tulihan lisää illan aikana, mutta ahdasta ei ollut. Kovasti vieraalle näytti seurakunta. Naisissa on aina juttukavereita. Kaakonkulman tanssitaiteilijoita oli paikalla muutamia, molempaa sukupuolta ja tietysti nuoria naisia. Nuoria miehiä sen sijaan ei näkynyt yhtä lukuun ottamatta. Me loput olimme sitten tavallisia tallaajia.

Millaiseksi mahtavat tanssipaikat muuttua, kun herrat vain vanhenevat ja poistuvat tanssipaikoilta niin kuin keski-ikäiset ja varttuneemmat naiset ovat jo hiljalleen tehneet. Jäljelle jää keski-ikäisiä, kenties joitakin vanhempia herroja ja ehkä niitä nuoria naisia, jotka eivät katsele ikäisiään jossain muissa paikoissa. Tanssilavakuolemaako se enteilee. Selkeästi on sisämaan tanssipaikoissa tapahtunut väen katoa. Sitten etelän muutamassa tanssipaikassa on ainakin ajoittain liiankin paljon tanssijoita tai katsojia kai osa on, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä tanssin pyörteisiin. Jokin epäsuhta on syntynyt tai syntymässä maaseudun ja isompien etelän asutuskeskusten tanssipaikkojen välille. Sille ei taida voida mitään.

Varjokuvan musiikki on sitä, mikä saa minun sisimpäni tyytyväiseksi. Niin olisivat myös heidän letkeät polkkansa, jos joskus pääsisin niitä tanssimaan. Nyt ei ollut mitään mahdollisuutta, sillä paikan sisäänlämpiävyys oli käsin kosketeltava. Juttelin asiasta kahden naisen kanssa. Itse käyn harvoin paikassa ja ulkonäköni jo suojaa niin paljon, ettei kukaan usko, että osaisin mitään. Joskus muistan sanonnan, että on kuin työkirveellä tehty tai riihen seinästä reväisty…. No, kauneus on katoavaista ja vain katsojan silmissä. Pitäisi kai saada sisäinen hehkunsa loistamaan läpi ryppyjen ja ruttujen ;=) No niin, itseironia ei ole aina hauskaa (googlella löytyi kyllä selityksiä).

Tanssi-ilta oli kuitenkin sellainen kuin olin arvellut. Sain kuunnella heitä, joista pidän. Silmänruokaa he ovat katsellakin. Joillakin kappaleilla aloin uskoa, että melkein ilman akustiikkaa soittivat. Turolla oli haitari, Jari puhalteli, Juhalla kontrabassoko? - voi, nuo nimet, Ramilla iso kitara ja Kyöstillä rummuissakin oli hellä kosketus. Piti oikein tanssiessa vilkaista, mikä olikaan menossa lavalla.

Sain tanssia osan iltaa ja niitä lajeja, mitä toivoin paitsi se polkka. Jenkasta ja masurkasta en taaskaan muista mitään. Enkä muista, mitä kaksi ihan vierasta herraa haki. Varmaan jotain vaihtoaskellusta. Hyvä kun hakivat, ehkä hakevat seuraavallakin kerralla, vaikka en löytänyt/tunnistanut heitä naistenhaulla. Paikan nuorin herra taisi on valkomustakenkätummakutri, jonka kanssa kahdet bugit olivat niin hauskat, että minun jalkani tahtoivat omille teilleen. Toiselta, pikkusiilihiuksiselta herralta sain kahteen kertaan ilopillerin tanssien aikana. Vienti oli sellaista, että taisin välillä pysähtyä sitä vain ihailemaan. Kun mitkään askeleet tai kuviot eivät ole säännön eikä järjen mukaiset, se vasta tanssimista on.

Illan pelastus on aina tangopari. Tangoja myös esitettiin lavalta ja tauoilla. Por Una Capeza on aina yhtä tunteikas tango. Nyt tanssin tangoja neljän miehen kanssa, jotka kaikki hallitsevat tangon hyvin. Jokainen oli omanlaisensa taituri. Tuttuja minulle ja mielelläni tanssin heidän kaikkien kanssa. Kolmen kanssa heistä tanssin kahdesta neljään paria eri lajeja. Niin buggia, hidasta valssia kuin rumbaa ja jiveä. Cha-chaaksi eräs kappale ilmoitettiin ja väki näytti tanssivan myös rumbana. Piti kotona ihan katsella, eroavatko tahdit/minuutissa paljon ja eivät sitä tee eli kumpi lienee ollutkaan. Meidän jalkamme lähtivät rumbaan.

Elviksen rakkauslaulu Can't Help Falling In Love kuulosti taas kauniilta Kyöstin laulamana ja tyttäreni ja vävyni häätanssina se on ikimuistoinen. Taukomusiikkina tullut Erottamattomat-tango on muistoja herättävä nuoruuden rakkaudestani, joka oli tanssintaitaja, varsinkin tangojen ja joka kirjoitteli minulle runoja, tosin toisen tekemiä, mutta kauniita. Kaunein niistä oli ja on edelleenkin Kaarlo Sarkian Vastaus-runo. Nyt Unto Monosen Erottamattomat-tangon tanssin miehen kanssa, jota kohtaan tunnen henkisen erottamattomuuden. Se on yksi kauneimpia tunnetiloja.

Hiljainen oli Vihreän kullan kulttuuritie, kun pätkän matkaa sitäkin ajelin kotiin. Ei mitään uhkia tien varsilla ja itsekin ajelin maltillisesti kotimatkan. On minulla varmaan oma enkeli ajomatkoillani mukanani, sillä jo tilastollisestikin ajokilometreihini nähden kohdalleni voisi sattua mitä vaan liikenteessä.  Enkelin kanssa onkin muistettava ajaa varoen - sitäpaitsi taivaalliset enkelit ovat miehiä :=)